maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuoden päätös... kohti uutta!

Tähän lopetin nyt ovulaatiotikutuksen tältä vuodelta....






Uusi vuosi ja uusi yritys alkaa. Mikäs sen leppoisampaa. Voidaan hyvillä mielillä sulkea ovi vuodelle 2012, hyvä vuosi se kuitenkin oli, paljon on koettu ja paljon on opittu. Toivottavasti vuosinumero -13 on meille sitten se lucky number. ;)

Sairaalasta saadussa ohjeessa lukee, että kuukautisten pitäisi tulla keskenmenon jälkeen kuudessa viikossa. Jos lasketaan se la 1.12.2012 ensimmäiseksi päiväksi, kun todellinen tyhjennys alkoi, niin siitä on nyt kulunut reilu 4 viikkoa. Km todettiin siis 27.11, mutta ekat lääkkeet eivät käynnistäneet kuin pientä olematonta vuotoa...

Tässä siis nyt odotellaan niitä menkkoja, jotta tietäis missä mennään ja että kroppa toimii taas. En usko, että yllä nähdyissä ovulaatiotesteissä on havaittavissa varsinaista LH-huippua. Vähän niinkun yrittäis jotenkin, mutta todella vahvaa viivaa ei näy, ja tuo viimeinen sai minut lopettamaan testaamiset tältä erää. Parin viikon päästä ollaan viisaampia. Josko alkais kierrot pyöriä... Ehkä tämä "välivaihe" tässä ei edes mikään varsinainen yrityskierto vielä ole.... yk 0 ;)

Jos tärppäs nyt, niin ihmeissäni olen! Tässä on nyt oltu intiimisti aika tiheesti, mutta ei varsinaisessa "yritysmielessä", onhan se tietysti takaraivossa jossakin, mutta ei päällimmäisenä. Ihan kiva niin ;)



Mieskin totesi, että olis ehkä parempi, jos ne menkat tässä välissä tulis, niin tietäis, että kroppa tosiaan on kunnossa ja valmiina uuteen... Että kaikki limakalvot paksuuntuu kunnolla, että kiinnittyminen tapahtuu normaalisti... Eikä tarvitse sitten pelätä uutta keskenmenoa.... Tiedä sitten miten menis jos raskautuisi saman tien ennen niitä ekoja menkkoja. Eikös se niin mene, että raskauden on mahdollista alkaa taas, kun elimistö on siihen taas valmis.

Hyvää ja onnekasta Uutta Vuotta teille ihanat kanssasisaret! Plussatuulia ja niitä tarrasukkia kaikille niitä toivoville! Hyvää vointia kaikille jo oireileville! ;)

Nyt saat tulla, 2013!





perjantai 28. joulukuuta 2012

Kehon merkkejä... Kuukausi keskenmenosta

Jotain kehoni yrittää tehdä...


Pari päivää olen huomannut, että liukkaus kiitoradalla on lisääntynyt. Tänään vessassa käynnin yhteydessä huomasin, että paperiin jäi jotakin haalean punertavan rusehtavaa limaa. Pyyhin uudelleen ja uudelleen, limaa tuli reilusti mutta viimeisellä kerralla värisävy oli hävinnyt... Olihan pakko testata vielä sormitestillä, ja lima oli enemmän maitomaista kuin minkään väristä... Ovistestiin tuli todella haalea testiviiva....

Hetki hyödynnettiin poikien päikkäreiden aikana, jos tässä nyt olis jokin sauma sille, että munasolu irtoaisi.... Kaikella järjellä ja todennäköisyydellä alkamassa on kuitenkin lähiaikoina ennemmin menkat....

Sopii sitä toiveita herätellä, josko kuitenkin kävisi lottovoitto.... ;)

Ja saahan sitä ihan huvin vuoksikin.... Kun on liukkaat kelitkin.... Heh. ;)

torstai 27. joulukuuta 2012

Ovistikutusmaraton menossa...

Tapahtumaa tähän mennessä...

