Tähtää ja ammu...

Varman päälle paljon laukauksia sinnepäin vai tarkka tähtäys ja kertalaakista? Kaikki kuut ja tähdet on nyt oikeissa kohdissa ja samaan suuntaan! Joten voinemme julistaa toisen yrityskerran aloitetuksi. ;) Varmin tapa kai on sihdata sinnepäin ja useasti. On se meille kaksi tärppiä jo tuottanut... Aika monta juttua kuitenkin täytyy natsata, että lopputulos olis toivotunlainen, eli täysosuma. Elämme nyt siis pesu:n (perhesuunnittelun siis) sivujen ja laskurin mukaan otollista aikaa, hedelmällisyys lähti eilen nousuun, ja sen huomasin myös "limoista". Tässä mennään nyt siis kohti hedelmällisyyden huippua, laskurin mukaan ovulaatio tapahtuu 27.pv eli perjantaina. Sitten vaan peukut ja varpaat ristiin ja odotellaan... Ja toivotaan plussatuulia... ;) Niin paljon nykyään ympärillä velloo lapsettomuutta ja harmaita pilvenmöhkäleitä, jotka laittavat useinkin miettimään kuinka onnellinen saa olla edes näistä kahdesta riiviöstä, joihin hermot meinaa mennä joka ikinen päivä - ja montakin kertaa. Jotenkin se äidin rakkaus onnistuu kiipeämään jokaisen vastoinkäymisten ja känkkäränkkänoidan yli. Aina ilta päättyy iltasuukkoihin ja hellittelyihin, haleihin, paijauksiin, "hyvää yötä kulta rakas - olet minulle tärkeä" sanoihin, ja se on ihaninta mitä voi olla.

Uutta kiertoa mennään...

Täti punainen vieraili sitten odotetusti, ja viipyi tavanomaiset 6 päivää. Nyt oli hänen aikansa poistua ja minä huokaisen taas helpotuksesta. On ne menkat oikea rasite kyllä... Väsyttää, ketuttaa ja ärsyttää. Onneks ei ole mitään kipuiluja, niin kuin nuorena, kun vatsaa ja selkää särki välillä niin, että heikotti ja särkylääkkeitä ja lämpöpakkauksia tuli kulutettua. Eihän ne mitään ole sitten raskausoireisiin ja synnytykseen verrattuna, mutta nehän on vaan positiivisia oireita. Ehkä... ainakin niin voi itselleen uskotella.

No, nyt sitten ollaan laskettu http://metku.net/~pesu/ovulaatiolaskuri.php että hedelmällisyys nousee 22.7 ja ovulaatio olis 27.7.2012. Seuraavien kuukautisten arvioitu alkamispäivä on 10.8.2012.

Punainen on päivän väri

Ei tarvitse enää odotella ja jännittää, ei tarvi laskea kiertopäiviä tai muutakaan. Ei tässä kierrossa. Täti tuli kylään. Kyllä väsytti aamulla ja tiesin jo silmäni aukaistua, että nyt äkkiä vessaan, ettei tarvii lakanoita siksi vaihtaa...

Mitä tuntemuksia tästä tuli, hieman harmitti ensin, sitten harmitti enemmän ja sitten palasin realistiksi. Jos ensi yrittämällä olisi tärpännyt, olisiko lapsi ollut onni, saavutus, palkinto tms? Olisiko lapsi ollut todella haluttu ja toivottu, kun siitä ei olisi tullut "kesän lapsi"? Vaan maaliskuun. Eihän se vielä saa tärpätä.. mutta kokeillaan nyt piruuttamme, josko nyt kuitenkin osuisi ajoitus.... ja sitten jo toivottiinkin, että olisikin tärpännyt heti... Aika outoja ajatuksia siis.

Ehkä ajatukset eivät olleet vielä tarpeeksi vahvoja vauvan puolesta, ehkä olikin sittenkin parempi näin. Kaikella on tarkoituksensa. :)

Ensi kierrossa onkin sitten ihan toinen meininki. Nyt laitetaan jo isommat panokset ja ammutaan täysillä! Nyt nautitaan kesästä, ilman pahoinvointia!! ;) Lasketaan seuraava ov ja tarkaillaan kehon merkkejä ja sitten tähdätään! ;P 

Jännäilyä...

