Dpo 18

Sydän jyskyttää. Järki takoo takaraivoa. Kylmä hiki nousee otsalle. Mitä jos... ja mitä jos ei.

Tiimalasi vilkkuu... melko nopeasti tulee ensin pelkkä teksti "Gravid Raskaana"

Huoh, onneksi.

Pitkän ja piinaavan hetken (ehkä 3 min) päästä viikot ilmestyvät myös näkyviin.

Juuri niinkuin pitikin, 2-3.

So far - so good.

Vielä olis yks testi kaapissa. Joko ensi perjantaina voisi huokaista, edes hetkeksi?

Dpo 18, 4.7.2014

 

 

Avatut Clearbluet, ylempi "Raskaana 1-2", alempi "Raskaana 2-3"

Dpo 16



Pregcheck Dpo 16 parin minuutin jälkeen

Tässä vaiheessa minun sydämeni jätti taatusti pari lyöntiä väliin. Nimittäin, ensin testiin ei näyttänyt tulevan yhtään mitään... pala nousi vähän kurkkuun, että ei voi olla totta... Sitten haalea viiva lähti ilmestymään... Parin minuutin kohdalla testiviiva oli edelleen minusta melko haalea... Ajatukset pyörivät tuulimunassa ja keskenmenossa ja ties missä... Onko se haaleampi kuin pari päivää sitten....??

Noin vartin päästä viiva alkoi olla onneksi jo aika tumma.



Pregcheck Dpo 16 lähes kuiva

Onneksi vertailussa edellisiin testiviiva näyttää edelleen melko vahvalta, ja ehkä hitusen vahvemmalta kuin dpo 14... Tuo 14 on muuten otettu päivän toisesta pissasta, noin 2,5h pidättelyjen jälkeen.... Ja muut aamun ekasta... ehkä se vaikuttaa....





Pregcheckit Dpo 10, 12, 14 ja 16 kaikki kuivana

Muuten ei ole minkäänlaisia oireita... tai no, ajoittain alavatsalla tuntuu painetta. Tissit normaalit, ei yyberväsymystä (sellaista "normiväsymystä" kyllä). Ei pahaa oloa.

Eri raskauslaskureitakin olen kokeillut ja arponut, mikä voisi mahdollisesti olla The Laskettu Aika.

Löysin sattumalta terveyskeskuksen raskauslaskurin, joka antoi raskausviikoiksi 4+1 ja LA olis 9.3.2015. Arvoitu hedelmöittymispäivä olis 17.6.2014. Eli päivän ovulaation jälkeen.

Kuulostaa ihan hyvältä. Kiertoni arvioin 33 päiväiseksi... Sehän nyt voi heittää parikin päivää suuntaan ja toiseen. ;)

Edelleen mietin varhaisultraa.... Aamulla tuijotellessani vielä tyhjää testiviivan paikkaa, päätin, että haluan mennä. Tässä päivän mittaan ajatukset ovat hieman taas rauhoittuneet...

Dpo 14

Dpo 14, Pregcheck parin minuutin kohdalla

Dpo 10, 12, 14 (vielä märkä)

Dpo 10, 12, 14 kaikki kuivuneena

Huh huh, pää kylmänä, jalat tukevasti ainakin polvia myöten savimaassa. Lupaavalta näyttää, mutta ei innostuta liikaa... ;)

Täällä ollaan pohdittu sekä varhaisultraa ja kertomisen ajankohtaa.

Keskenmenon jälkeen olimme 100% varmoja, että seuraavaksi menemme varhaisultraan, en rupea kantamaan turhaan kuollutta sikiötä useita viikkoja... Päätimme silloin myös, että seuraavasta raskaudesta kerromme vasta vkon 12 ultran jälkeen.

No, puntarissa on nyt raha ja huoli. Tuki ja turva. Onko ar ultra parin sadan euron arvoinen? Jos käykin niin, että käy vkolla 7 ultrassa, jossa kaikki näyttää hyvältä ja vkolla 8 menee kesken, joka huomataan vkolla 12? Onko vielä katkeroituneempi silloin? :/

Kertoako sukulaisille? Olisihan se kiva jaksaa sinne vkolle 12 ja näyttää vasta sitten hyvinvoivan sikiön ultrakuvia. Ainakin on silloin hyvät mahdollisuudet päästä loppuun asti, eikä tule voivotteluja ja turhia huolia heiltäkään. Mutta, jos meneekin kesken, olisko siinä vaiheessa mukavampaa, jos ei tule sekä raskaus- että km-uutinen kerralla? Voisinko odotella vkon 12 ultraa rauhallisemmin, jos muutkin (lähisuku) tietäisivät.

