Kohti ovulaatiota, taas kerran

Yrittäminen tympii. Yleensä tässä vaiheessa taas toiveet heräävät ja ajatukset kääntyvät uuteen ovikseen, uuteen mahdollisuuteen. Olen välitilassa. Menkat loppuivat muutama päivä sitten. Ovikseen on vielä vajaa pari viikkoa.

Kaiken kukkuraksi mies on lähdössä taas kerran työmatkalle, ja juuri oletetun ovulaation aikaan... Paljon ei toiveita sekään nostata.

Onneksi meillä on maailman ihanimmat pikku tättähäärät viemässä ajatukset pois turhasta haaveilusta tai synkistelystä siitä mitä ei ole. Vaan ovat muistuttamassa meitä siitä mitä meille on suotu.

Yritän muistaa keskittyä taas olemassa olevaan - arjen pyöritykseen ja tulevan kesän suunnitteluun ja siitä nauttimiseen.

Ehkä sade ja tummat pilvet vihdoin väistyvät ja aurinko tuo taas sen voimaannuttavaa valoa, myös sisäisesti.

Alkukierron turhautuminen

Kaikki on raskaana. Kaikilla on kolme lasta. Kaikilla on jotain mitä mulla ei ole, mistä mä haaveilen. Miks mä en saa, kun muutkin saa? ÄITIIIIIII!

T. Jubu 4v.

Kiukku-känkkä-itkupotku-turhautumis-ärsytys.

Alkukierto tuntuu menevän niin hitaasti. Nyt vasta kp 4, eikä menkat näytä hiipuvan. Päätä särkee pitkin päivää ja jatkuva väsymys-ketutus ja makeanhimo on päällä.

Kesäkuussa vasta ovulaatio. Sittenhän on kolmannen lapsen yrityksessä vuosipäivä. Näin se vaan menee.

Piina ohi

Haamukierron loppu.

Tänään alkoi uusi kierto. En edes laske monesko. Mitäs niiden on väliä.

Onneksi pettymys oli suorastaan lievä harmitus ja ennalta arvattava. Jännä, että istuin autossa ja sanoin kuskille, että uuuh, ihhhanaa, ihan kuin alkais just menkat, sellainen kouraisu kävi alavatsalla.

Kotiin päästyä, menin vessaan ja pyyhkiessä paperiin jäi verta. Tavallaan myös helpotus, niin pitkä ja toisaalta uuvuttava oli tämä mennyt kierto. Ja ennen kaikkea, outo.

Mieltäni askarruttaa nyt Clearbluen digi ovistestit, sillä se näytti silloin alkukierrossa, n kp 16 paikkeilla hymiöitä muutamaan kertaan, mutta mitään ei todennäköisesti koskaan silloin irronnut. En tuntenutkaan mitään. Sitten välittömästi matkan jälkeen kp 33, tuli oireet ja myös hymiöt testiin.

Toinen mikä askarruttaa on nuo pregcheck raskaustestit, joihin tuli hailakka haamu jo dpo 8, tämän oireilleen hymiöllisen oviksen jälkeen, jonka myös mieheni näki (tämä seikka on hyvä mainita, sillä miehiltä puuttuu ne laserläpivalaisu-uv silmät....) Sitten ei pariin päivään mitään, kunnes taas haamuja pari päivää.

Eilen testasin Clearbluen digi raskaustestillä. Tulos "ei raskaana" ja huvin ja todellisen Sherlock Holmesin tapaan hajotin testin ja zoomailin sen sisuksiin kätkeytyneitä liuskoja. Siellä on kaksi liuskaa, joihin toiseen tuli kontrolliviiva ja molempiin haaleat viivat. Yhteensä kolme viivaa, jotka mittaavat käsittääkseni eri asioita... Mutta ainakaan ne "haaleat viivat" (siis vahvemmat kuin haamut, selkeät vaaleat viivat) eivät merkitse raskautta, edes niin, että hormonitaso on vielä matalampi kuin testin raja-arvo, joka sitten muuttuu vielä plussaksi... ;)

Haamupäiviä...

En enää pysy kiertopäivissäni perässä. Täällä joka tapauksessa ennätyksiä rikotaan normikierron pituuksissa. Tai mikä tässä nyt enää on normaalia. Ei mikään.

Kp siis tänään vielä hetken 43 ja siis "uusintakierroksen" dpo 10. On tää hullua.

Täällä ollaan myös ahkerasti dipattu Pregcheckiä... Haaaaalean haaaaaleaa toista viivaa tai viivanpaikkaa näyttää testit kuivuttuaan.

Koska tämä kierto päättyy? Ja kuinka pitkälle tässä mennään? On ärsyttävää. Ja samalla toiveita herättävää... Olen vähän hämmennyksissä.

Mutta niin kauan kuin ei ole menkkoja, on toivoa.... Paremmasta huomisesta?

Vai pitäiskö tässä nyt oikeasti päätyä varaamaan jotain gynen aikaa?!? Eihän tällainen aavehaamukierto nyt ihan hyvältä näytä. Huomenna taas uutta testiä kertismukiin....

Vatsa turposi tänään valtavaksi ilmapalloksi. Alavatsaa oikein kivisti, niin kuin olis liian tiukat housut jalassa.... Ilmaa vaan kertyi ja kertyi, eikä mitään pyrkinyt pihalle...

Onneksi iltaa kohden on vatsakipu helpottanut.



P.s meidän pojat saivat ensimmäisen serkkunsa toissailtana, äitienpäivänä! ;) miehen veli sai esikoispojan! <3

Kp 36, dpo 3

Uskomatonta... Mutta totta.