Ovulaatiotikutusta: Yk 1, keskenmenon jälkeen


Jokos nyt näkyy? ;)

Kuvien lisääminen näköjään on ihan oma taiteenlajinsa. Yritin jo Padillä lisäillä kuvaa, mutta jostain syystä tietotekniikka ei ole vahvin lajini ja perinteisellä koneella sujuu helpommin....

Ottakaa noista nyt sitte selvää... ;)

Ei siis läheskään päästä vielä testiviivan kanssa yhtä tummaan kuin kontrolliviiva olis... Tosin tärppikierrossa syyskuussa 2012 ei myöskään lopulta päästy... No, katsellaan ja jatketaan testailua... Testejä riittää..... ;)

Aloin laskea yrityskiertoja nyt alusta, koska alusta tämä yritys nyt taas lähti käyntiin. En jatkossa käytä enää termiä keskenmenon jälkeen, kun puhun yrityskierroista.

Tästä siis lähtee taas... Yk 1. Kiertopäivistä ei hajuakaan.

Keskenmeno todettiin siis tasan kuukausi sitten, 27.11 ekassa np-ultrassa. Vuotoa oli hiukan vajaa 2 viikkoa. Ja nyt siis ihmetellään, koska keho alkaa taas ovuloimaan ja olemaan valmis uuteen raskauteen.

tiistai 25. joulukuuta 2012

Tapahtumaa ovistesteissä... ;)

Tässä näitä testejä nyt sitten olisi.... Tähän mennessä... Ei siis läheskään päästä vielä testiviivan kanssa yhtä tummaan kuin kontrolliviiva olis... Tosin tärppikierrossa syyskuussa 2012 ei myöskään lopulta päästy... No, katsellaan ja jatketaan testailua... Testejä riittää..... ;)

Jouluyön hymni

Jouluyön hymni, YouTubesta
1.12.2011 Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa esiintyivät Sibelius-opiston laulunopiskelijat Jouluinen laulukirja -konsertissa.


Täällä talo on hiljentynyt jouluyöhön. Olipa ihanaa nukuttaa lapset laulamalla joululauluja! Saatiin kirkon kerhon joulujuhlasta joululauluvihkonen, niin muistui sanatkin mieleen suosikkilauluista. ;)

Juttelin äidille tänään kuinka vasta omien lasten myötä joululle on tullut oikein erityinen merkitys elämään, se on vaan niin, että joulu on lasten juhla. Toki aikuistenkin rauhoittumisen ja levon merkeissä, mutta tämä pukki ja lahjahomma, se tekee joulusta sen, mikä siinä on niin kiehtovaa, taianomaista, satumaista ja jännittävää. On ollut ihan huippua nyt kun esikoinen on lähes neljä, ja ymmärtää jo jännittää mitä pukki tuo ihan erilailla kuin vielä vuosi tai kaksi sitten.

Elämme niitä parhaita vuosia parhaillaan. Ja joka vuosi ajattelen niin. ;)

Mä muistan varmasti ikuisesti senkin tunteen, kuinka esikoispoika huomasi tontun käyneen hakemassa Joulupukin kirjeen, joka jätettiin ulko-oven taakse kynnykselle. Äiti kävi varastossa hakemassa vatupassia uuden hyllyn asentamista varten ja sitten kun yhdessä lähdettiin myöhemmin ulos, niin hän huomasi, että kirje oli kadonnut! ;) sitä jännittyneisyyttä ja tärinää, intoa ja iloa, kuinka kirje on mennyt tontun mukana Korvatunturille!!! IIIIK!

Pukki kävi tietysti ja esikoinen vastaili kysymyksiin ja oli niin intona kun Pukki kertoi saaneensa kirjeen... Lauloi niin suloisesti tuiki tuiki tä htösen, mutta ei uskaltanut vieläkään pukin polvelle. Tai isi ei päästänyt, ettei kävisi niin, että partaa koitettaisiin vetäistä.... Pukki oli mieheni veli, joka on esikoisen kummisetä. Ja ovat todella läheisiä, näkevät läh es päivittäin. Saa nähdä, koska joudutaan turvautumaan vähän vieraampaan pukkiin.