Itselläni on kovin luottavainen - joskin hyvin jalat siellä savimaassa - olo. Ainakin testit tummenee mukavasti. Ajattelin tehdä seuraavan digin perjantaina, joka on viikko edellisestä digistä.

Mies mut sai ostamaan lisää noita Pregcheckin liuskoja, sekin haluaa nähdä, että ollaan "tukevalla" pohjalla. Kyseli oikein eilen, että olenko tehnyt lisää testejä... ;)

Mä olen jo miettinyt nimiäkin! ;)

Pregcheck raskaustestit dpo 10 ja 12

Pregcheck raskaustestit ylempänä dpo 10 kuivuneena ja alempana dpo 12 parin minuutin kohdalla

Kuivana dpo 10 ja dpo 12

Tässä ollaan nyt ja Odotellaan ;)

Juhannusterveiset!

  Tässä ollaan. Viimeiset kuukautiset (kp1) alkoivat 29.5.2014.

Ovulaatiotestejä käytettiin ja vahva viiva saatiin kp 18, ja ovulaatio myös oireiden perusteella oli kp 19, eli 16.6.2014.

Tässä kuva, jonka lähetin miehelle töihin... vink-vink vinkkinä... ;)

Alin testiviiva ilmestyi välittömästi (alle 1 min) kp 18.

 

Jotenkin hyvät ovisoireet ja limat ja halut ja rentous olivat kaikki tässä kierrossa läsnä. Ei suurempia paineita, kaikkemme tehdään ja tulee jos tulee. Tässä on jo niin kauan väännetty ja tarkkailtu ja stressattu. Siis todella monta kiertoa jo (en ole enää laskenut). Keskenmenostakin jo 1,5 vuotta.

Tunsin voimakkaan ja päättäväisen vihlaisun aamulla kp 24 eli dpo 5, ja olin varma, että tämä tietää jotain hyvää. Kirjoitin sen oikein kalenteriin muistiin (näin en ole tehnyt varmasti ainakaan vuoteen).

Rupesin tarkkailemaan mahdollisia oireita, joista voisi ennakoida tulevaa. Tässä vähän luetteloa muistiinpanoistani:

Dpo 5: kova vihlaisu aamulla, ihan kuin ilmaa, mietin "tämä on hyvä merkki, laitanpa pitkästä aikaa oireet ylös. Onpahan joskus jotain, mihin verrata, ettei tarvitse nettiä joka kerta selailla"

Dpo 6: Tykytystä "ihan alhaalla" (siis häpyhuulissa? tai emättimen suulla? tai kohdunkaulalla?)

Dpo 7: oikea nänni kipeä, paineen tunne alavatsalla, ajoittaista tykytystä "ihan alhaalla", olen varma että on tärpännyt

Dpo 8: alhaalla vihloo, lyhyt pahanolon aalto illalla

Dpo 9: oikea nivunen jomotellut, ihan varma ettei ole tärpännyt

Dpo 10: Pregcheck raskaustesti - haamuko? 

Ensin ei näkynyt yhtään mitään, mutta parin minuutin kuluttua näin jotain. Otin kuvan, lähetin miehelle työmatkalle sähköpostiviestinä. Ei vastausta. Luulin näkeväni omiani, kävin vähän väliä tarkistamassa, näin mitä näin. Olin varma, olin epävarma. 

"Näitähän on ollut ennenkin. On se vähän tummempi, ei siis ihan pelkkä valkoinen viivanpaikka. Voisiko olla? Kyllä mä olen tyhmä, miks ihmisen pitää itseään näin kiusata, miksi en odota siihen dpo 14"

Soittelin miehen kanssa päivällä, ja mies sanoi ettei taaskaan näe mitään, ja sanoi, että mulla on sellaiset lasersilmät, että näen kaikkea mahdollista....

