Vähän on venähtänyt taas nämä postausvälit. Ei ole oikein ollut päällimmäisenä mielessä vahdata kierron vaiheita ja kuvitella tärpänneen ja surkutella epäonnistumisia. Aihepiirin ympärillä toki ajatukset pyörivät, ettei vahingossakaan pääse unohtamaan yritystä, yksikään ovulaatio ei ole unohtunut, kaikki voitavamme ollaan tehty. Tuloksettomasti.
Kiukuttaa, surettaa, huolettaa. Siinä päällimmäiset tuntemukset. Tuntuu oudolta ja vieraalta ajatukselta kolmen melko nopeasti alkaneen raskauden jälkeen, että tässä ollaan 1,5v yritetty saada sitä kolmatta lasta. 1v3kk keskenmenosta. Järkyttävää, miten nopeasti se aika näin jälkikäteen ajateltuna on mennyt. Ja samalla tuntuu ikuisuudelta. Ristiriitaisin tuntemuksin nautimme lapsistamme ja perheestämme - ja kaipaamme vielä yhtä.
Huoli ja pelko siitä, etten käynyt keskeytyneen keskenmenon jälkeen minkäänlaisessa jälkitarkastuksessa, ja jos kohtuun olisikin jäänyt jotain epämääräistä materiaalia, joka estäisi uuden raskauden, ajoi minut vihdoin ja viimein yksityiselle gynekologille.
Kävin siellä viime torstaina (kp 15, varasin siksi juuri tuohon ajankohtaan, että samalla näkisin tuloillaan olevan ovulaation, eli kasvavan munarakkulan).
Kerroin alkuun tarinamme kierron kulkuineen kaikkineen, ja vihdoin pääsin myös ultrattavaksi. Ultra siis tehtiin alakautta ja hyvin asiantunteva, kokenut mieslääkäri selosti koko ajan mitä katseli. Kohtu oli puhdas ja vasemmassa munasarjassa todennäköinen johtofollikkeli, vaikka olikin vain 11mm. Lääkäri totesi siihen, että oletettavaa olisi, että olisi löytynyt jo isompi tässä kierron vaiheessa... Selitti vielä, että munarakkulan kasvaa 1-2mm vrk:ssa, ja yleensä puhkeaa ollessaan 24-25mm. Eli minulla olisi 7vrk:n kuluttua 25mm, siis kp 22. Niille mainhan se on viimeaikoina testauksillakin osunut, lähes poikkeuksetta yli kahdenkymmenen kiertopäivän.
Päällisin puolin siis kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Ei aloiteta mitään ovulaatiota edistäviä lääkityksiä, kun minulla luteaalivaihekin on riittävä (12-13vrk). Sanoi, että hyvin todennäköisesti tässä kevään tai kesän aikana tulee tärppäämään... Toivotti tervetulleeksi alkuraskauden ultraan. Ja jos ei kesän jälkeen ole tärpännyt, voimme palata asiaan.
Lääkäri kertoi vielä tarinan äidistä, joka oli mennyt gynelle, kun vuoden yrityksen jälkeen lasta (toista tai kolmatta, en nyt enää muista) ei ollut kuulunut. Hänen lääkärinsä oli sitten vähän liian hyvin kuunnellut naista ja määrännyt munasoluja kypsyttävää clomifen-lääkettä, ja niin nainen sitten odotti pian kolmosia, ja päätyi sairaalaan vuodelepoon, jottei kolmoset syntyisi ennenaikaisina.
Lääkäri kuitenkin halusi vielä, että menen labroihin, jossa katsottaisiin kilpirauhasen toiminta sekä prolaktiini (liittyy maidontuotantoon, kuuluu gynekologiseen perustarkastukseen kai). Ja hyvä, että halusi, nimittäin muutaman tunnin kuluttua hän soitti perääni ja kertoi, että tulokset viittaisivat kilpirauhasen vajaatoimintaan. Hän kirjoittaa minulle lähetteen jatkotutkimuksiin, joilla varmennetaan asia ja voidaan aloittaa lääkitys. Hypotyreoosi vaikeuttaa lastensaantia - sopii siis oireeseeni. Muita oireita ei olekaan vielä ilmaantunut... Kahden pienen pojanviikarin äitihän on "jatkuvasti väsynyt".... Ja painonhallinta on vähän vaikeaa "kun herkuttelee paljon...." ;)