Elämme todellakin nyt niitä piinaavia päiviä, kun pitää vaan odottaa - jotta voi tietää saako odottaa vielä lisää! ;) Aamuisin väsyttää, kun illalla valvottaa. Joku logiikka... Viime yönä lueskelin kuumeilu ja raskausaiheisia blogeja ja keskustelupalstoja noin 1.30 asti, kun ei vaan nukuttanut... Vaikka olis päässy jo ennen 23 nukkumaan. Asiat mietityttää ja pyörii päässä. Ei sais ajatella liikaa, varsinkaan mahdollista raskautta ja tulevaa... Kuultiin juuri vauvauutisia sukulaisperheeltä, ja siksi ajatukset alkoivat kummasti pyöriä omankin navan ympärillä... :) Olishan se entistä hauskempaa olla juuri NYT raskaana, kun tuttukin on. Ollaan oltu aiemminkin yhtäaikaa raskaana ja kaksi edellistä lasta on melko samanikäisiä. Heillä tytöt ja meillä pojat. ;) Siis, kiertopäivä on nyt 32, edellinen kierto oli 36 pv. Eli vähän jänskättää. Lisäksi bongasin ovulaation hyvin tuossa 17.-18.6 tienoilla, ja niinhän sitä sanotaan, että oli kierto minkäpituinen tahansa, niin ovulaatio on 14 vrk ennen kuukautisia. Siitä on nyt 15-16 vrk. Haa. ;) Eipä mitään tuntemuksia kuitenkaan ole, joten tällä viikolla varmaan täti punainen tulee varmaan kyllä vierailulle. Nautitaan nyt kesästä ja lämmöstä ja erityisesti näistä kahdesta viikarista, jotka pitää kyllä hyvin maanpinnalla.. Ja ajatukset sopivasti kasassa ja poissa haaveista! ;) Eka sitten ensi kierrosta tärppää meilläkin, yritetään sitten vähän enemmän...

Ei mitään erityistä... vain arkea.

Ajattelin päivittää tässä ennen oletettuja kuukautisia tuntemuksia. Niitä ei ole. Ei väsytä tavallista enemmän (niin kuin kahdessa edellisessä), tissejä ei arista (niinkuin edellisissä), eikä oikein tunnu muutenkaan siltä, että tässä nyt jotain uutta elämää olis luomassa. Mitään pahoinvointiakaan ei ole, tosin se alkoikin hiukka myöhemmin... Mitään ennakko-oireita ei siis ole, joten "täti punaista" odotellaan ensi viikolla kylään. Ajatuksetkaan ei ihan koko ajan ole navan seudulla... Ehkä pari kertaa tänään ajatukset ovat mahdolliseen tärppäykseen eksyneet. Kuopuksemme 1v 7kk kasvaa ja kehittyy niin huimaa vauhtia, että ajatukset ja pähkäilyt selviytymisestä kolmen pienen kanssa saavat varmuutta aina uusien taitojen myötä. Puhetta ja uusia sanoja tulee joka päivä enemmän ja enemmän, joka helpottaa huomattavasti kommunikointia ja vuorovaikutusta, eli ymmärrystä. Myös puheen kehitys edesauttaa kiukkujen ja turhautumisten vähentymistä. Pikkuveli osaa ilmaista jo aika hyvin tahtonsa ja tarpeensa. Isovelikin ymmärtää pikkuveljen tahtoja ja osaa kysyä ja tulkita vastauksia. Esikoinen hoitaakin mallikkaasti isoveljen rooliaan. Välillä. Välillä on ihanaa heittäytyä 3v pikku-uhmaajaksi, jossa kaikki tehdään nurinkurin ja jätetään tekemättä... Yksi aamu kuluneella viikolla äiti halusi vielä jäädä sänkyyn köllöttelemään kun pojat olivat heränneet, kuopus hoki: "mennään, tuu-u, mennään... Jne" samalla kiskojen äidin sormesta (tämä tapahtuu lähes poikkeuksetta joka aamu, kun kuopus kömpii sängystään ja käy isin tai äidin sormeen kiinni ja haluaa että herätään, noustaan ja mennään vessaan aamutoimille...) No, kun äiti ei tuona aamuna millään jaksanut vielä nousta, niin isoveli nätisti nousi äidin vierestä (johon aika usein joskus 6 aikaan kömpii) ja kysyi: "haluuksä, että mä autan sua?" kuopus vastasi: "nii!" ja niin he käsi kädessä marssivat vessaan, ja äiti kuunteli silmät kiinni peittonsa alta, mitä tapahtuukaan... Pojat vessassa, isoveli juttelee pikkuveljelle: "no niin, otetaanpa sitten housut pois, ja sitten vaippa. Menepäs tuohon köllimään, ohhoh, onpas tullut iso pissa, noin, ja nyt laitetaan jakkara paikalleen, käypäs nyt pöntölle istumaan ja tee pissa. Hyvä! Ja pikkuveli joka välissä toteaa: "nii, noin, nonni". Minä vaan köllin sängyssä ja hymyilin! ;) Hetken kuluttua molemmat pojat hyppäsivät sänkyyni ja halusivat tulla kainaloon ja peiton alle köllimään. Ihania ovat tällaiset kiireettömät aamumme. Pitäis osata nauttia ihan joka päivästä, kun saan viettää rakkaimpieni kanssa tätä aikaa kotona. <3 arki <3

