...ja säilötty taas omaan sievään pikkuiseen säilytyspussukkaan, josta ei päällepäin ymmärtäisi pussukan liittyvän mitenkään kuukautisiin.
Tovottavasti sitä ei tarvita enää pitkään aikaan. Saa pysyä siellä pikku pussukassaan hyvin keitettynä.
Alan pikkuhiljaa taas nousta jaloilleni menkkakuopasta. Turhauttaa, mutten anna sen lannistaa. Oikeastaan ihan kiva, ettei tule joulukuun vauvaa. Ja oikeastaan on ehkä parempi, etten voi kovin pahoin matkallamme New Yorkiin. Kaikella on tarkoituksensa. Olen joskus sanonut, etten haluaisi, että lapsi syntyisi vuonna -13. Yhdistän sen aina epäonneen, vaikken mikään taikauskoinen ole.
Nämä ajatukset ovat tyhmiä ja naurettavia. Jos lapsi tulee, se tulee kun on sen aika. Ei laskelmoiden.
Ajatukset alkavat pyöriä enemmän tulevassa matkassa, kuin tulevassa ovulaatiossa. Mikä ei ehkä ole pahaksi ollenkaan. Sen verran katsoin laskurilla, että suunnilleen ovulaatio ajoittuu meidän lähtöpäivälle. Testejä kulutan kotona ennen reissua, mutta jos hymynaama ei testin.yttöön ilmesty, en varmaan ota tikkua mukaan... Mennään näppituntumalla reissussa. ;)
Saa nähdä missä ja miten on mahdollista saada siemenet sisälleni... Lentokoneessa Atlantin yllä? Hotellihuoneen vessassa, vai lasten nukkuessa viereisellä sängyllä.... Meillä hotellihuoneessa on kaks double bediä..... eli kaks normi parisänkyä. Mikäs kuulostaisi parhaimmalle?
Tietenkin talletuksia kotona ennen reissua, on luontevin vaihtoehto... Mutta riittääkö se?
Joka tapauksessa piinapäivät kuluvat toisella mantereella, joka on kaikkiaan aika mukava ajatus. Ei ehkä ehdi edes piinailla.
Enkä unohda viimeisintä raskauttani, jolloin piinapäivät olimme myös reissussa. Jospa sillä olis raskauttava taika, olla ratkaisevat päivät poissa tutuista maisemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti