Pessimisti ei pety, mutta mitäs se optimisti saa?
Teoreettisesti olis voinu käydä niin, että jos olisin raskaana, ja olis voinu ollakin jo dpo 10 ja joskushan testit reagoi joillakin jo 9 päivää ovulaation jälkeen, niin tänään olis jo voinu saada jonkun haamun kummittelemaan pregcheck testiliuskaan. Optimistista?
Pakkohan se oli testata. ;)
No, ei tullu haamua meille. Ehkä kirkkaassa auringonvalossa taivuteltuna ja kierrettynä saattoi havaita pregchekissä haalean viivan paikan. Epätoivoista, yes. Petyinkö, no en. Optimistista? Tiesinhän jo testiä tehdessä, että ei siinä vielä mitään näy, vaikka olis tärpännyt. Piti vaan kokeilla... Että jos. Optimisti.
Ajatus on testata vähän kuin testaamisen ilosta, aina vaikka sinne dpo 14 asti. Silloin on kp 36/~33. Jos ei haileetakaan jälkeä, sitten uskon ettei tärpännyt. Tai ehkä vasta sitten, kun on taas se kp 1. ;)
Ikuinen optimisti. Aina on toivoa. :)
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
perjantai 29. maaliskuuta 2013
Dpo 7 ja pieni vihlonta alavatsassa
Rakas odotuksen odotus -päiväkirjani.
Eilen ja tänään on valkovuoto runsastunut, niin että pyyhkiessä paperiin tuntuu jotenkin liukkaalta. Eihän se ole merkki yhtään mistään. Sehän runsastuu muutenkin ennen menkkoja. Laitoinpa sen nyt tänne päiväkirjan sivuillekin muistiin. Voihan olla, että joskus tulen palaamaan näihin tunnelmiin....
Olen ollut ihmeen seesteinen ja energinen viimeisen viikon. Jännittää ja kihelmöi. Mielessä, ei kovinkaan vatsassa. Joku nykäisy tuli aivastaessa oikealle puolelle, mutta muuten on ollut hiljaista sillä suunnalla.
Ajatuskin raskaudesta tuntuu suklaavanukkaalta kermavaahdon kera. Katselin eilen raskaana olevaa sukulaistamme, ja voi miten kaipaankaan sitä kumpua rintojeni alle. Sohvalla makoillessa lepuuttaisin käsiäni tuon hytkähtelevän pallon päällä. Hieroisin hoitavaa energiaa pitkin pyörivin sivelyin sen venyneeseen ihoon. Makoilisin kyljelläni ja silittelisin sitä kuin viereeni käpertynyttä koiranpentua. Tuntisin lämmön, hikan, potkun ja kuperkeikan vaimeana siellä jossain kämmeneni alla.
Voi anna sen tapahtua nyt. Laitan käteni kevyesti, mutta turvaa luoden alavatsalleni ja lähetän sinne voimia kiinnittymiseen.
Nähdään toivottavasti jouluna pikkuinen! <3
Tulin vielä jatkamaan tälle päivälle, sillä kävin taas hiihtelemässä taianomaisen kauniissa, rentouttavassa ja rauhoittavassa kevätauringossa. En kuvitellut, se tuli ihan puun takaa, siinä tasatyönnellessä loivaa alamäkeä rauhallisesti loilotellen. Kuulostelin, nautin, mietin kuinka kuvailisin tunnettani.... Alavatsaani vihlaisi, kirvelsi, tai ehkä nipisteli. Ja ihan alas asti. Tuntui siltä, että just tulee joku ripuli tai jotain.... ;)
Pojat oli päässy ajaa ekaa kertaa pyörillä sillä aikaa kun äiti lepuutti ajatuksia ladulla. Kyllä olivat olleet innoissaan! Niin kovasti ajokelejä on odotettu! ;)
Minua odotti kotona valmis ruoka ja jälleen ruokapöydässä, iski aivan yllättäen aika voimakas alavatsanipistys. Piti hetkeks pysäyttää haarukka lautaselle ja huokaista pari kertaa.
Taas, tässä sohvalla istuskellessani ja sulatellessa maittavaa ateriaa, se sama kohta, voiko se olla vain ilmakupla? Tuntuu, että koko alavatsa on myös turvoksissa....
Joo, just. Ja puff, takaisin maan pinnalle sieltä pilvistä.
Eilen ja tänään on valkovuoto runsastunut, niin että pyyhkiessä paperiin tuntuu jotenkin liukkaalta. Eihän se ole merkki yhtään mistään. Sehän runsastuu muutenkin ennen menkkoja. Laitoinpa sen nyt tänne päiväkirjan sivuillekin muistiin. Voihan olla, että joskus tulen palaamaan näihin tunnelmiin....
