torstai 27. syyskuuta 2012

Mukavat päivät, nyt dpo2/yk4

3. raskausviikko
Tästä ne sitten alkaa, ne kierron mukavat päivät. Eilen jo lähes tämän päivän puolella haluttiin vielä kerran laittaa siimahännät työmaalle. Tässä on nyt taas voitavat tehty, vaikka aika viime tipassa (toivottavasti ei myöhässä) tunnuttiin olevan liikkeellä. Onneksi siis käytettiin ovistestejä, sillä mitään merkittäviä oireita ei vieläkään ole ollut. Limat on kadonneet, mikä taas kehonkielellä kertoo oviksen todella menneen. Ja nythän on siis kaiken järjen mukaan dpo 2, jos siis ovis oli 25.9. Eli rv 3! ;)

http://www.vau.fi/viikko3

Elämässä on tapahtumassa suuria muutoksia, mutta tuleva äiti ei vielä tiedä niistä mitään: raskauden ensimmäiset merkit ilmestyvät vasta kun alkio on kiinnittynyt.

Tässä sitä ollaan nyt siis toista päivää raskaana - ja täysin tietämättöminä! Oi, miten kutkuttava ajatus! ;) Vähän itsesuggestiota.

Olen täällä blogimaailmassa tutustunut aika paljon lapsettomuutta käsitteleviin blogeihin. En pysty tietenkään samaistumaan mitenkään kirjoittajien tunteisiin, mutta ihailen tunteiden käsittelyjen taitoja, mitä kirjoittajat teksteissään esittävät.

Lähipiirissäni tiedän vain kourallisen ihmisiä, joilla on jonkin tason lapsen saantiongelmia ollut, ja heilläkin kaikilla hoidot ovat auttaneet ja lapsen tai lapsia ovat saaneet.

Lueskelin tässä artikkelia munasolujen luovutuksesta. Rupesin miettimään, olisiko minusta siihen. Ainakin juuri nyt ajatus tuntuu vieraalta ja pelottavalta. Verta olen luovuttanut nuorempana useammankin kerran, ja olen myös luuydinluovuttajarekisterissä. Verenluovutus ei ole onnistunut moneen vuoteen, johtuen liian alhaisesta hemoglobiinista ja raskauksista. Munasolujen luovutus ei ole ihan niin yksinkertaista ja lisäksi olisi jotenkin ainakin nyt liian oudolta tuntuva ajatus, että munasolusta syntynyt lapsi saa ottaa yhteyttä biologiseen äitiinsä täytettyään 18v.

Olisi kyllä aatteideni ja arvojeni mukaista aika hienoa antaa lahjaksi elämä. Mutta. Siinä on vielä aika iso M. Ajatus rupesi kuitenkin itämään.

Tässä artikkeli vielä:

http://www.vau.fi/Yritamme-lasta/Naisen-hedelmallisyys/Pystyn-antamaan-onnen-toiselle/



2 kommenttia:

  1. Onko sulla olut jotain oireita? En tie kuuluisko olla? Ei varmaan vielä.. mä oon vaan tosi hyvä keksimään oireita :D kuvittelin et ois tänään nippaillut ja muutenkin on sellanen olo, et ois tärpännyt. Ei oo mitään perusteluita tolle mut on vaan sellanen fiilis. Sit nolottaa kun ja jos menkat alkaa ;) ja tietty mielessä pyörii, et oltiin ehkä liian myöhään liikkeellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti viestistäsi! ;) you made my day! Joku oikeesti lukee näitä höpinöitä ja kyseleekin heti perään kun ei päivitä! Parhautta! Tulen iloiseksi! laitoin ihan oman postauksen tän hetken tuntemuksista, mutta lyhykäisyydessään: ei merkittäviä selkeitä oireita tärppäyksestä....

      Poista