Ei mitään erityistä... vain arkea.

Ajattelin päivittää tässä ennen oletettuja kuukautisia tuntemuksia. Niitä ei ole. Ei väsytä tavallista enemmän (niin kuin kahdessa edellisessä), tissejä ei arista (niinkuin edellisissä), eikä oikein tunnu muutenkaan siltä, että tässä nyt jotain uutta elämää olis luomassa. Mitään pahoinvointiakaan ei ole, tosin se alkoikin hiukka myöhemmin... Mitään ennakko-oireita ei siis ole, joten "täti punaista" odotellaan ensi viikolla kylään. Ajatuksetkaan ei ihan koko ajan ole navan seudulla... Ehkä pari kertaa tänään ajatukset ovat mahdolliseen tärppäykseen eksyneet. Kuopuksemme 1v 7kk kasvaa ja kehittyy niin huimaa vauhtia, että ajatukset ja pähkäilyt selviytymisestä kolmen pienen kanssa saavat varmuutta aina uusien taitojen myötä. Puhetta ja uusia sanoja tulee joka päivä enemmän ja enemmän, joka helpottaa huomattavasti kommunikointia ja vuorovaikutusta, eli ymmärrystä. Myös puheen kehitys edesauttaa kiukkujen ja turhautumisten vähentymistä. Pikkuveli osaa ilmaista jo aika hyvin tahtonsa ja tarpeensa. Isovelikin ymmärtää pikkuveljen tahtoja ja osaa kysyä ja tulkita vastauksia. Esikoinen hoitaakin mallikkaasti isoveljen rooliaan. Välillä. Välillä on ihanaa heittäytyä 3v pikku-uhmaajaksi, jossa kaikki tehdään nurinkurin ja jätetään tekemättä... Yksi aamu kuluneella viikolla äiti halusi vielä jäädä sänkyyn köllöttelemään kun pojat olivat heränneet, kuopus hoki: "mennään, tuu-u, mennään... Jne" samalla kiskojen äidin sormesta (tämä tapahtuu lähes poikkeuksetta joka aamu, kun kuopus kömpii sängystään ja käy isin tai äidin sormeen kiinni ja haluaa että herätään, noustaan ja mennään vessaan aamutoimille...) No, kun äiti ei tuona aamuna millään jaksanut vielä nousta, niin isoveli nätisti nousi äidin vierestä (johon aika usein joskus 6 aikaan kömpii) ja kysyi: "haluuksä, että mä autan sua?" kuopus vastasi: "nii!" ja niin he käsi kädessä marssivat vessaan, ja äiti kuunteli silmät kiinni peittonsa alta, mitä tapahtuukaan... Pojat vessassa, isoveli juttelee pikkuveljelle: "no niin, otetaanpa sitten housut pois, ja sitten vaippa. Menepäs tuohon köllimään, ohhoh, onpas tullut iso pissa, noin, ja nyt laitetaan jakkara paikalleen, käypäs nyt pöntölle istumaan ja tee pissa. Hyvä! Ja pikkuveli joka välissä toteaa: "nii, noin, nonni". Minä vaan köllin sängyssä ja hymyilin! ;) Hetken kuluttua molemmat pojat hyppäsivät sänkyyni ja halusivat tulla kainaloon ja peiton alle köllimään. Ihania ovat tällaiset kiireettömät aamumme. Pitäis osata nauttia ihan joka päivästä, kun saan viettää rakkaimpieni kanssa tätä aikaa kotona. <3 arki <3