Olen ollut ihmeen seesteinen ja energinen viimeisen viikon. Jännittää ja kihelmöi. Mielessä, ei kovinkaan vatsassa. Joku nykäisy tuli aivastaessa oikealle puolelle, mutta muuten on ollut hiljaista sillä suunnalla.
Ajatuskin raskaudesta tuntuu suklaavanukkaalta kermavaahdon kera. Katselin eilen raskaana olevaa sukulaistamme, ja voi miten kaipaankaan sitä kumpua rintojeni alle. Sohvalla makoillessa lepuuttaisin käsiäni tuon hytkähtelevän pallon päällä. Hieroisin hoitavaa energiaa pitkin pyörivin sivelyin sen venyneeseen ihoon. Makoilisin kyljelläni ja silittelisin sitä kuin viereeni käpertynyttä koiranpentua. Tuntisin lämmön, hikan, potkun ja kuperkeikan vaimeana siellä jossain kämmeneni alla.
Voi anna sen tapahtua nyt. Laitan käteni kevyesti, mutta turvaa luoden alavatsalleni ja lähetän sinne voimia kiinnittymiseen.
Nähdään toivottavasti jouluna pikkuinen! <3
Tulin vielä jatkamaan tälle päivälle, sillä kävin taas hiihtelemässä taianomaisen kauniissa, rentouttavassa ja rauhoittavassa kevätauringossa. En kuvitellut, se tuli ihan puun takaa, siinä tasatyönnellessä loivaa alamäkeä rauhallisesti loilotellen. Kuulostelin, nautin, mietin kuinka kuvailisin tunnettani.... Alavatsaani vihlaisi, kirvelsi, tai ehkä nipisteli. Ja ihan alas asti. Tuntui siltä, että just tulee joku ripuli tai jotain.... ;)
Pojat oli päässy ajaa ekaa kertaa pyörillä sillä aikaa kun äiti lepuutti ajatuksia ladulla. Kyllä olivat olleet innoissaan! Niin kovasti ajokelejä on odotettu! ;)
Minua odotti kotona valmis ruoka ja jälleen ruokapöydässä, iski aivan yllättäen aika voimakas alavatsanipistys. Piti hetkeks pysäyttää haarukka lautaselle ja huokaista pari kertaa.
Taas, tässä sohvalla istuskellessani ja sulatellessa maittavaa ateriaa, se sama kohta, voiko se olla vain ilmakupla? Tuntuu, että koko alavatsa on myös turvoksissa....
Joo, just. Ja puff, takaisin maan pinnalle sieltä pilvistä.
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Dpo 5
Täällä ollaan niin tulisilla hiilillä. Kuvittelen vatsani vihlovan nykäisyissä ja polttelevan vatsamakuulla. Painelen tissejäni suhteellisen kovalla kouralla, ja kuvittelen niiden aristavan. Selaan päivittäin samoja palstoja hakusanalla dpo sitä ja tätä, alkuraskaus oireet, kiinnittymisoireet yms mitä nyt asiaan kuuluu....
Toisaalta, haluaisin ottaa nyt ihan rennosti ja olla kuulostelematta jokaista ilmavaivaa ja lihaskireyttä. Voisin riehua poikien kanssa pulkkamäessä, ja olla varomatta, ettei mitään vain satu kohtuni tietämille...
Tällä hetkellä tuntuu ajoittain, että jee, nyt ihan varmasti on tärpännyt. Ja sitten tajuan, etten voi sitä tuntea, että sieltä ne menkat taas tulee ja tämä on ihan mahdotonta koko homma.
Pojat kasvaa koko ajan hurjaa vauhtia, kun minä vaan odotan joko seuraavaa ovulaatiota tai uutta kiertoa... Laskeskelin tuossa että yrityksen aloituksesta, viime kesästä, on jo yhdeksän kuukautta, voisin olla jo ihan viimeisilläni.... Ihan turhaa jossittelua.
Pah, nyt nauttimaan tästä hetkestä! :)
Toisaalta, haluaisin ottaa nyt ihan rennosti ja olla kuulostelematta jokaista ilmavaivaa ja lihaskireyttä. Voisin riehua poikien kanssa pulkkamäessä, ja olla varomatta, ettei mitään vain satu kohtuni tietämille...
