perjantai 21. marraskuuta 2014

Vauhdilla kohti maaliskuuta

Näin on aika vierinyt jo voiton puolelle! Uskomatonta, että viikot vierivät lähes huomaamatta, en pysy oikein edes laskuissa mukana, pitää aina puhelimen kalenterista tarkistaa millä viikoilla ollaan menossa. Nyt siis menossa rv 25+2. Laittaa hymyilyttämään. Enää 15-17 viikkoa! Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti, ja maaliskuussa meillä on kolmas poika! ;)

Jonkin verran olen vauvalle ostellut kirppareilta juttuja täydentämään jo varastossa ja lainassa olevia tarvikkeita. Olen varsinainen kirppishaukka, se on yksi harrastus, kun saan omaa aikaa. Kiertelen useita vakkarikirppiksia ja rakastan tehdä löytöjä. :) voin helposti kuluttaa isolla kirpparilla parikin tuntia koluten jokaisen myyntipaikan läpikotaisin. Olen myös tullut krantuksi ja hintatietoiseksi. En enää kelpuuta mitä tahansa rytkyä, kun taas hyvästä/hyväkuntoisesta olen valmis maksamaan myös kirppiksellä. En tietenkään lähellekään uuden hintaista.

Voisin tehdä jonkinlaisen koonnin vauvajutuista, mitä meillä jo on ja mitä olen todennut vielä haluavani kokeilla kolmannelle lapselle. Teen kokonaan oman postauksen, joka ei sisällä muita kuulumisia. :)

Vauva on aktiivinen poika. Vaikka onkin vielä vatsassa. Potkut ja möyrimiset voimistuvat viikko viikolta ja melkein päivä päivältä. Nyt ne jo näkyy ja tuntuu myös vatsan ulkopuolelle. Eilen mies sai ensikerran tuntea alavatsalla pienen töytäisyn, pitää olla kärsivällinen, potkuja ei tule tilauksesta... ;)

Sukkien ja kenkien laittaminen on koko ajan hankalampaa. Oikein tuntuu, että hengästyy kovasti kun pitää kumartua ja puhista ja ährätä. Maha alkaa olla tiellä. Otin kuluneella viikolla käyttöön mammahousut, jotka piti kaivella yläkaappien perukoilta... Ostin myöskin muutama päivä sitten mammapikkareita, kun alkoi ärsyttämään se, että pikkarit rullautuvat vatsakummun alle... ;)
Kotona ollessa oleilen verkkareilla ja pitkillä topeilla (jotka olivat ahkerassa käytössä myöskin edellisissä raskauksissa ihan loppuun asti) ne ei rullaudu ylös paljastaen vatsanahkaa....
Tähän asti siis olen pärjännyt aika hyvin sellaisilla joustavilla korkeavyötäröisillä leggingseillä/jeggingseillä... ahdistuksen kasvaessa luovutin ja kaivoin vanhat mammafarkut esiin. Huh, on helpompi hengittää... ;)

Pitkistä kirppis/soppailuista tai muuten pitkistä kävelylenkeistä tulee nykyisin helposti sellaisia harjoitussupistuksen tuntemuksia. Vatsa kovettuu ja kipristelee. Tuntuu ikävältä, ja lepo helpottaa. Selinmakuulla tulee myös välillä huono olo. Kohtu ja vauva painaa selvästi jo selän verisuonia, joka aiheuttaa huonoa oloa (vähän hengästymistä muistuttavaa oloa, vaikka ei siis hengästytä)...
Vatsallaan ei voi enää maata (ei ehkä muutamaan viikkoon enää ole voinut). Vatsaan koskee jos erehtyy kokeilemaan. Välillä on hankala löytää asentoa, jos haluan mennä lattialle poikien kanssa rakentelemaan pikkulegoilla tai pelaamaan lautapelejä tai luen satua makuulla. Olen tottunut aina nämä jutut tekemään vatsamakuulla. Nyt vaurioin puoliksi kyljellä ja puoliksi vatsalla. Tai kokonaan kyljellä.

Kuopus tykkää hirveästi tulla köllimään vatsani päälle juuri vaikka herätessään aamuisin tai päikkäreiltään (tulee vähän jatkamaan lepoaan ja heräilemään ja keräämään läheisyyttä). Viime viikkoina on pitänyt kiepauttaa hänet enemmän kainaloon, mutta niin että hän saa pitää päätään/korvansa rintani päällä (kuulee varmaan tutun sykkeen edelleen) ;)

Kuopus täytti juuri neljä vuotta ja on hirmuisen iso poika jo. Esikoinen täyttää helmikuussa jo kuusi vuotta. Hän se vasta

1 kommentti:

  1. Hö, piti julkaista teksti ja loppua en saa jostain syystä nyt padillä korjattua... :(

    Piti vain laittaa, että kuusivuotias esikoinen se vasta Iso jo on! Esikoisen ja kolmosen välille tulee siis 6v1kk ja kakkosen ja kolmosen välille 4v4kk. Vähän venähti pidemmäksi kuin oli tavoite. Mutta ei se haittaa. Näin oli tarkoitettu, isot veljet ja pikkuinen vauVeli! ;)

    VastaaPoista