Kutsu salaisuuksien paljastuksiin

Jo eilen saapui kutsukirje molempiin ultriin. Hui! Nopeeta toimintaa oli, kun perjantaina oli siis neuvola, josta mun tiedot lähetettiin sinne Naistenklinikalle. Harmiksemme eka ultra osui miehen työmatkan kohdalle. Tänään sitte soittelin sinne äitipolille, että löytyisikö uutta aikaa, että mies pääsisi mukaan, kyse oli kolmen päivän matkasta. Ynseääkin ynseämpi kätilö vastasi puhelimeen äänellä "ja mitä v*** sulle? Keskeytit taukoni..." Kerroin tilanteen, ja ensin kysyttiin, onko ihan pakko saada mies mukaan? Sanoin, että ei kai, mutta kyllä hän haluaisi kovasti. Sitten kysyttiin koska viimeiset menkat oli ja että "tää on nyt kyllä tosi hankalaa, kun tää on niin tarkkaa koska tän voi tehdä" "jos otetaan sun miehellesi hyvät kuvat?"

Kerroin, että testasin ovulaatiota ja todennäköisesti hedelmöittyminen on tapahtunut myöhemmin, että varmaan on pienempi. Siihen sitten suora kysymys "että oliko teillä vain yksi yhdyntä?" Kun vastasin että ei, niin sitten mennään näillä. Siitä kun ei koskaan voi tietää sitten.

No, lopulta aika löytyi pari päivää ennen varattua aikaa, vaikka hän vielä korosti, että se on varmaan liian aikaista ja ei siellä varmaan näy kaikki, jos se on vielä niin pieni... Kysyin, entä sitten seuraavalla viikolla? Se olisi sitten aivan liian myöhään...

No sitten nii, kerta. Ei sit.

Kysyin vielä, että no, voisiko sen tehdä sitten kättärillä? Mutta he eivät kuulemma tiedä niiden tilannetta, eivätkä he lähde siihen, että potilaita pompotellaan....

Voi "asiakaspalvelu parhaimmillaan" sentään, tuli oikein miellyttävä olo puhelusta, ihan liikuttavan onnellinen suorastaan. Meitä varmaan odottaa siellä jotain mielettömän ihanaa! Onkohan nyt meidän tietoihin kirjattu, että "hankala asiakas"? En ihmettelisi yhtään.

Kunpa 27.11.2012 nähdään sitten pienen pieni onnen murunen. Ja saa siitä ottaa hyviä kuvia, vaikka mies nyt pääsee kuin pääseekin mukaan! ;)

Iiiiik! Jo alkoi jännittää!

Nyt mennään siis neuvolan laskurin mukaan rv 9+4, ja ultrassa siis tämän kaavan mukaan 11+3

Juhlat takana ja toiset edessä

Koupuksemme 2v. juhlia sukulaisten kesken juhlittiin sunnuntaina. Oli oikein onnistuneet sukulaisjuhlat ja lahjoja tuli sopivasti. Ihanaa, että on kuunneltu toiveita, että lahjan koko ja määrä on rajoitettu. Mm. viime joulu lähti vähän käsistä. Vieläkin mulla on kaapissa viime vuoden lahjoja, jotka on vielä omissa pakkauksissaan. Olen sieltä sitten tarvittaessa ja sopivissa tilanteissa niitä antanut.

Huh, vielä ensi viikonloppuna on lastenjuhlat, eli mieheni ja minun ystäville, joilla osalla on lapsi/-a. ;) Medän kamera otti ja hajosi sitten viime juhlissa. Tulevat juhlat ollaan vieraiden kameran varassa, kun juhlitaan pikkuväen kanssa. Olin jo suunnitellut, että haluaisin ostaa uuden kameran, vaikka vanhassakaan ei mitään varsinaista vikaa ollut. Ei vaan enää ominaisuudet riittänyt. Ikää rakkineella oli jo jopa 3v. No, nyt on sitten vika. Voi harmi. Joudun nyt väkisin ostaa uuden. ;)

Saa nähdä jaksetaanko helmikuussa sitten esikoiselle järkätä jo sellaiset 4v. juhlat, johon kutsutaan sitten vaikka hänen kerhokaverit. Ekat oikeet lastenkutsut. :)

Mulla olotila suht hyvä, välillä on juilinut oikeen viiltävästi alavatsaa, mutta hetken vaan ja sitten loppunut. Kai se kohtu ja lihakset siellä venyy. Paha olo edelleen yllättää silloin, kun verensokeri laskee.

