Tässä ollaan nyt ja Odotellaan ;)

Juhannusterveiset!

  Tässä ollaan. Viimeiset kuukautiset (kp1) alkoivat 29.5.2014.

Ovulaatiotestejä käytettiin ja vahva viiva saatiin kp 18, ja ovulaatio myös oireiden perusteella oli kp 19, eli 16.6.2014.

Tässä kuva, jonka lähetin miehelle töihin... vink-vink vinkkinä... ;)

Alin testiviiva ilmestyi välittömästi (alle 1 min) kp 18.

 

Jotenkin hyvät ovisoireet ja limat ja halut ja rentous olivat kaikki tässä kierrossa läsnä. Ei suurempia paineita, kaikkemme tehdään ja tulee jos tulee. Tässä on jo niin kauan väännetty ja tarkkailtu ja stressattu. Siis todella monta kiertoa jo (en ole enää laskenut). Keskenmenostakin jo 1,5 vuotta.

Tunsin voimakkaan ja päättäväisen vihlaisun aamulla kp 24 eli dpo 5, ja olin varma, että tämä tietää jotain hyvää. Kirjoitin sen oikein kalenteriin muistiin (näin en ole tehnyt varmasti ainakaan vuoteen).

Rupesin tarkkailemaan mahdollisia oireita, joista voisi ennakoida tulevaa. Tässä vähän luetteloa muistiinpanoistani:

Dpo 5: kova vihlaisu aamulla, ihan kuin ilmaa, mietin "tämä on hyvä merkki, laitanpa pitkästä aikaa oireet ylös. Onpahan joskus jotain, mihin verrata, ettei tarvitse nettiä joka kerta selailla"

Dpo 6: Tykytystä "ihan alhaalla" (siis häpyhuulissa? tai emättimen suulla? tai kohdunkaulalla?)

Dpo 7: oikea nänni kipeä, paineen tunne alavatsalla, ajoittaista tykytystä "ihan alhaalla", olen varma että on tärpännyt

Dpo 8: alhaalla vihloo, lyhyt pahanolon aalto illalla

Dpo 9: oikea nivunen jomotellut, ihan varma ettei ole tärpännyt

Dpo 10: Pregcheck raskaustesti - haamuko? 

Ensin ei näkynyt yhtään mitään, mutta parin minuutin kuluttua näin jotain. Otin kuvan, lähetin miehelle työmatkalle sähköpostiviestinä. Ei vastausta. Luulin näkeväni omiani, kävin vähän väliä tarkistamassa, näin mitä näin. Olin varma, olin epävarma. 

"Näitähän on ollut ennenkin. On se vähän tummempi, ei siis ihan pelkkä valkoinen viivanpaikka. Voisiko olla? Kyllä mä olen tyhmä, miks ihmisen pitää itseään näin kiusata, miksi en odota siihen dpo 14"

Soittelin miehen kanssa päivällä, ja mies sanoi ettei taaskaan näe mitään, ja sanoi, että mulla on sellaiset lasersilmät, että näen kaikkea mahdollista....

Mies tulee 0.30 aikoihin kotiin ja olen edelleen valveilla, ja olen selannut jo pari tuntia muiden testikuvia netissä.... Olen ihan varma.

Olen käynyt ostamassa jo päivällä valmiiksi digitestin. Päätän, että teen sen dpo 12.

Löydän parin vuoden takaisia digitestejä vielä 2kpl kotoa (sain silloin kun osallistuin testiryhmään, kun alettiin yrittää kolmosta... 06/2012). Huomaan, että niissä on eräpäivä 6/2014.

Päätän, että teen näistä toisen joko dpo 11 tai dpo 12, nehän vanhenee kuitenkin... joten "pitäähän ne nyt käyttää" ;)

Dpo 11: Mies on etänä tämän päivän, ja aamulla kölliessämme päätän, että teen sen tänään. 

Pissaan kertismukiin, avaan paketin, tarkistan, vieläkö muistan ohjeet, 20 sek. dippaus. Korkki päälle.... Surrutan sähköhammasharjalla pitkin suuta ja tuijotan peilikaapin hyllyllä vilkkuvaa tiimalasia. Ajatukset pyörivät..."Miksi se kestää noin kauan... ei ole varmaan hormonia tarpeeksi, en ole raskaana...."

Sitten. TU-TUM! "Raskaana 1-2" Sanaakaan sanomatta marssin takaisin makkariin, vedän verhot ikkunasta, pojat on heränneet ja selailevat ja naureskelevat eilisiä valokuvia kännykästäni, vien testin miehen eteen ja sanon perään, että tiesin mitä näin! ;) Haen Ipadin, ja näytän viikon merkintäni ja sanoin, että tuolloin arvasin, dpo 5.

On tapahtunut paljon. Ja aika lyhyessä ajassa, loppujen lopuksi. Kilpirauhasen vajaatoiminta todettiin reilu kolme kuukautta sitten (maaliskuu 2014). Tyroksiini hoito aloitettiin tasan kolme kuukautta sitten (maaliskuu 2014) ja kaksi kuukautta sitten (huhtikuu 2014) todettu hormonitasojen palautuminen hyvälle tasolle. Nyt ollaan tässä. Josko vihdoin ja viimein kolmas lapsi saapuisi meille. Jäädään Odottamaan! ;)