Minä olen täällä jatkanut omaa "joulukalenteriani", eli ovulaatiotikkujen kastamista ja siististi keräämistä... ;) olen kerännyt niitä jo viikon verran ja kummalliselta näyttää värisuora.... Ei ole kertaakaan ollut edes lähes yhtä vahvat viivat... Välillä on tummempaa ja välillä haaleampaa, välillä tuskin mitään näkyy... Ja ei tosiaan mitenkään loogisesti. Onkohan se normaalikierrossa niin, että viivoja näkyisi pidemmän ajan jakson, mutta haaleana... Vai onko se vaan muutaman päivän koko kierrossa, jolloin viivaa näkyy testialueella, tummempaa tai haaleampaa...

Mä en oo niin montaa kiertoa edes tikuttanut, kun mietin oikein tarkkaan, niin olisko ollu jopa niin, että vaikka esikoista varten tilasin tikut, niin en joutunut niitä käyttämään, kun tärppäsi ekasta yrityskierrosta, toinen tärppäsi muistaakseni tokasta kierrosta, ja olisko ollut niin, että tikutin silloin vain sillä tärppikierroksella ja nyt jo päättynyt kolmas raskaus tärppäsi myös ekasta tikutetusta kierrosta, yrityskierto nelosessa. Eli oikeestaan olen tikuttanut kaksi kiertoa ennen tätä... Voisiko olla tosiaan niin... Apua, en edes muista...

Ei siis edelleenkään hajua, missä tässä nyt mennään... Alkaako menkat huomenna vai kuukauden päästä... Vai puolen vuoden päästä, vai alkaako ollenkaan... ;)

Pitää laittaa kuvaa noista tähän mennessä tehdyistä testeistä... Siinähän sitten Joulunpyhien kunniaksi tulkitsette niitä.... Vai saako niitä edes tulkita kun ovat kuivia ja jo päiviä vanhoja... Kun ei saisi katsoa enää 10 min jälkeen.... ;)

Alkaako meillä muuten nyt taas yrityskierto ykkönen vai jatkuuko tästä sitten siitä mihin jäätiin viimeksi, eli nyt olis sitten vitonen.... Makuasia, sanoi kissa kun karvojaan nuoli... Mitä mieltä te ootte? ;) onko sillä nyt mitään väliä... Kumpi olis selkeempi?



torstai 20. joulukuuta 2012

Toisilla on joulukalenterit ja toisilla...

Ovulaatiotikut! Mä joka aamu innolla odotan, koska mä saan tuhlata taas ovulaatiotikkuni tälle päivälle. Lapset aivan intopiukeena odottavat luukkujensa avaamista joulukalentereistaan ja minä jännään mitä minun tikkuni paljastaa.... ;)

Mä olen nyt kerännyt testejä kauniiseen riviin vessan kaapin hyllylle ja kirjoittanut päivämääriä testin varteen. Joka päivä siihen on piirtynyt todella huikean haalea viiva, mutta tänään sitäkin saa suurennuslasilla etsiä. Ei taida olla edes lähellä LH-huippu saati munasolun irtoaminen. Sad.

Jatkan silti tikuttamista, sillä eilen kolahti postilaatikkoon Raskauskeijulta tilaamani testit. Tilasin 21+6 setin, riittänee nyt sitten toivottavasti ainakin seuraavaan ovulaatioon asti. Tulikin juuri parahiksi, sillä tänään käytin kaappivaraston viimeisen testin.

Paketissa oli siis 21 David ovulaatiotestiä ja 6 David raskaustestiä. Oli aikamoinen setti ja piruuttani laskin testit, ettei minua vaan huijata ja joku testi puuttuisi... 21+8 löytyi pussukasta. Tais ollakin niin, että tilaukseen sai 2 raskaustestiä kaupan päälle! Ilahdutti kovasti :)

Taitaa tän mamman se paras luukku aueta vasta 24. päivän jälkeen. Tai vasta ensi vuonna. Jännitettävää riittää siis hiukan pidempään kuin omia joulukalentereitaan aukovilla lapsilla... ;D




tiistai 18. joulukuuta 2012

Uhuhuu, ovistestissä viiva värähtää.... ;)

