Kp 31/~33, dpo 9, optimisti vai pessimisti?

Pessimisti ei pety, mutta mitäs se optimisti saa?

Teoreettisesti olis voinu käydä niin, että jos olisin raskaana, ja olis voinu ollakin jo dpo 10 ja joskushan testit reagoi joillakin jo 9 päivää ovulaation jälkeen, niin tänään olis jo voinu saada jonkun haamun kummittelemaan pregcheck testiliuskaan. Optimistista?

Pakkohan se oli testata. ;)

No, ei tullu haamua meille. Ehkä kirkkaassa auringonvalossa taivuteltuna ja kierrettynä saattoi havaita pregchekissä haalean viivan paikan. Epätoivoista, yes. Petyinkö, no en. Optimistista? Tiesinhän jo testiä tehdessä, että ei siinä vielä mitään näy, vaikka olis tärpännyt. Piti vaan kokeilla... Että jos. Optimisti.

Ajatus on testata vähän kuin testaamisen ilosta, aina vaikka sinne dpo 14 asti. Silloin on kp 36/~33. Jos ei haileetakaan jälkeä, sitten uskon ettei tärpännyt. Tai ehkä vasta sitten, kun on taas se kp 1. ;)

Ikuinen optimisti. Aina on toivoa. :)

Dpo 7 ja pieni vihlonta alavatsassa

Rakas odotuksen odotus -päiväkirjani.

Eilen ja tänään on valkovuoto runsastunut, niin että pyyhkiessä paperiin tuntuu jotenkin liukkaalta. Eihän se ole merkki yhtään mistään. Sehän runsastuu muutenkin ennen menkkoja. Laitoinpa sen nyt tänne päiväkirjan sivuillekin muistiin. Voihan olla, että joskus tulen palaamaan näihin tunnelmiin....

Olen ollut ihmeen seesteinen ja energinen viimeisen viikon. Jännittää ja kihelmöi. Mielessä, ei kovinkaan vatsassa. Joku nykäisy tuli aivastaessa oikealle puolelle, mutta muuten on ollut hiljaista sillä suunnalla.

Ajatuskin raskaudesta tuntuu suklaavanukkaalta kermavaahdon kera. Katselin eilen raskaana olevaa sukulaistamme, ja voi miten kaipaankaan sitä kumpua rintojeni alle. Sohvalla makoillessa lepuuttaisin käsiäni tuon hytkähtelevän pallon päällä. Hieroisin hoitavaa energiaa pitkin pyörivin sivelyin sen venyneeseen ihoon. Makoilisin kyljelläni ja silittelisin sitä kuin viereeni käpertynyttä koiranpentua. Tuntisin lämmön, hikan, potkun ja kuperkeikan vaimeana siellä jossain kämmeneni alla.

Voi anna sen tapahtua nyt. Laitan käteni kevyesti, mutta turvaa luoden alavatsalleni ja lähetän sinne voimia kiinnittymiseen.

Nähdään toivottavasti jouluna pikkuinen! <3

Tulin vielä jatkamaan tälle päivälle, sillä kävin taas hiihtelemässä taianomaisen kauniissa, rentouttavassa ja rauhoittavassa kevätauringossa. En kuvitellut, se tuli ihan puun takaa, siinä tasatyönnellessä loivaa alamäkeä rauhallisesti loilotellen. Kuulostelin, nautin, mietin kuinka kuvailisin tunnettani.... Alavatsaani vihlaisi, kirvelsi, tai ehkä nipisteli. Ja ihan alas asti. Tuntui siltä, että just tulee joku ripuli tai jotain.... ;)

Pojat oli päässy ajaa ekaa kertaa pyörillä sillä aikaa kun äiti lepuutti ajatuksia ladulla. Kyllä olivat olleet innoissaan! Niin kovasti ajokelejä on odotettu! ;)

Minua odotti kotona valmis ruoka ja jälleen ruokapöydässä, iski aivan yllättäen aika voimakas alavatsanipistys. Piti hetkeks pysäyttää haarukka lautaselle ja huokaista pari kertaa.

Taas, tässä sohvalla istuskellessani ja sulatellessa maittavaa ateriaa, se sama kohta, voiko se olla vain ilmakupla? Tuntuu, että koko alavatsa on myös turvoksissa....