Tällä hetkellä tuntuu ajoittain, että jee, nyt ihan varmasti on tärpännyt. Ja sitten tajuan, etten voi sitä tuntea, että sieltä ne menkat taas tulee ja tämä on ihan mahdotonta koko homma.
Pojat kasvaa koko ajan hurjaa vauhtia, kun minä vaan odotan joko seuraavaa ovulaatiota tai uutta kiertoa... Laskeskelin tuossa että yrityksen aloituksesta, viime kesästä, on jo yhdeksän kuukautta, voisin olla jo ihan viimeisilläni.... Ihan turhaa jossittelua.
Pah, nyt nauttimaan tästä hetkestä! :)
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Hitaasti hyvä tulee.... dpo 2
Miks taas tuntuu, että aika vaan matelee... Olemme siirtyneet siihen "ovulaatio - menkat" -välimaastoon. Tämä on se vaihe, kun aletaan toivomaan pienen pientä ihmettä ja selaamaan netistä kiinnittymisoireita... ehkä kuvitellaan ja kuulostellaan ja luullaan, että jokainen nykäisy ja vihlonta on varma merkki tulevasta raskaudesta. Niin, miksi? On se kumma.
Tänään olin piiiitkästä aikaa (3 viikkoa) hiihtämässä. Selkä on saanut toipua siitä karseasta jalat alta-tyyppisestä, noidannuolen tapaisesta iskusta. Olen käynyt myös lääkärissä ja fysioterapeutilla tänä aikana ja sainkin ihan hyviä iskias-hermon venytysohjeita. Olen tehnyt niitä joka päivä ja löysin myös yhden venytysasennon, joka kiristää juuri siitä kohtaa, mihin se "puukko" iski siellä ladulla kolme viikkoa sitten. On vissiin auttaneet, sillä tänään hiihto tuntui mahtavalta! Pitää muistaa jatkossakin pitää vähän parempaa huolta kropastaan, etenkin tämä lihashuolto on jäänyt ihan retuperälle. Hyvä kun liikkumaan, lenkille, salille, uimaan, hiihtämään tms pääsee, niin ei sitä enää venyttelyä tahdo muistaa...
Hyvä opetus tämäkin kivunhallinta. Miks pitää tehdä asiat aina niin vaikeesti ja kantapään kautta oppia.
Ikä alkaa selvästi jo tuntua kehossa. ;) 30v. ja alamäki on alkanut. Paluuta nuoreen ja vetreään kroppaan ei ole. Se vaatii työtä, että palautuu rasituksesta... voi voi... ;D
Niin, siellä hiihtolenkillä.... Huomasin vaan, että tuli sellaisia repäisykipuja vasemmalle munasarjan kohdalle. Eli aina kun oikein vatsalihakset meni ruttuun, nimenomaan vasenta jalkaa takaa eteen tuodessa..... ;) ei ollut mukavantuntuista, mutta tuntui mukavalta ajatella, että tää on ihan hyvä merkki.... kai... =D
Tänään olin piiiitkästä aikaa (3 viikkoa) hiihtämässä. Selkä on saanut toipua siitä karseasta jalat alta-tyyppisestä, noidannuolen tapaisesta iskusta. Olen käynyt myös lääkärissä ja fysioterapeutilla tänä aikana ja sainkin ihan hyviä iskias-hermon venytysohjeita. Olen tehnyt niitä joka päivä ja löysin myös yhden venytysasennon, joka kiristää juuri siitä kohtaa, mihin se "puukko" iski siellä ladulla kolme viikkoa sitten. On vissiin auttaneet, sillä tänään hiihto tuntui mahtavalta! Pitää muistaa jatkossakin pitää vähän parempaa huolta kropastaan, etenkin tämä lihashuolto on jäänyt ihan retuperälle. Hyvä kun liikkumaan, lenkille, salille, uimaan, hiihtämään tms pääsee, niin ei sitä enää venyttelyä tahdo muistaa...
Hyvä opetus tämäkin kivunhallinta. Miks pitää tehdä asiat aina niin vaikeesti ja kantapään kautta oppia.
Ikä alkaa selvästi jo tuntua kehossa. ;) 30v. ja alamäki on alkanut. Paluuta nuoreen ja vetreään kroppaan ei ole. Se vaatii työtä, että palautuu rasituksesta... voi voi... ;D
Niin, siellä hiihtolenkillä.... Huomasin vaan, että tuli sellaisia repäisykipuja vasemmalle munasarjan kohdalle. Eli aina kun oikein vatsalihakset meni ruttuun, nimenomaan vasenta jalkaa takaa eteen tuodessa..... ;) ei ollut mukavantuntuista, mutta tuntui mukavalta ajatella, että tää on ihan hyvä merkki.... kai... =D
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Dpo 1
LH-huippuni kesti tässä kierrossa kp 20 illasta kp 22 aamuun. Yhteensä neljään ovistestiin sain bongattua hymiön. (Ilta, aamu, ilta, aamu)
Eilen illalla oli taas tyhjä renkula, oli ihan pakko kokeilla, kuinka pitkä on tuo huippu... ;)
Yhdyntöjä ollut kolme iltaa peräkkäin, kp 20, 21 ja 22.