Voi tätä iloa, mikä tulee, kun keskenmenon onnistuneen hoidon, eli tyhjennysvuotojen jälkeen, saatujen negatiivisen testien jälkeen viisari värähtää! Ja nyt värähtää ovistesti! ;)

Olin ottanut kertismukiin materiaalin talteen ja siirryinkin lukemaan pojille iltasatua ja unohdin mukillisen virtsaani lavuaarin reunalle... No joo, niin annoin sitten miehelleni tehtävän. Hetken kuluttua vessasta kuuluu, että onko mulla joku aika käynnissä. Vastaan, että ei ole. Kysyin näkyykö mitään, aikaa oli kulunut ehkä 2-3 min, mieheni sanoi, että yksi viiva. Sanoin, että niin on ollut aiemmissakin, että puhdas negatiivinen. Sitten kuuluu perästä, että kyllä tässä joku ihan haalea toinenkin viiva näyttää olevan...  ;)

Mä olin niin hämmästynyt ja ihmeissäni, että WTF oikeesti, siis onko, hä? Wow, jotain tapahtuu! Ihan haalea testiviiva siinä tosiaan häilyy kontrolliviivan vieressä. Pakko oli kaivaa eilinenkin testi roskiksesta, ja siinäkin oli haalea viiva! En ollut malttanut odottaa tarpeeksi kauan, pari minuuttia ja sitten olin heittänyt pois, kun näytti ihan puhtaalta negalta....


Kävin tässä välissä tilaamassa raskauskeijun sivuilta lisää testejä, kun tässä on nyt testailun makuun päässyt! ;)

Jännä nähdä kauanko kestää, että viiva vahvistuu ja tuleeko sitä ovulaatiota... tai siis tasavahvoja viivoja... Vai onko nää kenties nyt edelleenkin edesmenneen raskauden jäänteitä... Jos niissä aiemmissakin negoissa onkin vasta minuuttien jälkeen tullut se haalea viiva.

Ainakin se raskaustesti itsessään oli negatiivinen.

Jee, hyvillä mielin kuitenkin... Taas jännäillään! We are back in business! ;D

lauantai 15. joulukuuta 2012

"Keskellä merta, ilman kompassia"

 Jinen meri // Frozen Baltica (M4rtin P) Tags: sunset sea mer snow ice sunrise suomi finland frozen baltic meri glace j baltique finlande


Olen tippunut laivan kyydistä keskelle merta. Laiva meni jo. Siellä oli ne kesällä synnyttävät äidit.

Nyt olen keskellä merta, eikä mulla ole hajuakaan siitä, missä olisi lähin ranta. Ei ole kompassia. Onneksi pelastusvene on turvanani, etten hukkunut. Odotan kai yötä ja tähtiä, jotta saisin jonkin kiintopisteen mitä kohden edetä.

Ei ole siis hajuakaan missä vaiheessa tässä nyt mennään.... Odotellaanko tässä nyt niitä ekoja menkkoja, jotta päästäis edes vähän kärryille koko kierron kulusta. En tiedä, koska odottaa ovulaatiota. Tekis mieli alkaa tikuttelemaan sitä ovulaatiota jo nyt.... Tiedän, että ne ovat ihan puhtaita negoja, joten en haluaisi tuhlata niitä testejäkään... Toisaalta, ei ne nyt niin paljon maksa, ettenkö voisi tilata vaikka jokaiselle päivälle niitä.

Olisiko kuitenkin järkevä vain odottaa ne ekat menkat. En malttaisi millään enää odottaa, että pääsis taas odottamaan!

Jinen meri // Frozen Baltica (M4rtin P) Tags: sunset sea mer snow ice sunrise suomi finland frozen baltic meri glace j baltique finlande


TMI-osio:

Seksi tämän kaiken kokemuksen jälkeen oli fantastista. Ei paineita, ei "työtä", vain suurta halua olla ihan lähekkäin, "kielletyn hedelmän" nautinto. ;D hahaha

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

12.12.12

Jo toinen postaus tälle maagiselle päivämäärälle! ;)

Jopas jotakin, kai teistä lukijoista nyt joku meni naimisiin tai kihloihin tai teki jotain muuta ikimuistoista, erikoista ja muistettavaa? ;)

Mä tein tänään samasta kertismukillisesta sekä raskaustestin että ovulaatiotestin. Heh. Enpä ole sellaistakaan ennen tehnyt. Ja vieläpä iloinnut siitä, että molemmat olivat täysin tyylipuhtaan negatiiviset! Tuplanega siis tänään. Wuhuu!