Joo, just. Ja puff, takaisin maan pinnalle sieltä pilvistä.

Dpo 5

Täällä ollaan niin tulisilla hiilillä. Kuvittelen vatsani vihlovan nykäisyissä ja polttelevan vatsamakuulla. Painelen tissejäni suhteellisen kovalla kouralla, ja kuvittelen niiden aristavan. Selaan päivittäin samoja palstoja hakusanalla dpo sitä ja tätä, alkuraskaus oireet, kiinnittymisoireet yms mitä nyt asiaan kuuluu....

Toisaalta, haluaisin ottaa nyt ihan rennosti ja olla kuulostelematta jokaista ilmavaivaa ja lihaskireyttä.  Voisin riehua poikien kanssa pulkkamäessä, ja olla varomatta, ettei mitään vain satu kohtuni tietämille...

Tällä hetkellä tuntuu ajoittain, että jee, nyt ihan varmasti on tärpännyt. Ja sitten tajuan, etten voi sitä tuntea, että sieltä ne menkat taas tulee ja tämä on ihan mahdotonta koko homma.

Pojat kasvaa koko ajan hurjaa vauhtia, kun minä vaan odotan joko seuraavaa ovulaatiota tai uutta kiertoa... Laskeskelin tuossa että yrityksen aloituksesta, viime kesästä, on jo yhdeksän kuukautta, voisin olla jo ihan viimeisilläni.... Ihan turhaa jossittelua.

Pah, nyt nauttimaan tästä hetkestä! :)

Hitaasti hyvä tulee.... dpo 2

Miks taas tuntuu, että aika vaan matelee... Olemme siirtyneet siihen "ovulaatio - menkat" -välimaastoon. Tämä on se vaihe, kun aletaan toivomaan pienen pientä ihmettä ja selaamaan netistä kiinnittymisoireita... ehkä kuvitellaan ja kuulostellaan ja luullaan, että jokainen nykäisy ja vihlonta on varma merkki tulevasta raskaudesta. Niin, miksi? On se kumma.

Tänään olin piiiitkästä aikaa (3 viikkoa) hiihtämässä. Selkä on saanut toipua siitä karseasta jalat alta-tyyppisestä, noidannuolen tapaisesta iskusta. Olen käynyt myös lääkärissä ja fysioterapeutilla tänä aikana ja sainkin ihan hyviä iskias-hermon venytysohjeita. Olen tehnyt niitä joka päivä ja löysin myös yhden venytysasennon, joka kiristää juuri siitä kohtaa, mihin se "puukko" iski siellä ladulla kolme viikkoa sitten. On vissiin auttaneet, sillä tänään hiihto tuntui mahtavalta! Pitää muistaa jatkossakin pitää vähän parempaa huolta kropastaan, etenkin tämä lihashuolto on jäänyt ihan retuperälle. Hyvä kun liikkumaan, lenkille, salille, uimaan, hiihtämään tms pääsee, niin ei sitä enää venyttelyä tahdo muistaa...

Hyvä opetus tämäkin kivunhallinta. Miks pitää tehdä asiat aina niin vaikeesti ja kantapään kautta oppia.

Ikä alkaa selvästi jo tuntua kehossa. ;) 30v. ja alamäki on alkanut. Paluuta nuoreen ja vetreään kroppaan ei ole. Se vaatii työtä, että palautuu rasituksesta... voi voi... ;D

Niin, siellä hiihtolenkillä.... Huomasin vaan, että tuli sellaisia repäisykipuja vasemmalle munasarjan kohdalle. Eli aina kun oikein vatsalihakset meni ruttuun, nimenomaan vasenta jalkaa takaa eteen tuodessa..... ;) ei ollut mukavantuntuista, mutta tuntui mukavalta ajatella, että tää on ihan hyvä merkki.... kai... =D

Dpo 1

LH-huippuni kesti tässä kierrossa kp 20 illasta kp 22 aamuun. Yhteensä neljään ovistestiin sain bongattua hymiön. (Ilta, aamu, ilta, aamu)

Eilen illalla oli taas tyhjä renkula, oli ihan pakko kokeilla, kuinka pitkä on tuo huippu... ;)

Yhdyntöjä ollut kolme iltaa peräkkäin, kp 20, 21 ja 22.