Eilisen lasken ovispäiväksi dpo 0, kun illalla ei enää ollut LH koholla.... Tänään siis dpo 1.
Alavatsaa vihloo ja juilii. Ihan kuin olis kovempia kuin aiemmissa, ihan menee oikealle nivuseenkin jotkut vihlaisut....
Katsellaan ja kuulostellaan.... ;)
Tänään meillä on miehen kanssa seurustelun vuosipäivä! Ei kai niitä enää lasketa, kun hääpäiviäkin on jo useampia....
Toisaalta, mikäs sen mukavampaa, kuin muistella niitä vanhoja aikoja.... Tänään varattu-leima ollut koristeena jo 13 vuotta! <3 ihana oma nallukkani <3
Ehkä vois - ihan jo tän hienon päivän kunniaks - vielä tänään vähän leikkiä aikuisten leikkejä... Jos se olis jotenkin erilaista, kuin nuo kolme "pakollista" sopivan ajan puitteissa suoritettua yhtymistä... Hehe. ;)
Ihanaa, aurinkoista kevätpäivää teillekin!
torstai 21. maaliskuuta 2013
Jee, hymynaamat! :)
Eilen illalla oli pakko testaa vielä, vaikka aamulla olikin tyhjä renkula, kun limaoireitakin on ollut. Sitten yllättäen meitä ilahduttikin hymynaama! :) jeeee, tuuletuksia!!! Eka mun hymynaama ikinä! En ole siis ennen näillä digitaalisilla testeillä ovista metsästänyt!
Olimme suunnitelleet illaksi jo muutenkin "talletuksia", joten ajoitus osui paremmin kuin hyvin kohdilleen!
Tänään aamupissasta tehtyyn testiin piirtyi myös hymiö, ja irroitetussa tikussa näkyi komeasti vahvat viivat.... ;)
Tänään on myös päivän mittaan tuntunut erinäisiä vihlaisuja.... eniten ehkä keskellä alavatsaa (?) ja yksi vihlaisu vasemmalla ja muutama oikealla.... Tiiä sitte mitä vihlaisuja nekin on... ilmavaivojako ;)
Ja juuri käväisin tekemässä myös nyt iltapissasta testin.... testaushirmu näköjään irti... ;P ja hienot viivat ja hymynaama testiin! Jei!
Tänään taidetaan myös talletella. Nyt on hyvä mieli.
A big smile in my face. =D
Kyllä on muuten niin paljon rennompaa näillä testaa, kun ei tartte viivoista arvuutella... Olipa mahtavaa päästä siihen testausryhmään, en olis varmaan ikinä raaskinut näitä CB digitestejä ostaa....
Ja mites se nyt sitte menikään....
Clearbluen testiohjeissa sanotaan, että olet hedelmällisimmilläsi LH-huipun päivänä ja sitä seuraavana päivänä. Kaksi hedelmällisintä päivääsi alkavat siitä hetkestä, kun Clearblue Digital havaitsee LH-huipun.... Jos tulos on :), LH-huippu on havaittu ja olet hedelmällisimmilläsi. Yhdyntä seuraavien kahden päivän aikana maksimoi mahdollisuutesi tulla raskaaksi. Tämän kierron aikana ei tarvitse enää testata.
Ai, että ei tarvitsisi enää sitä tyhjää renkulaa metsästää, joka kertoisi LH-huipun menneen? Ja kertoisi siis samalla sen ovulaatiopäivän... hmmm.... no, okei. Säästän testitikut sitten seuraavaan kiertoon. Jos vielä muka tarttis niitä.... hehe. ;)
 |
| Kp 20 eka hymynaama ikinä iltapissasta :) |
Olimme suunnitelleet illaksi jo muutenkin "talletuksia", joten ajoitus osui paremmin kuin hyvin kohdilleen!