Ei menkkoja vieläkään, ja raskaustesti planko puhdas nega. Yksi viiva.

Joten kai tuo kp 33 ovulaatio on täyttä totta. Testataan taas sitten kp 43, dpo 10 aikaisintaan.... ;)

Mulla on ihana fiilis! Sellainen, että tottakai nyt tulen raskaaksi! (Siis olenhan jo - käytännössä) Ja ihan kuin kohdun, kohdunsuun tai ihan alapään tienoilla joku tökkisi sukkapuikolla välillä. Sellaista tylppää pistelyä, ei mitään kipuja... Hetken vaan, kunnes katoaa. Oikealla munasarjan kohdalla nippasee välillä. Jokainen janontunne ja pissallakäynti tietysti on "raskausoire"... Jne. 

Että jos nyt ne menkat alkaa, niin täältä tullaan rytinällä takaisin maanpinnalle! ;) hehe.

Hassua ja uskomatonta, että kroppa teki näin, tai tekee... Jatketaan siis siitä mihin jäätiin ennen Nycin matkaa.... 16 päivällä vaan siirrettiin tätä kiertoaikataulua... Tosta noin vaan. Ikinä ei ole tällaistakaan tapahtunut.

Viikko mennyt kotiinpaluusta ja nyt tuntuu, että aikaero on kääntynyt taas takaisin Suomenaikaan. Finally!

Sekaisin kropasta

Mun on pitänyt kirjoittaa jo ajat sitten.

Mun piti kirjoittaa ihan jotain muuta kuin nyt kirjoitan.

Piti kirjoittaa miten mahtava matka meillä oli New Yorkiin, kuinka lennot meni lasten kanssa loistavasti, kuinka hienoja leikkipuistoja NYC tarjoaa lapsille, kuinka koko Manhattan tuntui olevan yhtä suurta esteetöntä satua. Kuinka se tuntui epätodelliseen hienolta kävellä Hudson Riverin varrella edessä siintävää vapauden patsasta kohden ja kuinka saimme terveen punan kasvoille paahtavan auringon alla.

Piti kirjoittaa mitä raskaustesti näytti, kun kotiin päästiin. Kuinka mua jännitti, sillä mun aamupissa oli klo 04, koska elin täysin vielä New Yorkin aikaa. Ja tasoittelimme edelleen käynnissä olevaa jetlagia.

Sen sijaan, olen hoitanut kolme päivää oksentavaa ja ripuloivaa kuopustamme. Käynyt kahteen kertaan lääkärissä, kun välillä pieni mies on veltto ja kuumeinen ja välillä ei pysy mikään ruoka tai juoma sisällä. Ensimmäisellä lääkärikäynnillä todettiin, että korva punoittaa ja saatiin meidän lasten eka antibioottikuuri. No, tänään 2,5vrk myöhemmin lääkäri totesi korvan olevan puhdas, ja luojan kiitos vatsaa kuormittavat antibiootit sai lopettaa.

Kaiken lisäksi, joka päivä raskaustesti on ollut negatiivinen. Tänään siis jo kp 33, dpo n. 16. Luteaalivaihe on pidempi kuin naismuistiin. Emättimeni on erittänyt nyt useamman päivän kirkasta limaa todella runsaasti. Olen ajatellut sen olevan alkavien menkkojen oire, vaikka ikinä moista ei ole ollut. Olen toivonut sen olevan merkki alkaneesta raskaudesta, mutta ihmetellyt, miksi raskaustesti kerta toisensa jälkeen on puhdas nega.

Kiihotuin yllättävän paljon eilen illalla mieheni hieronnasta pitkin paljasta selkääni, leikkiinkutsumismerkeissä... Tunsin, että limaa lorahti, ajattelin hetken, että menkat. Muttei mitään vain kirkasta kananmunalimaa... Seurauksena huikeaa seksiä, vielä ennen menkkoja, ajattelin.

Tänään pyyhkiessäkin olin varma, että nyt paperiin taitaa jäädä jo punertavaa... Ei vieläkään. Päivän mittaan alavatsani on ollut tulessa niin, että istumasta seisomaan noustessa pitää hetki hengittää syvään ja hitaasti ojentautua selkä suoraksi. Ajattelen, että menkkakipuja, jotka muistuttavat kyllä ovulaatiokipuja, joita joskus olen tuntenut... En tosin todella pitkään aikaan. Enkä muistaakseni ikinä näin kovina.

Illalla saunan jälkeen rentona vitsinä heitin miehelle, että jos kerran raskaustesti on nega, niin pitäisköhän tehdä ovistesti... On ihan liian selkeät ovisoireet. Tiesin tuloksen... hymynaama pärähtikin ruutuun ja ennätysvahvoilla viivoilla! Pitihän se arvata, että kp 33, dpo 16 mulla ovulaatio! Seurauksena myös tänään seksiä! ;)

Kroppa elää miten tahtoo. Ei se kysele, milloin sopii mikäkin. Ei se katso kalenteria ja huomaa, että on menkkojen vuoro. Se tietää paremmin.

Käy se näinkin, ei tarvii turhaan käyttää aikaa kuukautisiin tai uuteen kiertoon ja oviksen odotteluun. Tositoimiin saman tien, kun edellinen ei tärpännyt....

Kuinka sekaisin sitä kroppansa on saanut yhdellä mantereen vaihdoksella ja 7 tunnin aikaerolla?

Mitäs sen on väliä - aivan sikahieno reissu oli ja sain mahtavan oviksen tuliaisiksi. Ja halut! :)



P.s Luvassa tuosta matkasta vielä oma postaus joskus.