Mikä mielessä kuplii? ;)

Varsinainen syy uudelle aloitukselle.... ;)

Mielessämme on kypsytellyt ajatus uudesta, kolmannesta lapsesta. Elämme jännittäviä aikoja, sillä ehkäisy on jätetty pois kolme-neljä kuukautta sitten ja on annettu uudelle tulokkaalle "lupa" tulla. Edelliset raskaudet ovat saaneet alkunsa melko nopeasti, kun ns. yritys on aloitettu. Nyt ollaan eletty vähän niin kuin "varmoilla päivillä", sillä mitä myöhemmin uusi tulokas tässä tärppää, niin saisin olla pidempään kotona... ;)

Kuopus täyttää 3v 11.11.2013, johon mennessä "pitäisi" uuden tulokkaan sitten viimeistään syntyä, että äitiyspäivärahat pysyisivät ennallaan, eivätkä tippuisi minimiin.... Joten äkkiä laskettuna 9kk ennen tuota eräpäivää on helmikuu 2013, jolloin viimestään pitäis tärpätä... Kaikkea ei voi kuitenkaan laskea ja ennakoida, joten "tärppäämiselle" pitää jättää varmuuden vuoksi vähän "varoaikaa". Ei pidä suunnitella liian tarkkaan, kun sitten ei onnistukaan mikään. Voihan olla, että ei enää tärppää ollenkaan koskaan ikinä, sitten olemme enemmän kuin onnellisia kahdesta ihanasta pojastamme, jotka tekevät meistä perheen... isolla Peellä ja sydämellä! <3

Tässä on siis vielä aikaa, eikä mitään "tosissaan" yritystä vielä ole, mutta lupa on myönnetty. Siinäpä oiva syy aloittaa uutta blogikirjoittelua - päiväkirjan pitoa... on sitten itselle jotain muistoa näistä ajoista.

Takana on pari viikkoa sitten bongattu ovulaatio, johon ensimmäistä kertaa varsinaisesti tähdätty, eikä vältetty (niinkuin tähän asti nämä nelisen kuukautta on tehty). Noin viikko ovulaation jälkeen vasemmalla alavatsalla tuntui vihlovaa kipua pari päivää, joista sitten höyrynä kaikkea lueskelin netistä, muiden vastaavia oireita hakusanalla ovulaatio ja hedelmöittyminen. Taitaa olla kuumetta ilmassa.... ;)