Mies tulee 0.30 aikoihin kotiin ja olen edelleen valveilla, ja olen selannut jo pari tuntia muiden testikuvia netissä.... Olen ihan varma.

Olen käynyt ostamassa jo päivällä valmiiksi digitestin. Päätän, että teen sen dpo 12.

Löydän parin vuoden takaisia digitestejä vielä 2kpl kotoa (sain silloin kun osallistuin testiryhmään, kun alettiin yrittää kolmosta... 06/2012). Huomaan, että niissä on eräpäivä 6/2014.

Päätän, että teen näistä toisen joko dpo 11 tai dpo 12, nehän vanhenee kuitenkin... joten "pitäähän ne nyt käyttää" ;)

Dpo 11: Mies on etänä tämän päivän, ja aamulla kölliessämme päätän, että teen sen tänään. 

Pissaan kertismukiin, avaan paketin, tarkistan, vieläkö muistan ohjeet, 20 sek. dippaus. Korkki päälle.... Surrutan sähköhammasharjalla pitkin suuta ja tuijotan peilikaapin hyllyllä vilkkuvaa tiimalasia. Ajatukset pyörivät..."Miksi se kestää noin kauan... ei ole varmaan hormonia tarpeeksi, en ole raskaana...."

Sitten. TU-TUM! "Raskaana 1-2" Sanaakaan sanomatta marssin takaisin makkariin, vedän verhot ikkunasta, pojat on heränneet ja selailevat ja naureskelevat eilisiä valokuvia kännykästäni, vien testin miehen eteen ja sanon perään, että tiesin mitä näin! ;) Haen Ipadin, ja näytän viikon merkintäni ja sanoin, että tuolloin arvasin, dpo 5.

On tapahtunut paljon. Ja aika lyhyessä ajassa, loppujen lopuksi. Kilpirauhasen vajaatoiminta todettiin reilu kolme kuukautta sitten (maaliskuu 2014). Tyroksiini hoito aloitettiin tasan kolme kuukautta sitten (maaliskuu 2014) ja kaksi kuukautta sitten (huhtikuu 2014) todettu hormonitasojen palautuminen hyvälle tasolle. Nyt ollaan tässä. Josko vihdoin ja viimein kolmas lapsi saapuisi meille. Jäädään Odottamaan! ;)

Kilpirauhasen kenkkuilut

Kävin yksityisellä gynellä tarkistuksessa, sillä uutta raskautta sitten 11/2012 kokemamme keskenmenon jälkeen kaikista yrityksistä huolimatta ei ole kuulunut. Kokenut mieslääkäri näki tarpeelliseksi tehdä kilpirauhastestit ja jo samana päivänä hän soitti, että selvät merkit on vajaatoiminnasta.

T4-V eli vapaa tyroksiini arvo oli 9,5. Kun sen vähintään tulisi olla 10. No, se ei vielä hälyttänyt... Sitten TSH, joka siis on aivolisäkkeen tuottamaa kilpirauhasen toimintaa säätelevä hormooni, arvon pitäisi ikäiselläni naisella olla muistaakseni 1-2, niin mulla se oli 23. Eli aika reippaasti koholla. (Tarkoittaa siis sitä, että aivolisäke vain piiskaa ja piiskaa kilpirauhasta tuottamaan tyroksiinia, tuloksetta).

Sitten päästäänkin itse asiaan, eli minulta tutkittiin myös kilpirauhasen vasta-aineet, eli onko mahdollisesti kyseessä krooninen autoimmuunitulehdus. Viitearvon mukaan lukeman tulisi olla muistaakseni alle 40, minulla se oli yli 500.

Raskaaksi tulo vaikeutuu ja raskaudenaikainen keskenmenoriski kasvaa, etenkin jos veressä on kilpirauhasen vasta-aineita. (Kilpirauhasliitto.fi)

Nyt on sitten aloitettu lääkitys (tyroksiini) ja kuukauden niitä popsittuani, kävin kotrolliverikokeissa ja hyviltä näyttivät kaikki arvot, oli normalisoituneet. Kaipa se tulehduskin kohta on selätetty.

Jospa siis lääkitys kohta alkaisi tuoda tulosta myös raskautumiseen suhteen. ;)

Elämme jälleen jännittäviä aikoja. Eilen oli massiiviset ovisoireet, koko päivän paineen ja puristuksen ja turvotuksen tunnetta alavatsalla. Toissapäivänä erittäin selkeät ovisviivat testissä. Tänään siis DPO 1. Kp 20/~33.