Eilisen lasken ovispäiväksi dpo 0, kun illalla ei enää ollut LH koholla.... Tänään siis dpo 1.

Alavatsaa vihloo ja juilii. Ihan kuin olis kovempia kuin aiemmissa, ihan menee oikealle nivuseenkin jotkut vihlaisut....

Katsellaan ja kuulostellaan.... ;)

Tänään meillä on miehen kanssa seurustelun vuosipäivä! Ei kai niitä enää lasketa, kun hääpäiviäkin on jo useampia....

Toisaalta, mikäs sen mukavampaa, kuin muistella niitä vanhoja aikoja.... Tänään varattu-leima ollut koristeena jo 13 vuotta! <3 ihana oma nallukkani <3

Ehkä vois - ihan jo tän hienon päivän kunniaks - vielä tänään vähän leikkiä aikuisten leikkejä... Jos se olis jotenkin erilaista, kuin nuo kolme "pakollista" sopivan ajan puitteissa suoritettua yhtymistä... Hehe. ;)

Ihanaa, aurinkoista kevätpäivää teillekin! 

Jee, hymynaamat! :)

Eilen illalla oli pakko testaa vielä, vaikka aamulla olikin tyhjä renkula, kun limaoireitakin on ollut. Sitten yllättäen meitä ilahduttikin hymynaama! :) jeeee, tuuletuksia!!! Eka mun hymynaama ikinä! En ole siis ennen näillä digitaalisilla testeillä ovista metsästänyt!

Kp 20 eka hymynaama ikinä iltapissasta :)

Olimme suunnitelleet illaksi jo muutenkin "talletuksia", joten ajoitus osui paremmin kuin hyvin kohdilleen!

Tänään aamupissasta tehtyyn testiin piirtyi myös hymiö, ja irroitetussa tikussa näkyi komeasti vahvat viivat.... ;)

Tänään on myös päivän mittaan tuntunut erinäisiä vihlaisuja.... eniten ehkä keskellä alavatsaa (?) ja yksi vihlaisu vasemmalla ja muutama oikealla.... Tiiä sitte mitä vihlaisuja nekin on... ilmavaivojako ;)

Ja juuri käväisin tekemässä myös nyt iltapissasta testin.... testaushirmu näköjään irti... ;P ja hienot viivat ja hymynaama testiin! Jei!

Kp 20a oli tyhjä renkula, 20i eka hymynaama, 21a ja 21i hymynaamat :))

Tänään taidetaan myös talletella. Nyt on hyvä mieli.

A big smile in my face. =D

Kyllä on muuten niin paljon rennompaa näillä testaa, kun ei tartte viivoista arvuutella... Olipa mahtavaa päästä siihen testausryhmään, en olis varmaan ikinä raaskinut näitä CB digitestejä ostaa....

Ja mites se nyt sitte menikään....

Clearbluen testiohjeissa sanotaan, että olet hedelmällisimmilläsi LH-huipun päivänä ja sitä seuraavana päivänä. Kaksi hedelmällisintä päivääsi alkavat siitä hetkestä, kun Clearblue Digital havaitsee LH-huipun.... Jos tulos on :), LH-huippu on havaittu ja olet hedelmällisimmilläsi. Yhdyntä seuraavien kahden päivän aikana maksimoi mahdollisuutesi tulla raskaaksi. Tämän kierron aikana ei tarvitse enää testata.

Ai, että ei tarvitsisi enää sitä tyhjää renkulaa metsästää, joka kertoisi LH-huipun menneen? Ja kertoisi siis samalla sen ovulaatiopäivän... hmmm.... no, okei. Säästän testitikut sitten seuraavaan kiertoon. Jos vielä muka tarttis niitä.... hehe. ;)

Taas tosi myöhäinen ovulaatio tulossa....

Mä alan pikkuhiljaa jo huolestua, miks ovis on tulossa taas näin myöhäisille kiertopäiville. Nyt mennään jo kp 20/~33 ja aamupissasta taas tyhjä renkula Clearblueen.