Tänään aamupissasta tehtyyn testiin piirtyi myös hymiö, ja irroitetussa tikussa näkyi komeasti vahvat viivat.... ;)
Tänään on myös päivän mittaan tuntunut erinäisiä vihlaisuja.... eniten ehkä keskellä alavatsaa (?) ja yksi vihlaisu vasemmalla ja muutama oikealla.... Tiiä sitte mitä vihlaisuja nekin on... ilmavaivojako ;)
Ja juuri käväisin tekemässä myös nyt iltapissasta testin.... testaushirmu näköjään irti... ;P ja hienot viivat ja hymynaama testiin! Jei!
 |
| Kp 20a oli tyhjä renkula, 20i eka hymynaama, 21a ja 21i hymynaamat :)) |
Tänään taidetaan myös talletella. Nyt on hyvä mieli.
A big smile in my face. =D
Kyllä on muuten niin paljon rennompaa näillä testaa, kun ei tartte viivoista arvuutella... Olipa mahtavaa päästä siihen testausryhmään, en olis varmaan ikinä raaskinut näitä CB digitestejä ostaa....
Ja mites se nyt sitte menikään....
Clearbluen testiohjeissa sanotaan, että olet hedelmällisimmilläsi LH-huipun päivänä ja sitä seuraavana päivänä. Kaksi hedelmällisintä päivääsi alkavat siitä hetkestä, kun Clearblue Digital havaitsee LH-huipun.... Jos tulos on :), LH-huippu on havaittu ja olet hedelmällisimmilläsi. Yhdyntä seuraavien kahden päivän aikana maksimoi mahdollisuutesi tulla raskaaksi. Tämän kierron aikana ei tarvitse enää testata.
Ai, että ei tarvitsisi enää sitä tyhjää renkulaa metsästää, joka kertoisi LH-huipun menneen? Ja kertoisi siis samalla sen ovulaatiopäivän... hmmm.... no, okei. Säästän testitikut sitten seuraavaan kiertoon. Jos vielä muka tarttis niitä.... hehe. ;)
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Taas tosi myöhäinen ovulaatio tulossa....
Mä alan pikkuhiljaa jo huolestua, miks ovis on tulossa taas näin myöhäisille kiertopäiville. Nyt mennään jo kp 20/~33 ja aamupissasta taas tyhjä renkula Clearblueen.
Eilen illalla pyyhkiessä jäi sitten kuuluisa limaklöntti paperiin. Perään oli sitten pakko testaa myös sormitestillä ja sain napattua suhteellisen runsaasti limaa kohdunsuulta. Täysin läpinäkyvää se ei ollut, mutta oli myös läpinäkyvää materiaa selvästi joukossa... ;)
Toivottavasti se hymynaama nyt ihan näillä päivillä ilmestyy testikapulaan. Muuten huolestun entisestään, että ovuloinko ollenkaan. Ja mikä sille nyt on syynä? Keskenmenon jälkeen ei ole vieläkään vissiin oikeen kroppa palautunut ennalleen. Pitäisköhän sitä kuitenkin käydä jossain tarkastuksessa? Jos sinne kohtuun onkin jotain rippeitä jäänyt....
Äh, ei kannata edes ajatella. Tulee vaan hullummaks. Onkohan Googlekaan niin hyvä vaihtoehto? Huolestuu vaan entisestään, kun kauhutarinoita menee lukemaan...
Sormet ristiin, taidan illalla tehdä toisen ovistestin... Pakkohan sen nyt tässä on tulla. Hulluksihan tässä meinaa itsensä saada....
Eilen illalla pyyhkiessä jäi sitten kuuluisa limaklöntti paperiin. Perään oli sitten pakko testaa myös sormitestillä ja sain napattua suhteellisen runsaasti limaa kohdunsuulta. Täysin läpinäkyvää se ei ollut, mutta oli myös läpinäkyvää materiaa selvästi joukossa... ;)
Toivottavasti se hymynaama nyt ihan näillä päivillä ilmestyy testikapulaan. Muuten huolestun entisestään, että ovuloinko ollenkaan. Ja mikä sille nyt on syynä? Keskenmenon jälkeen ei ole vieläkään vissiin oikeen kroppa palautunut ennalleen. Pitäisköhän sitä kuitenkin käydä jossain tarkastuksessa? Jos sinne kohtuun onkin jotain rippeitä jäänyt....
Äh, ei kannata edes ajatella. Tulee vaan hullummaks. Onkohan Googlekaan niin hyvä vaihtoehto? Huolestuu vaan entisestään, kun kauhutarinoita menee lukemaan...
Sormet ristiin, taidan illalla tehdä toisen ovistestin... Pakkohan sen nyt tässä on tulla. Hulluksihan tässä meinaa itsensä saada....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)