Vuoto on loppunut. Eilen illalla en enää yöksi sidettä laittanut, kun jo muutamana aamuna ollut täysin puhdas side aamulla. Sitten päiväsiteeseen jotain tuhrua tullut, mutta eilen päiväside myöskin puhdas. Tänään en ole koko päivänä myöskään sidettä pitänyt, What a Feeling!!!! :D pari viikkoa hautonut siteellä alakertaa, niin on muuten vapauttava tunne olla ilman!

Tänään olin jo puhelin kädessä soittamassa sairaalaan, että eikö tässä nyt tosiaan tehdä mitään jälkitarkastusta... Mutta luin vielä kuudennenkymmenennen kerran sairaalasta saamani paperia, Keskenmenon lääkkeellinen hoito.

Siinä ohjeessa lukee näin:

Hoidon teho varmistetaan 3-4 viikon kuluttua tehtävällä virtsan raskaustestillä. Testi voidaan tehdä joko perusterveydenhuollossa tai kotona. Negatiivinen tulos ja vuodon päättyminen kertovat keskenmenon hoituneen.

Ja vielä se mieltä polttelevin asia:

Uutta raskautta voitte yrittää kun vuoto on päättynyt ja raskaustesti negatiivinen, tai viimeistään seuraavien kuukautisten jälkeen.





Jokohan jää kestäisi, vois lähteä kairaamaan... Nyt uutta matoa koukkuun, siis! ;D

HAASTE SINULLE, Lukijani! :)

No niin, on aika vastailla haasteeseen!

Säännöt:
1. Kiitä haastajaasi ja linkkaa hänet postaukseesi
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen
3. Keksi 11 uutta kysymystä
4. Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät
Kiitän, niiaan ja kumarran Tyttöankalle! :)
Tyttöankan kysymykset ja minun vastaukseni:


1. Mistä tykkäät ulkonäössäsi? 
Silmät ;)

2. Millainen värimaailma kodissasi on? 
Pääosin valkoinen, lisäksi mustaa ja harmaata.... ja kaikki sateenkaaren värit, kun poikien lelut ovat hujan hajan ympäri kämppää... Ei siinä paljon tehostevärit erottuis... ;P

3. Mitä työtä haluaisit tehdä/kokeilla, jos et olisi nykyisessä työssä/opiskelualalla?
Onpas vaikeaa, jokin ulkoilmatyö tai rakennus/remontointiala, vaikka joku pihanrakentaja tai semmoinen joka tekee vaikka kivetyksiä tai muita rakenteita, tai talonrakennusta.... "remonttireiska" :)

4. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
Puuha Pete: Korjauskeikka :D ääninappikirja! Itsekseni en oikeastaan lue kirjoja....

5. Lempielokuvasi?
Pidän romanttisista komedioista. En osaa nimetä. Olis hienoa muistaa kaikki näkemänsä elokuvat ja näyttelijät, elokuvat on mulle totaalirentoutumis ja päännollaustapahtuma. Kevyttä ja helppoa seurattavaa, suurinpiirtein seuraavana päivänä en enää muista mitä tapahtui. Viimeksi kävin katsomassa leffassa Tie Pohjoiseen. Ei säväyttänyt erityisesti. Yksi tuli nimeltä mieleen, joka oli hyvä: Notting Hill.