Seuraavien kuukautisten pitäisi alkaa tässä viikon päästä, heinäkuun alussa.... Ja luulenkin, että kyllä ne sieltä nyt tulevatkin, eihän se nyt ensimmäisestä tähtäyksestä voi vielä tärpätä... eihän? Olen leikkisästi sanonut, että meille tulee seuraavaki kesävauva. JOS nyt olis tärpänny, niin LA ois sitten maaliskuussa.... eli ens kierrosta tärppääminen johtais huhtikuun vauvaan - sehän on jo melkein kesävauva ;)

Uusi aloitus :)

Mähän en ole muistanutkaan, että olen joskus aloittanut tällaisen bloggauksen! Viime yönä kun en saanut unta, niin mietin, että nyt olisi kiva alkaa vähän kirjoittaa muistoja ylös, vaikka nettiin, vaikka blogiin... Miten sattuikaan, että löysin nyt vanhan jo aloitetun blogin.. ;) iloinen yllätys! Oli myös mukava lukea vanhoja tekstejä, joita valitettavasti ei montaa ehtinyt syntyä... Vissiin vauva-arki vei liikaa mukanaan ja iski äitiys-vanhemmuus-dementia. Sillä nyt tuo esikoisemme on 3v ja 4kk.



Aloitanpa jälleen tämän päiväkirjan täyttämisen, ensin vähän vanhojen muistelulla... Kolme vuotta on kulunut vauhdilla! Jokainen päivä on erilainen ja tuo mukanaan rutkasti iloja ja välillä myös murheenkryynejä... Päällimmäisenä muistona on kuitenkin ihana vauva-arki, johon on siunaantunut kaksi maailman ihaninta lasta! Esikoispoikamme syntyi 5.2.2009. Synnytys oli aika rankka. Pitkän käynnistysprosessin ja kivuliaan supistelun jälkeen päädyttiin kiireelliseen sektioon, kun vauvan päästä otetut happiarvot lähentelivät liian matalan raja-arvoa. Olin avautunut vain 6 cm:iin ja matkaa oli vielä paljon jäljellä. Mieheni oli juuri käymässä kotona kun leikkauspäätös tehtiin. Onneksi sain puhelimella yhteyden häneen, joka vastasi vasta kolmannella soittoyrityksellä, että parkkeerasi juuri autoa Kättärin eteen. Sektio sujui hyvin, haava parani hyvin ja toipuminenkin leikkauksesta sujui ongelmitta. Imetys oli aluksi hankalaa, kivuliasta ja turhauttavaa. Ensin ei maitoa meinannut tulla (ei nouusut) koska sektion jälkeen maidonnousu tapahtuu hitaammin. Sitten nännit vuosivat verta, jota meni myös vauvan vatsaan ja tuli mustana ulos... Pelästyttiin hulluna.. no, alkuhankaluuksien jälkeen maito nousi ja sitten sitä riittikin... Käytiin viikko synnytyksen jälkeen imetysohjaajallakin Kättärillä, joka oli muuten loistavaa! Vaikeuksien kautta voittoon tässäkin tapauksessa, imetys sujui lopulta hyvin ja oli mukavaa. Imetystä jatkettiin 1v 1kk.



Esikoisemme on ihana isoveli, pikkuveli syntyi 11.11.2010 isoveljellä ikää tuolloin siis 1v 9kk. Pikkuveljen syntymä oli luonnollinen, käynnistyi itsekseen käynnistystä edeltävänä yönä (rv 42+1). Olin kärsinyt supistuksista jo kaksi edeltävääkin yötä, ja saanut nukutuksi melko heikosti. Supistuksia tuli noin puolen tunnin välein päivisinkin, mutta sitten kolmantena yönä koko ajan ja tiheäänkin, n. 10 min välein. Mieheni heräsi 3 aikaan kellottamaan supistusvälejä, jotka olikin sitten jo viiden minuutin välein. Noin 4 aikaan lähdettiin kontrollikäyrille. Sanottiin myös että ottakaa jo synnytyskassi varmuuden vuoksi mukaan... Naapurista tuli kummisetä isoveljeä vahtimaan, kun me lähdimme kontrolliin, jonne sitten jäimmekin, kun käyrien jälkeen tarkastuksessa olin jo 3 cm auki. Pääsin toiveiden mukaisesti ammeeseen, mikä ei esikoisen synnytyksessä harmikseni ollut mahdollista. Ammeen täyttöä odotellessa istuin keinutuolissa noin 20 min ja ammeessa ehdin olla noin puoli tuntia, kun tarkastettiin taas, ja olin jo auennut 8 cm:iin. Avautuminen tapahtui hyvin ja pystyin rentoutumaan hyvin lämpimässä vedessä. Istuskellessani ammeessa nautiskellen samalla myös ilokaasua. Klo 7 jälkeen alkoi sitten ponnistuttamaan, minut ohjattiin sängylle kylkimakuulle. Kätilö sanoi, että kaikki menee niin luonnollisesti ja sujuu hyvin, että turha tähän on puuttua turhaan. Klo 7.26 noin vartin ponnistelujen jälkeen kehoni työnsi ulos kunnon kokoisen pikkuveljen! Mieheni ensimmäinen kommentti ole, että se näyttää ihan sulta! :)

