Rv 29+ ja veljesten kuulumisia

Näin on, kolmaskymmenes raskausviikko pyörähti eilen käyntiin. En vaan voi edelleenkään käsittää, kuinka nopeasti aika menee... Vaikka siitä kauniista raskaustestistä ja kesästä on kyllä jo ikuisuus!


Neuvolassa kävin taas tällä viikolla ja kaikki oli niinkuin pitää, syke kuului patarummun lailla ja lukemat aika tasaisena reilut 140.



Vauveli majailee vatsassa mielellään oikealla puolella, kuten molemmat veljensäkin. Potkuja ja kiemurteluja tunnen sekä oikeassa nivusessani että oikealla kylkiluiden tienoilla. Välillä oikein iPad hypähtää, jos sitä kannattelee vatsan päällä. Se on huvittavaa katsottavaa ja hauskan tuntuista. Näitä tunteita on ollut eniten ikävä raskauksista.




Selkä oireilee myös välillä, aina liikkeelle lähtiessä ja helpottaa, kun vähän jumppailee. Tuntuu, että nikamiin on tullut väljyyttä. Välillä tuntuu ristiselässä "lonksumista".
Kyykistyminen tuntuu häpyliitoksessa ja maahan suorinjaloin kumartaminen hengästyttää ;)




Pahimmilta liitoskivuilta olen toistaiseksi välttynyt... Tosiaan toistaiseksi... Ekassa raskaudessa ihan loppumetreillä kävely oli todella vaivalloista häpyliitoskivuista johtuen... Sitä en muista toisesta raskaudesta, ja toivottavasti vältyn niiltä pahimmilta nytkin.


Selinmakuu aiheuttaa huonoa oloa, eikä vatsallaan pysty oikeastaan enää olemaan, edes mukailtuna puoliksi vatsallaan, puoliksi kyljellään.... Joten nukkuma- ja lepoasento on kylkimakuu. Sekin aiheuttaa pientä kipuilua ja puutumista lonkassa ja olkapäässä, joten öistä ei enää nauti niinkuin ennen. Tyynyillä täytyy nyt alkaa tukea asentoa enemmän. Nyt mulla on yksi polvien välissä, joka löytyy sitten pitkin yötä eri puolilta sänkyä.... Pitäisköhän sitoa se narulla kiinni toiseen jalkaan.... ;)




Isoveljistä on kasvanut jo hyvin itsenäisiä poikia ja toistensa parhaita kavereita. Nytkin olen vain parin tunnin verran seurannut sivusta heidän seikkailujaan HopLopissa. Tämä on 4v:n itsevalitsema palkinto erittäin reippaasti suoritetusta neuvolalääkärikäynnistä. :)






Pojat vaativat paljon toimintaa päiviinsä, sisällä leikit menevät usein riehumiseksi, jos höyryjä ei pääse purkamaan ulos tai muualle, missä saa riehua vapaammin. Päivittäisestä liikunnasta ja ulkoilusta ei voi luopua. Olen supertyytyväinen poikien metsäkerhoon, jossa ovat saaneet käydä tänä syksynä kolme kertaa viikossa 3 tuntia kerrallaan. Säässä kuin säässä todella mielekästä toimintaa metsässä! Luksusta, mun omaa aikaa! ;) Olen käynyt koko syksyn kuntosalilla, kaupassa tai kirppiksillä sinä aikana! Usein se aika vilahtaa hujauksessa.




Kotona poikien suosikkipuuhia ovat pikkulegojen rakentelu ohjeiden mukaan. Melkein 6v jaksaa hyvin 30-60 minuuttia kerrallaan, juuri 4v täyttänyt jaksaa avustettuna max 30 minuuttia (aikuinen tai isoveli etsii oikeat palat, ja hän rakentaa). Lisäksi (lauta)pelit ovat nousseet suosioon. Pojat virittävät itse laudat ja nappulat kuntoon ja pelaavat keskenään. Samalla äiti saa leporauhan tai laittaa ruokaa/siivoaa/pyykkää...




Nautin nyt tästä vaiheesta, joka pari vuotta sitten oli vain haavetta... Pieni ikäero (1v9kk) palkitsee tässä vaiheessa (leikit käyvät yhteen ja leikki-(ja tappelu)kaveri on aina läsnä)




Tappelut ja riidat ovat jokapäiväisiä, mutta nekin opetellaan ratkaisemaan. Pienempi kasvaa fyysisesti toista nopeasti kiinni, painoeroa on noin 4 kg ja pituuseroa noin 9cm. Voimaa molemmilla on jo älyttömästi ja painit ja esim. jalkapallo ja sähly onkin aika tasaväkisiä.




Isompi on oppinut lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen alkeet ja onkin edennyt niissä hurjasti tämän kesän ja syksyn aikana. Niissä hän pystyy vielä pikkuveljeä vedättämään, juuri vaikka lautapelin yhteydessä. Ja kun pikkuveli tajuaa häviävänsä huijatuksi tukemalla, syntyy suurimmat riidat.


Päiväunista ollaan pikkuhiljaa luopumassa kokonaan, ja siirrytään pikkuisen pidempiin yhtäjaksoisiin yöuniin. Ainakin isompi veli selvästi pärjää loistavasti ilman päiväunia ja nukahtaa sitten helposti illalla. Pikkuveli nukahtaa iltasadun aikaan lähes pystyyn, mutta sinnittelee hyvin. Välillä jos ei olla nukuttu päikkäreitä ja päivällä ollaan kovin touhuttu ja ajetaan vähänkin pidempää matkaa (15-20 min) autolla 17-18 aikaan niin pienempi nukahtaa lähes varmasti, joskus isompikin. Sitten perillä onkin herättämistä.... Mutta mielummin torkahtaa 10 minuutiksi, sillä jaksaa hyvin sinne iltaan asti.


Yleensä herätään aamulla noin 7.30 ja illalla mennään 21 mennessä nukkumaan. Kun vielä nukuttiin päikkäreitä (yleensä 14-16 välillä), ilta venyi aina 22 asti. Isompi saattoi pyöriskellä vielä 22.30 itsekseen sängyssään. Siksi olemme ajatelleet nyt luopua päikkäreistä. Mä en enää vaadi sitä omaa aikaa keskellä päivää (mikä jossain vaiheessa tuli todella tarpeeseen), vaan nautin siitä omasta ajasta miehen kanssa iltaisin. Ja molempien nukutus sujuu max 5 minuutissa. Se on luksusta. Yleensä luetaan sohvalla iltasatu tai kaksi. Ja sitten mennään sänkyihin ja laulan kaksi laulua (molemmat saa valita yhden). Yleensä pienempi on nukahtanut jo ensimmäisen laulun puoleenväliin mennessä ja isompi jää nukahtamaan itsekseen laulujen jälkeen, siihen menee noin 5 minuuttia. Mutta minä pääsen laulujen jälkeen jo rentoutumaan sohvalle tai omaan sänkyyn.


Tähän nukkumaanmenon helppouteen on tultu pitkä matka. Yötkin ovat rauhallisia yleensä. Vielä pari kuukautta sitten koimme taantumista pikkuveljen yökastelussa (joka yö tuli pissat sänkyyn) mutta sekin on taas parantunut. Kop-kop.




Tuntuu, että elämä on tällä hetkellä raiteillaan. Päivissä on rytmi ja yöt nukutaan.


Maaliskuussa sitten taas uudet kuviot, uudet rytmit ja paluu yöherätyksiin... <3