6. Mitä haluaisit oppia?
Itsekuria, määrätietoisuutta, pitkäjänteisyyttä, tunteista puhumista, lasten kasvattamista, esiintymistä

7. Uskotko Jumalaan tai johonkin henkisyyteen/hengellisyyteen?
En usko kovin vahvasti että olisi jokin ukkeli taivaassa, mutta välillä lohduttaudun ja luon lapsille turvaa, että sielu elää ikuisesti ja että on jokin "ikuinen ulottuvuus". En usko, että kaikki on ennalta ohjattua kenenkään toimesta, mutta uskon että tapahtuvilla asioilla on aina jokin tarkoitus. Se ajatus ohjaa siihen, että kaikesta asioista pääsee eteenpäin ja niistä löytää aina pienen murusenkin jotain hyvää.

8. Mitä toivot joululahjaksi?
Yhteistä aikaa perheen kesken. Ja hieman kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa. Vaikka leffailtaa. Toivon myös lapsille stressitöntä joulua ja sopivasti lahjoja.

9. Millainen ikäero sinulla ja miehelläsi on?
Päivän vajaa kuukausi. Minä olen vanhempi! ;)

10. Mitä hyviä asioita elämässäsi/arjessasi on nyt?
Kaksi ihanaa tervettä poikaa, luotettava aviomies, "onnistunut lääkkeellinen keskenmeno", mahdollisuus raskautua uudelleen, lumityöt, pulkanvetäjän pesti ;)

11. Mistä jouluruoista pidät?
Maksalaatikko, kinkku, bataattivuoka, peruna- ja italiansalaatti, imellytetty perunalaatikko



Taidan vähän muunnella (en missään tapauksessa rikkoa) sääntöjä ja haastaa vastaamaan minun kysymyksiini kaikki lukijani, varsinkin sinulle, joka et vielä ole kenenkään kysymyksiin vastannut, ja kerro haasteen vastaanottaminen minulle kommentteihin, että voin tulla lukemaan sun vastaukset!

Tämä haaste on pyörinyt niin monessa blogissa, joten näin en enää samoille laita kiertoon. ;)

Haasteellistakin haasteellisemmat kinkkiset The Kysymykset:

1. Miten tutustuit puolisoosi?
2. Onko teillä jokin yhteinen harrastus?
3. Mihin haluaisit matkustaa?
4. Kuvaile unelmien asuntosi?
5. Keitä toivot perheeseesi kuuluvan 10 vuoden päästä?
6. Minkä etunimen antaisit tyttö- ja poikalapsellesi, jos päätös pitäisi tehdä tänään?
7. Onko suvussanne (tai miehen suvussa) "kiertäviä nimiä", jos on, niin mitä?
8. Mistä löysit blogini ja mikä herätti kiinnostuksesi? ;)
9. Kuvaile ihana päivä aamusta iltaan puolisosi kanssa mahdollisimman tarkkaan?
10. Onko sinulla jokin erityisosaamistaito? ;P
11. Käytätkö alkoholia ja miten suhtaudut toisten alkoholin käyttöön/käyttämättömyyteen?


Sallinette sääntömuutoksen, huom. ei -rikkomuksen! :)



lauantai 8. joulukuuta 2012

Uskomatonta...

Tulin vaan kertomaan, että vuoto on niukentunut reippaasti. Josko se ihan kohta loppuu kokonaan. Viime lauantai meni vähän toisenlaisissa merkeissä, kun ensin odotettiin päivystyksessä ja sitten kun alkoi tapahtua, niin tapahtui rytinällä. Uskomatonta, että siitä on vasta viikko. Nää tuntuu kyllä jatkuneen jo pienen ikuisuuden. ;)

Mietityttää.... Seksi ja uusi raskaus....

Koskahan sitä uskaltais alkaa taas petipuuhiin, ettei tarvitse mitään tulehdusriskejä pelätä? Ja koskahan sitä taas ovuloi, että olis uusi mahdollisuus taas hedelmöittyä? Koskahan sitä kannattais alkaa ovista testailemaan?

Eilen tein illalla huvikseni raskaustestin, että vieläkö hormonia elimistössä on. Tulos oli haalean haalea haamuplussa, niin ettei sitä oikeen edes valokuvaan saanu näkyviin... Tottahan se piti valokuvata. ;)

Lisäksi mietityttää, että pitäisköhän sitä mennä vielä jonnekin jälkitarkastukseen, että näkis onko se kohtu nyt täysin tyhjä, että voiko tässä nyt unohtaa ja mennä eteenpäin?