Pojat saavat ensimmäisen serkun! :)

Ei riittänyt se, että pojat saavat pikkusisaren kesäkuussa. Tänään kuultiin sitten, että miehen veljelle on tulossa ensimmäinen! Ja laskettu aika on kolme viikkoa ennen meitä! Mitä mahtavinta ja huipuinta! Tätä uutista on niiiiin odotettu! :)

Ah, mä niin olin tälle miehen veljen vaimolle jo viime keväänä puhunut, että tehdään sitte seuraavat yhtä aikaa, että olis niin kiva sitten yhdessä olla mammalomalla ja olis serkuksista toisilleen seuraa jne. Että eiks niin, että kesävauvat tehdään! ;)

Ja kas! Eilen olivat olleet ekassa ultrassa ja siellä heidän pieni ihminen, 5cm plus jalat, hienosti voi ja kehittyy! Mä oon niin onnellinen nyt, tuplailoa! ;)

Parhautta!

Tänään siis uuden laskutavan mukaan meillä 9+0!

"Äitin mahassa on vauva!"

Näillä sanoilla on ilahdutettu tänään lähipiiriä. :)

Uutisen kertoja oli meidän 3,5v esikoispoikamme. Kyllä oli polleena kertomassa heti kaikille tärkeitä uutisia. "Ei tiedä kumpi tulee, tyttö vai poika" "Toivotaan, että tyttö" "Ens kesänä se sinne tulee" "Tai se on jo siellä" Tuli jatkoilmauksia utelijoille. ;)

Tänään oli siis ensimmäinen neuvola, johon lopulta menin yksin ja isi jäi poikien kanssa kotiin. Neuvolassa oli mukavaa, tuttu täti ja hänellä opiskelija mukana. Täytettiin papereita ja koneelle tietoja. Varattiin sokerirasitus ja sovittiin jatkosta muutenkin. Sydänääniä ei heidän laitteillaan vielä kuule, joten eletään nyt sinne ultraan (marras-joulukuun vaihteeseen) asti jännityksessä. Odotellaan ultra-aikapostia Naistenklinikalta, jonne sain toivoa pääseväni. :)

Tänään saatiin siis "viralliseksi lasktuksi ajaksi 15.6 ja nyt menennään siis jo rv 8+6. Pomppas siis neljällä päivällä eteenpäin. Eli sen kuukautiskierron eron verran. Neuvolan laskuri siis 28 päivän kierrolla ja mulla 32 päivän kierto. No, mennään nyt näin.

"Tästä tää taas lähtee rullaamaan eteenpäin!" sanoi neuvolantäti ja toivotti hyviä vointeja.

 

Hajujen sinfoniasta ja nystyräpallosta, rv 8+1

Eilen huomasin kaupassa käydessäni, että nenääni tulvahti oikea hajujen sinfonia. Tai kakofonia. Mikähän olis hajuaistille vastaava termi? Mua ällötti kun joku tuote tuoksui tai haisi. Mm. grillatut kanat palvelutiskillä. Ennen olisin jäänyt ehkä hetkeksi täyttämään päätäni tuoksusta ja kuvittelemaan makua suussani. Nyt pidätin hengitystä kun kävelin ohi.