Eilen illalla pyyhkiessä jäi sitten kuuluisa limaklöntti paperiin. Perään oli sitten pakko testaa myös sormitestillä ja sain napattua suhteellisen runsaasti limaa kohdunsuulta. Täysin läpinäkyvää se ei ollut, mutta oli myös läpinäkyvää materiaa selvästi joukossa... ;)

Toivottavasti se hymynaama nyt ihan näillä päivillä ilmestyy testikapulaan. Muuten huolestun entisestään, että ovuloinko ollenkaan. Ja mikä sille nyt on syynä? Keskenmenon jälkeen ei ole vieläkään vissiin oikeen kroppa palautunut ennalleen. Pitäisköhän sitä kuitenkin käydä jossain tarkastuksessa? Jos sinne kohtuun onkin jotain rippeitä jäänyt....

Äh, ei kannata edes ajatella. Tulee vaan hullummaks. Onkohan Googlekaan niin hyvä vaihtoehto? Huolestuu vaan entisestään, kun kauhutarinoita menee lukemaan...

Sormet ristiin, taidan illalla tehdä toisen ovistestin... Pakkohan sen nyt tässä on tulla. Hulluksihan tässä meinaa itsensä saada....

Ovistestausta

Kolme päivää testattu ovulaatiota tyhjin tuloksin. Menossa jo kp 18/~33. Joten soisi kohta jo tulevan sen hymynaaman testeihin, jottei kierto veny ja luteaalivaihe olis riittävän pitkä....

Ihan kuin yrittäis stressiä taas tästä yrittämisestä syntyä. Koetetaan taas unohtaa yrittäminen ja keskittyä ihan muihin juttuihin... Limantarkkailu on nyt vähän jäänyt, mutta kyllä se lisääntymään päin tuntuu olevan. En ole sormitestejä tehnyt enkä limoja venytellyt. Mitä vähemmän niin suurennuslasin kanssa tarkkailee, niin vähemmän stressaa. Näin olen kokenut.

"Se mihin keskittyy, se lisääntyy"

Tilannekatsausta....

Hain postista pari päivää sitten paketin, jossa oli läjä Clearbluen testejä! Wuhuu! Kivaa päästä testailemaan, kun en tosiaan ole aiemmin ovista niillä testannut. Saa nähdä, tuleeko hymiöitä...  ;)

Täällä mennään nyt kp 15/~33 ja ovulaatio toivottavasti viikon sisällä löytyy.

Alkukierto ollaan sairasteltu poikien taholta oikein olan takaa. Perusflunssaa, mutta todella sitkeälaatuista. Ei meinaa yskä ja nenänvuoto hellittää millään. Pienemmällä oli myös reilun parin päivän kuumetta, joka buranan liuoksella pysyi maltillisena ja yöt on olleet olosuhteisiin nähden rauhallisia.

Jotakin apua on tarjonnut myös Sniffer Baby, joka on siis vastaavaa kuin "vicks", jota levitellään rintaan tukkoisuutta ja hengitystä helpottamaan. Lisäksi paketissa on "huulirasvapuikko" josta samaa ainetta laitetaan nenänalusiholle nenäröörejä avaamaan.

Meidän pojat on oppineet hienosti jo aika pienestä niistämään, mikä on onni sinänsä. Aiemmin meillä oli käytössä Nenä Friida, joka on "imuri" lasten nenän tyhjentämiseen. Oikein mukava väline. Toimii paremmin kuin ne sellaiset pumppuperiaatteelliset "pallot", joilla vauvojen neniä on tyhjennetty. Muutenkin vauvojen nenän tukkoisuuteen paras on ollut keittosuolatipat ja esim Nasolin nenäsuihke, joka on siis myös keittosuolaliuosta...

Oho, postaus piti olla ovistestaushehkutusta, mutta kirjoittaminen näyttää ihan ajautuneen vauvojen nuhan hoidon puolelle... ;)

Olen katsellut Suomen selviytyjät sarjaa, ja jossain jaksossa eräs kilpailija psyykkasi itseään siellä seuraavalla lausahduksella:

"Se mihin keskittyy, se lisääntyy."

Jos siis kaiken ajattelunsa, tekemisensä ja puhumisensa keskittää siihen, kuinka kurjaa viidakossa on kun ei ole ruokaa ja sataa kaatamalla ja on kylmä ja vituttaa, niin oma keskittyminen kurjuuden ajatteluun, vain lisää sitä.

Ja sama kääntäen.

Nyt siis keskitetään ajatukset onnistumiseen, se ovis sieltä kohta löytyy.... ja sitten tehdään vauva.