Sain ihanalta Tyttöankalta haasteen vastata 11 kysymykseen ja omiakin kysymyksiä pitäis keksiä. Haaste vastaanotettu, vielä vastauksia joutuu odottelemaan, kun piti vain ihan pikaisesti kuulumisia laittaa... :)

Mukavaa viikonloppua vielä kaikille, ja jos haluatte pudottaa leukanne ja saada silmät oikein suuriksi, kannattaa vilkaista tämä video. Toivottavasti näkyy.

Jos ei oma keho ihan toimi aina niinkuin haluais....



torstai 6. joulukuuta 2012

Murrunko vai kovetunko?

Ajatukset ovat hujan hajan. Tekisi mieli vain käpertyä kuoreen ja unohtaa ulkomaailma. Toisaalta tekis mieli avoimesti puhua ja saada vastakaikua, vertaistukea, jutella ystävien kanssa, jotka ovat käsitelleet keskenmenonsa.

Mä en edes tiedä mihin suuntaan mun pitäis näiden ajatusten kanssa lähteä. Esikoiseni kysyi minulta ruokapöydässä yksi päivä, että tuliko minulle suru, kun vatsassa ei ollutkaan vauvaa? Selitimme pojille siis ennen ultraa, että olemme isin kanssa menossa katsomaan lääkäriin laitteella onko äidin vatsassa todella vauva. Ja tultuamme ultrasta, selitimme, ettei ollutkaan. Emme puhuneet kuolemasta tai muustakaan tarkemmin. Vain yksinkertaisesti, itse romahtamatta, että ei vielä ollutkaan sitä pikkusisarusta tulossa. Että toivottavasti myöhemmin sitten.

Huomasin esikoisen silmiin nousevat kyyneleet. Vastasin kysymykseen, että kyllä minulle tuli suru, itkuakin tuli, koska toivoimme isin kanssa niin kovasti, että teille olisi tullut pikkuveli tai -sisko. Lisäsin itkua pidellen, että onneksi meillä on jo 2 maailman ihaninta lasta, jotka meille on annettu. Ja että toivomme todella kovasti, että joku päivä vielä yksi vauva meille haluaisi tulla.

Lasten edessä en haluaisi romahtaa, kun raskas päivä on takana ja illalla koittaa rauhoittumishetki itsellenikin, keskenmeno, menetys palaa mieleeni. Silloin tuntuu, että voisin romahtaa. Miksi, miksi, miksi. Kysymys palaa yhä uudelleen mieleeni ja ajatus alkaa pyöriä ympyrää. Illalla on vaikea nukahtaa, koska ajatus ei rauhoitu. Yritän saada tunteiden väliin ängettyä murun järkeä ja selkeitä ajatuksia. Ahdistaa, ensin kaikki näytti ja tuntui hyvältä, elämä oli raiteillaan. Ja yksi musta päivä ja kaikki kääntyi ylös alaisin. Miksi? Palaan siihen aina uudelleen. Aina, kun on aika vaihtaa punaiseksi värjäytynyt terveysside...

Yritän vain koventaa kuoreni, ajatella, että meillä on jo 2 ihanaa, tervettä lasta. Niistä pitää nyt pitää huolta ja olla onnellinen.

Ja niinhän me olemmekin. Surraan surua vähitellen. Iloitaan siitä mitä meillä on, eikä surra sitä mitä ei ole.

Rauhoittavaa itsenäisyyspäivää.

Onnea 95 v. Suomi!




maanantai 3. joulukuuta 2012

Unelman päivänä

Ei herkille! Tämä voi olla osastoa liian paljon tietoa.....

Tänään se sitten syntyi. Unelma vedettiin vessasta alas. Sikiöpussi kaikkineen tuli ulos.

Mä näin sen. Juuri sellainen pussukka, noin 4 cm halkaisijaltaan. Ihan kuin siinä olis ollu silmät, just symmetrisesti molemmin puolin pallukkaa sellaiset mantelin muotoiset tummat "kalansilmät". Mitään muuta tunnistettavaa siinä ei ollut, verihyytymää ja sellaista kalvoa. Siellä se virui pöntön pohjalla. Ei se mitään sikiötä ainakaan muistuttanut. Ei tehnyt häijyä.