Tajusin myös, että roskiksemme haisi tavallista pistävämmälle. Äkkiä roskapussin vaihto hengitystä pidättäen ja pussi ulos asti. Ja vieläkin roska-astia jaksoi lemuta. Yyyyh. Ei tehnyt koko iltana mieli syödä mitään ja sitten juuri lasten iltapesujen aikaan alkoi sitten äiti yökkiä kohti pönttöä. Onneks ei tullu mitään. Ja mukillinen mansikkakeittoa väkisin kurkusta alas. Jo helpotti.

Niskajumi ja siitä seuraava päänsärky oli eilen myös aika atmosfäärinen. Siihen olen onneksi oivaltanut omahoidon. Tehokkaankin ja täysin lääkkeettömän. Nimittäin sellainen nystyräpallo. Melko pieni, n. 10 cm halkaisijaltaan. Ei saa painua kasaan, vaan sellaista kovaa muovia.

Tässä uusi paras ystäväni! :)

Pallon kun asettaa tiettyihin kipupisteisiin ja retkottaa selälleen lattialla maaten sen pallon päällä.... Välillä vähän muljauttelee asentoa, nostelee ja pyörittelee käsiä, nostaa käsien avulla päätä (minivatsalihasliike). Pallo myös "sujahtaa" melko näppärästi lapaluun "alle". Ja hieroo ja painaa melko mujuvasti juuri oikeista kohdista. Ah, tehokasta. Tätä juuri ennen nukkumaan menoa n. 10 min niin johan uni tulee ja päänsärky on poissa! :)

Uskomatonta, mutta nyt mennään jo yhdeksännellä viikolla! :)

Selailin vähän netistä kuvia raskauden etenemisestä, sieltä sisältä katsottuna. Ikkunaluukku kohtuun olisi kieltämättä aika kiva. ;) Löysin kuitenkin mahtavaa kuva-animaatioita englanniksi selostettuna. Linkin takana animaatio viikoista 1-9.

Tähän on siis tässä vaiheessa tultu: 

http://www.babycenter.com/2_inside-pregnancy-weeks-1-to-9_10302602.bc

Sivustolla on myös paljon muuta mielenkiintoista, joten taidanpa blokata linkin talteen, niin voin jatkossakin itse palata sinne.

Ihan tolkuton makeanhimo

Ei tässä herkuttelussa ole mitään järkeä enää. Ensin on raskaudesta johtuva huono olo, sitten syö vaan jotain mitä kaapista löytyy... Keksiä, karkkia, suklaata, ihan mitä vaan käsiin saa. Sitten on sekunnin hyvä olo ja sitten liiasta makeasta paha olo. Yök.

Paha on hiilarihimo, nimenomaan tämä petollinen nopeat hiilihydraatit-himo. Sitten väsyttää kahta kauheammin. Ja yöunetkin on olleet ihan kummallisen huonoja, vaikka muu talo nukkuu täysin sikeästi 10h. Joku univaikeus mulla nyt on päällä. Nimenomaan yöllä.

Pitäs vaan enemmän liikkua ja tuhlata näitä päivän aikana kertyneitä energiavarantoja. Mutta nopeat hiilihydraatit väsyttää vaan. Siihenkin pitäis nopeasti nyt vihdoin ja viimein saada muutosta. Tää on niin hirvee oravanpyörä. Mua jo valmiiks stressaa perjantain paino neuvolassa... :(

Mieheni eilen ensimmäistä kertaa kyseli, että millos me tää uutinen nyt sitten kerrotaan. Ja pitäiskö ensin kertoa pojille? ;)

Mietteitä ja ajatuksia, rv 7+2

Raskaana ollaan, todennäköisesti edelleen. Viikkoja suunnilleen 7+2. Ihanaa, kahdeksannella viikolla mennään ja kuvien perusteella alkiomme näyttää jo lähes ihmiseltä! Hurja muutos parissa viikossa. Löysin huikeaa kuvaa, miltä sisälläni ehkä näyttää juuri nyt! :)

http://www.ehd.org/movies.php?mov_id=41

Oma olotila on suhteellisen normaali. Väsymystä esiintyy pitkin päivää, mutta paha olo on pysynyt inhimillisenä. Kun vaan muistaa pitää verensokerin aika korkealla koko ajan. Eilen illalla en ollut syönyt mitään muutamaan tuntiin, ja nukkumaan mennessä tuli todella huono olo ja päätä särki. Olin jo pessyt hampaat, mutta luonto ajoi minut vielä jääkaapille. Join mustikkakeittoa ja söin vielä banaanin. Olo koheni huomattavasti. Ja uuden hammaspesukierroksen jälkeen nukkumaanmeno maistuikin paremmin.