;)

Mieskin toivottavasti saadaan tänään työmatkalta kotiin. Ei tarvi muuta sanoa kuin Finnair.... Illaksi kotiin.... Hope so.... If You know what I mean....

Ihanaa viikonloppua positiiviseen ajatteluun keskittyville!

Oodi Perjantaille: Ihanaa naistenpäivää!

Nukkumaan käydessä ajattelen.
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun!
- Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja, WSOY 1972

Ihanaa naistenpäivää huomiselle perjantaille ihanat pienet urheat naiset! :)

Voimaa sanojen keinoin löytyi täältä

Clearbluen testiryhmään

Yllättäen nettisurffaillessa törmäsin ilmoitukseen, jossa haetaan Clearbluen testien testaajia! ;) Tietysti klikkasin ja päätin yrittää onneani päästä testiryhmään. Ja tänään sain postia, että minut on valittu kyseiseen ryhmään. ;)

Jee! En ole ennen testannut kyseisiä ovistestejä, en ole raaskinut. Viikkonäytöllisiä raskaustestejä olen sen sijaan tehnyt. Ja aina liuskan jälkeen, ihan vaan varmistukseksi. Ja aina olen siihen saanut tekstin "Raskaana 2-3". Ne kaikki kolme kertaa.

Saa nähdä kerkeääkö tulemaan tähän kiertoon vielä testit, en edes tiedä miten tämä juttu etenee. Siitä on tulossa vielä lisää informaatiota kaikille, jotka ovat vahvistaneet hyväksynnän ryhmään.

Nyt vaan odotellaan postia! Ajattelin, etten tilaa nyt mitään testejä, vaan mennään noilla kehonmerkeillä tämä kierto, jos eivät Clearbluet ehdi.

Nyt on kp 6/~33. Laskurilla ovulaatio olis kp 19 paikkeilla. Eli 19.3. Helppo kierto, kun kp 1 oli 1.3. ;)


Jos suakin kiinnostaa tuo testiryhmä, niin alla on linkki. :)

http://kaksplus.fi/sisalto/toiveena-raskaus-hae-mukaan-clearblue-ryhmaan-2961

Rakasta joka päivä niin, kuin se olisi viimeinen

Leiki lasten kanssa joka päivä niin, kuin se olisi viimeinen.

Kerro ja näytä rakkautesi lähimmäisillesi joka ikinen päivä niin, kuin se päivä olisi viimeinen.

Suukota, halaa, paijaa ja pidä huolta. Jos suutut, lepy pian ja tee sopu. Elämä on liian lyhyt ja arvaamaton.

Elä jokainen päivä, kuin se olisi viimeinen.

Sillä joku niistä on se viimeinen.

Olemme eilen täysin yllättäen menettäneet työtapaturmassa ihmisen, jolla oli vaimo ja kaksi lasta, 3v ja 6kk. Mieheni kummityttö menetti toisen kummisetänsä.

Mä olen niin järkyttynyt. Olen sekaisin ja suruissani kun vain ajattelenkin mahdollisuutta sille, että lapseni menettäisivät toisen vanhemman ja vanhempi puolison. Mitä mä tekisin siinä tilanteessa, mihin tuttavaperheemme on nyt joutunut. En tiedä mistä keräisin ne viimeiset voiman rippeet, että arki pyörisi.

Itken niin paljon jo toisten puolesta. Elämä on niin epäreilua. Epäoikeudenmukaista. Perhe, jossa kaikki oli niin hyvin. Kaikki niin alussa. Kaksi pientä lasta, toinen vielä ihan pieni vauva. Niin pahaa tekee vain ajatella. Tuollaista kohtaloa ei toivoisi kenellekään. Liian julmaa.

Tulee myös suurimman tunneryöpyn välissä ajatelleeksi omaa ja mieheni henkivakuutusta. Varsinkin itse mietin, että miten ihmeessä talous pysyisi pystyssä, jos ainoa palkansaaja kuolee perheessä? Kun pelkkä eläminen, elättäminen, huolehtiminen ja arki vaatisi niin paljon ponnisteluja, että raha-huolet voisivat romahduttaa koko pohjan.

Asioita, joita ei toivoisi koskaan joutuvansa edes ajattelemaan.

