Hurraa! Enää viikko, ehkä pari päivää yli, niin meillekin tämä pitkältä ja piinaavaltakin pikkuhiljaa tuntuva kolmannen lapsen odotus saa päätöksen!
Viime yönä heräsin kolmelta (en harmikseni supistuksiin) ja kuulostelin vatsaa ja siellä tuntuvia möyrimisiä... Niitä ei kuulunut. Hermostuin hiukan, kävin vessassa, join vettä, menin takaisin sänkyyn... Enkä tuntenut liikkeitä. Huolestuin, mietin pahinta. Miltä oikeasti voisikaan tuntua, jos kohtukuolema kohtaisi vielä tässä vaiheessa, juuri ennen H-hetkeä? Kahden vuoden odotuksen jälkeen?
En halunnut alkaa googletella enempää, mietin rauhassa, että vauva vain nukkuu rauhassa, tila alkaa loppua ja niin edelleen. Tuuppailin vatsaa edestakaisin, painoin peppukohdasta alaspäin, vaihtelin asentoa ja huh, tiukassa otteessa käsieni alla tunsin taas liikettä. Paijasin kiitokseksi vatsaa aloin etsiä uudelleen unta.
Poikien kanssa startattiin tänään kevään pyöräretkikausi. Itselle pyöräily oli vähintäänkin epämieluisaa.... satulassa istuminen löysällä lantiolla, jonka sisään joku tunkee sisällä päätään, ei ehkä ollut se mieleisin tunne. Muuten ei tuntunut pahalta, eikä supistellut, vaikka niitä olisi jo voinut toivoa!
Tänään oli viimeinen äitiysneuvola. Perjantaina pitää soitella sairaalaan, jos (ja kun) synnytys ei ole käynnistynyt. Saan todennäköisesti viikonlopulle tai alkuviikkoon yliaikaiskontrolliajan, josta toivottavasti tuloksena käynnistyvä synnytys. Kuulemma ballongin kanssa nykyisin laitetaan kotiin odottelemaan käynnistymistä!? Hui! Jänniä aikoja täällä taas!
Toivotaan, että pikkumies polkaisee itse itsensä liikkeelle. Ja olisi valmis jo mahan ulkopuoliseen elämään. Ja tulisi terveenä maailmaan. Ja ja ja.
Synnytyskassi ja vauvan kotiutumisvaatteet odottaa jo makkarin ovensuussa! Uusi auto on tulossa viikon päästä, saa nähdä kumpi tulee ensin.... ;)
Hui, pakko kommentoida tuota siun pyöräilyä isolla masulla! Itse en olis pysynyt varmaan pystyssäkään, mutta olisin kyllä myös pelännyt kaatumista - siinähän olisi varmana istukka jo irronnut... mutta ehkä on parempikin, ettei mieti kaikkia pahimpia vaihtoehtoja! :) Onnea synnytykseen!!
VastaaPoista-Terhi
Hehe. Enemmän mua pelotti tuolla ulkona käveleminen kuukausi sitten kun oli jäät vielä teillä...tai hiihtäminen lasten kanssa kolme viikkoa sitten! ;)
VastaaPoistaSen verran verkkaista pyöräily noiden 4 ja 6 v. kanssa on, että hyvin pystyin tuon parin kilsan lenkin tekemään - ilman edes pelkoa kaatumisesta...
No olet kyllä aika sissi! :) Miun liikkumiset on aina tyssänneet positiiviseen raskaustestiin! Eli olen siis ihan ääripää sinuun verrattuna kyllä...ihan liian ylivarovainen :) Mutta tosiaan, kaikkea hyvää näille loppumetreille! :)
VastaaPoista-Terhi