Pitkin tätä lyhyttä matkaa ajatukset tulevasta on jo pyörineet suurperheen onnesta rahahuoliin ja aviokriisistä omakotitaloon ja citymaasturiin.

Miltä nyt tuntuu? Ajatus kolmannesta. Aika hurjaa. Miten kahden ihmisen aika jaetaan kolmelle tasapuolisesti? Rakkaus lisääntyy, sen tiedän, sitä ei tarvitse jakaa. Se oli suuri huolenaiheeni, kun kakkosta odotin. Mutta aika, syli, huomio. Niiden jakaminen vielä yhdelle. Tuntuu niin kamalalta ajatella, että yksi tulee vielä viemään huomiota jo kahdelta muulta, kun välillä tuntuu ettei riitä niillekään riittävästi huomiota. Ja omakin aika on kortilla. 

Jaksaminen itsessään ei onneksi pelota, koska apujoukkoja on todella lähellä. Aina on apua avosylin tarjolla ja sitä kyllä koko ajan enemmän "kehtaa" ottaa vastaan. Tarve näyttämiseen ja pärjäämiseen -vaihe on mennyt ohi. "Rajaa" oman jaksamisen kanssa ei onneksi ole vielä ole tarvinnut kohdata. Lähellä ollaan käyty, ja silloin itse on jo tajunnut höllätä. Lähteä vaikka yksin kaupoille. Pienikin hengähdys ilman vastuuta voimaannuttaa kummasti.

Jos kaikki menee hyvin, tuleva vauva syntyy ensi kesäkuussa, siis 5kk ennen kuin kuopus täyttää 3v ja silloin äitiyspäiväraha menee edelleen samalla kaavalla kuin esikoisesta. Siihen tähdättiin ja luojan kiitos, näyttää hyvältä. En olisi halunnut mennä nyt välillä kokopäivätöihin ja viedä poikia tarhaan... Enkä jäädä minimiäitiysrahalle... 

Työkuviot ovat muutenkin aika epäselvät, mutta saapahan vielä työelämä mua odottaa, ainakin seuraavat 3 vuotta. Jäin nimittäin suoraan valmistuttuani, toiseen ammattiini, äitiyslomalle. Ja sillä tiellä ollaan. Oman alan töitä en ole siis tehnyt vielä ollenkaan. Ensimmäisen ammatin töitä pari kesää 

Ennen nukahtamista mielessä pyöri raskausuutisten kertominen, kuten niin monena iltana ja päivänä muulloinkin. Pohdin ajankohtaa ja tapaa, jolla uutiset kerrotaan. Neuvola on viikon päästä. Josko siellä kunneltaisiin sydänääniä... Voisiko sen jälkeen jo 100% uskoa tähän. Ja jos ei kuunnella? 

Laittaisinko oman äitini kertomaan uutiset lukemalla kirjoittamani värssyn kuopuksen 2v juhlissa, joka olis neuvolan jälkeen sopivasti niin, että läheiset olis kaikki paikalla? Vai antaisinko esikoisen kertoa samassa tilaisuudessa omin sanoin, että äidin masussa on vauva? Vai laittaisinko kuopukselle paidan, joka oli esikoiselle kun kakkonen julkistettiin...  ;)

Aina tää on niin uskomattoman vaikeaa uskoa. Pitäiskö mennä johonkin 150€ maksavaan varhaisultraan... Vaikka ennenkään en ole niissä käynyt. Edellisissä raskauksissa oireet olivat muutenkin voimakkaammat. Voi tätä.