Kun kerroin asian lapsilleni, nuorempi 2v ei reagoinut mitenkään. 4-vuotiaamme oli suruissaan, kyseli, että lentääkö "pojan" isä nyt lintujen kanssa taivaaseen, saako se siivet, jääkö siitä vain luuranko? Kysymysten jälkeen hän sanoi, että sai hyvän ajatuksen. Että "pojan" vaari voi olla nyt sen isä. Tai jonkun toisen lapsen isä voi olla sen "pojan" isä.

Niinhän se rakas lapseni menee. Se oli ihana ajatus. <3

Huono olo ja paha mieli

Sattuuhan sitä. Nyt sattuu joka paikkaan. Eniten päähän ja niskaan. Toiseksi eniten vatsaan ja luojan kiitos vasta kolmanneksi selkään.

Selkään iski tasan viikko sitten akuutti lumbago. Eli jonkin asteinen noidannuoli-tyyppinen kipu. Olin hiihtämässä, kuten edellisiltanakin. Olin jo paluumatkalla. 10,5km takana, enää noin 1,5km jäljellä. Ja kuin salama kirkkaalta taivaalta. Oikeasta jalasta katosi voimat. Ihan totaalinen stoppi. Epäinhimillisen tuskainen kipu ja kramppi. Meinasin lyhyistyä ladulle, mutten olisi päässyt enää sieltä ylös, joten paino vasemmalla jalalla työnsin itseni pois metsän keskeltä. Se oli hirveää ja pelottavaa.

Vaikka pahin kipu pysyykin loitolla lääkkeillä. Se ei ole vienyt henkistä pahaa oloa pois. En ole koko viikkona jaksanut tehdä mitään. Enkä pystynyt liikkumaan. Kävelykin on jo haaste.

On olo, että saisipa käpertyä sohvalle ja jäädä sinne. Muu maailma voi mennä menojaan. Mä en jaksa pysyä vauhdissa. Olo on voimaton. Miehen kanssa keskenmeno nousi tänään puheeksi kaiken tämän muun sonnan keskellä. Mies oli vierelläni, kyseli, lohdutti, kannusti, käski suunnata ajatukset tulevaan matkaan ja piti kiinni, halasi. <3

Taitaa asiat olla kaiken tämän harmaan sumun keskellä lopulta aika hyvin. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat isoilta, kun asiat ovat oikeasti hyvin.

Mikähän lääke tepsis tähän voimattomuuteen ja kyllästyneisyyteen? Mä oon jotenkin nyt tosi maalla, henkisesti ja fyysisestikin enemmän rikki kuin aikoihin. Haluaisin olla niin paljon parempi äiti, kumppani, vaimo ja ihminen. Miks mä en jaksa?

Masentaa katsoa toisia, joilla menee ihan helvetin hyvin. Masentaa nähdä aurinko, kun ei vaan huvita lähteä ulos. Onneks tulee aina huominen.

Toivottavasti huomenna paistaa aurinko ja mieli on parempi. Niin, että jaksais taas.

Kp 3, ja että ärsyttää. Nääkin tässä vielä.

Kp 1, yk 2

Kuopus huuteli vähän ennen seiskaa sängystään unen läpi peittoa päälle. Nousin pöpperössä, hoipertelin viereiseen makkariin ja kyykistyin peittelemään sekä paijaamaan pienintä poikaani. Mietin, menenkö samalla reissulla testaamaan... Vai odotanko vielä, kenties vasta huomiseen...

Tunsin, kuinka lorahti. Ensimmäinen ajatus oli, oho, nytkö menkat alkoivat. Paijasin vielä tuhisevaa uinujaa. Toinen ajatus oli, voisiko näin paljon lorahtaa valkovuotoa? No, vessassa se hyvin nopeasti selvisi. Kuukuppi paikalleen, kyse ei ollut valkovuodosta.

Mies oli vielä kotona, juuri lähdössä töihin. Hän vain rauhoitteli tapansa mukaan. Sanoi, että tämä se on ihan normaalia. Se ei ole normaalia, että aina tärppää ekalla.

Niin, esikoinen ekalla, toinen tokalla. Ehkäpä tämä kolmas sitten... ;)

Yk 2, km jälkeen, alkoi N.Y.T. Tänään siis kp 1/33.