Tunsin kuinka se holahti kuin hyytymä konsanaan ilman mitään kipuja vessakäynnin yhteydessä. Lisäksi valui pitkänä nauhana "limaa" tms....

Ihanaa, helpotuksen huokaus. Todennäköisesti pahin on nyt ohi. Eikä todennäköisesti tarvitse kaapia.

Saa nähdä kuinka kauan tässä tätä jälkivuotoa saa nyt vielä kestää. Hyytymiä ei ole tullut tuon sikiöpussin jälkeen. Se irtosi jo aamupäivällä. Ja oli mielestäni ihan "ehjän" näköinen, eli tuli todennäköisesti kokonaan kerralla.

Onneks se ei tullut missään kaupassa käydessä....

No, ei se varmaan olis tullut, jos ei virtsatkaan karkaile. Samalla kun "päästää" valumaan ja kevyesti ponnistaa (ponnistin tarkoituksella, jotta hyytymät tulis ulos) niin pääs kohtukin tyhjenemään.


Tästä siis taas jatketaan pikkuhiljaa yritysblogina....

Saa nähdä, koska päästään taas hommiin! ;)

Positiivisella mielellä, todennäköisesti jossain vaiheessa varhaisultraan menossa.... ;) saa sitten vähän aikaisemmin tietää, jos elämä ei jatkukaan alkumetreillä pidemmälle.


lauantai 1. joulukuuta 2012

Edistystä ja eritystä

Jotain tapahtuu!

Aamulla odoteltiin n. 3,5h päivystävää lääkäriä, joka vihdoin otti meidät vastaan. Kerroin mikä on tilanne ja sitten ultrattiin. Noin 2x4 cm ruskuaispussi siellä olla möllötti paikallaan, kuin ei pienintäkään aietta olis pois valua.

Sain uudet 4 kpl Cytoteceja, nyt kielen alle (ekat nielin tiistaina, kun varoitettiin että voi tulla oireet liian rajuna, jos antaa imeytyä suoraan veenkiertoon kielen alta...). Ohjeistus jatkoon oli vielä, että jos maanantaihin mennessä ei mitään tapahdu vieläkään, niin otan yhteyttä ja aika kaavintaan varataan samantien Kättärille.

Lähdettiin poikien luokse mummolaan ja viimeiset tabletit ei vielä olleet liuenneet, kun perille päästiin. Ehdin istuskella sohvalla ja hetken riehua poikien kanssa, kun tunsin kuukautiskipujen kaltaista vihlontaa alavatsalla. Sitten kylmäsi. Ihan jäätävä kylmyys iski, horkka joka ei lähtenyt kahdella huovallakaan. Lääkkeiden otosta oli noin tunti. Kivut pahenivat asteittain, pyysin miestä tuomaan särkylääkettä. Kieli tuntui samaan aikaan puutuneelta, kipeältä ja hidasliikkeiseltä. Vesi maistui todella pahalle, suuhun oli jäänyt Cytotecmömmöä. Meinasi tulla oksennus.

Syötiin anopin tekemää pizzaa, jonka aikana kivut yltyivät ja halusin lähteä vain kotiin. Pojat jäi nukkumaan mummolaan ja me suunnistimme kotiin. Asumme alle kilometrin päässä toisistamme.

Pääsimme kotiin ja halusin saman tien vessaan. Sitten se alkoi. Hanat aukesivat. :)

Hyvältä näyttää siinä valossa, ettei ehkä jouduta kaavintaan. Ja jännä juttu oli se, että kun tyhjennys alkoi, kivut lähes lakkasivat.

Nyt tässä vaan taas odotellaan, jatkuuko vuoto, millaisena ja kuinka kauan. Se olis niin voitto, jos se nyt oli tässä, tai vaikka kestäisi 3 viikkoa, kun en haluaisi sinne kaavintaan.

Elämä voittaa, vähitellen.

Hyvä tuuri, että mies ehti kotiin matkaltaan. <3