Vauva-arki on muuttunut taapero- ja leikki-iän arjeksi. Tai lapsiperhearjeksi. Rutiinit ja päivärytmi ohjailevat arkea soljuvasti eteenpäin. Välillä kompuroidaan oikein kunnolla uhmaavan isoveljen ja tahtovan pikkuveljen välienselvittelyissä... Äidin ja isän hermoja testataan välillä vähän liikaakin... Uusien taitojen oppiminen ja mielin kehittyminen on suuria tunneskaaloja läpikäyvää puuhaa. Siinä on niin pojat kuin vanhemmatkin välillä vain tunteiden vietävinä ja aalloilla matkustajia... Järkiperäisiä kasvatusoppeja kaipaisi välillä lisää keinokoppaan, kun oikein hermoja koetellaan. Vaikka kuinka oppaita lukisi ja ohjeita satelisi, ei niitä muista noudattaa joka mutkassa ja kivikossa, silloin tulee turhaan raivottua ja huudettua. Samalla tietäen ettei se johda tilanteessa yhtään mihinkään. Oma vanhemmuuskin on kasvamista joka päivä.



Veljekset saivat kerrossängyn kesän 2012 alussa, joka oli molemmille jännittävä ja mieluinen asia. Pinnasängystä luovuttiin, kun kuopuksemme oli 1v 6kk ja valmis siirtymään "isojen poikien" sänkyyn. Kumpikaan ei ole vielä (kop kop) pudonnut sängystä, etenkään isompi, joka pääsi yläsänkyyn. Kyllä varapatja lojuu sängyn vierellä vielä varmaan tovin... Isoveljen iltarutiineihin on jo usean kuukauden ajan kuulunut "maalaus", jossa vatsaan, selkään ja välillä myös käsiin ja jalkoihin piirretään kuvioita kevyesti sormenpäillä. Mukava rauhoittuminen iltasadun jälkeen ennen nukahtamista. Muutenkin miellyttävä rutiini, joilla muuten tuntuu olevan erittäin suuri merkitys arjen sujumiselle. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Pikkuveli tulee kovasti mielellään isoveljen perässä ja haluaa tehdä kaiken juuri niin kuin isoveli!



Arki pyörii siis rutiineista toisiin, yhtäaikaiset päiväunet rytmittävät päivän niin, että äiti saa hetken huilahtaa herkuttelemalla ja digiboksin nauhoitusten parissa. Yöt sujuvat onneksi rauhallisesti, molemmat nukkuvat hyvin. Jompi kumpi herää välillä n. klo 6 ja kömpii sitten jatkamaan unia pariksi tunniksi isin ja äidin väliin. Illalla pojat nukahtavat n. klo 22 ja aamulla herätään 8-9 aikaan. Päiväunet nukutaan n. klo 14-17. Eli aika myöhään verrattuna tuttavalapsiin, jotka ovat päivät hoidossa. Meille sopii tämä kun ei ole tarvetta aikaisiin herätyksiin. Käy hyvin iltavirkulle ja aamu-uniselle kotiäidille! :)