Kaikki päällisin puolin kunnossa

Vähän on venähtänyt taas nämä postausvälit. Ei ole oikein ollut päällimmäisenä mielessä vahdata kierron vaiheita ja kuvitella tärpänneen ja surkutella epäonnistumisia. Aihepiirin ympärillä toki ajatukset pyörivät, ettei vahingossakaan pääse unohtamaan yritystä, yksikään ovulaatio ei ole unohtunut, kaikki voitavamme ollaan tehty. Tuloksettomasti.

Kiukuttaa, surettaa, huolettaa. Siinä päällimmäiset tuntemukset. Tuntuu oudolta ja vieraalta ajatukselta kolmen melko nopeasti alkaneen raskauden jälkeen, että tässä ollaan 1,5v yritetty saada sitä kolmatta lasta. 1v3kk keskenmenosta. Järkyttävää, miten nopeasti se aika näin jälkikäteen ajateltuna on mennyt. Ja samalla tuntuu ikuisuudelta. Ristiriitaisin tuntemuksin nautimme lapsistamme ja perheestämme - ja kaipaamme vielä yhtä.

Huoli ja pelko siitä, etten käynyt keskeytyneen keskenmenon jälkeen minkäänlaisessa jälkitarkastuksessa, ja jos kohtuun olisikin jäänyt jotain epämääräistä materiaalia, joka estäisi uuden raskauden, ajoi minut vihdoin ja viimein yksityiselle gynekologille.

Kävin siellä viime torstaina (kp 15, varasin siksi juuri tuohon ajankohtaan, että samalla näkisin tuloillaan olevan ovulaation, eli kasvavan munarakkulan).

Kerroin alkuun tarinamme kierron kulkuineen kaikkineen, ja vihdoin pääsin myös ultrattavaksi. Ultra siis tehtiin alakautta ja hyvin asiantunteva, kokenut mieslääkäri selosti koko ajan mitä katseli. Kohtu oli puhdas ja vasemmassa munasarjassa todennäköinen johtofollikkeli, vaikka olikin vain 11mm. Lääkäri totesi siihen, että oletettavaa olisi, että olisi löytynyt jo isompi tässä kierron vaiheessa... Selitti vielä, että munarakkulan kasvaa 1-2mm vrk:ssa, ja yleensä puhkeaa ollessaan 24-25mm. Eli minulla olisi 7vrk:n kuluttua 25mm, siis kp 22. Niille mainhan se on viimeaikoina testauksillakin osunut, lähes poikkeuksetta yli kahdenkymmenen kiertopäivän.

Päällisin puolin siis kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Ei aloiteta mitään ovulaatiota edistäviä lääkityksiä, kun minulla luteaalivaihekin on riittävä (12-13vrk). Sanoi, että hyvin todennäköisesti tässä kevään tai kesän aikana tulee tärppäämään... Toivotti tervetulleeksi alkuraskauden ultraan. Ja jos ei kesän jälkeen ole tärpännyt, voimme palata asiaan.

Lääkäri kertoi vielä tarinan äidistä, joka oli mennyt gynelle, kun vuoden yrityksen jälkeen lasta (toista tai kolmatta, en nyt enää muista) ei ollut kuulunut. Hänen lääkärinsä oli sitten vähän liian hyvin kuunnellut naista ja määrännyt munasoluja kypsyttävää clomifen-lääkettä, ja niin nainen sitten odotti pian kolmosia, ja päätyi sairaalaan vuodelepoon, jottei kolmoset syntyisi ennenaikaisina.

Lääkäri kuitenkin halusi vielä, että menen labroihin, jossa katsottaisiin kilpirauhasen toiminta sekä prolaktiini (liittyy maidontuotantoon, kuuluu gynekologiseen perustarkastukseen kai). Ja hyvä, että halusi, nimittäin muutaman tunnin kuluttua hän soitti perääni ja kertoi, että tulokset viittaisivat kilpirauhasen vajaatoimintaan. Hän kirjoittaa minulle lähetteen jatkotutkimuksiin, joilla varmennetaan asia ja voidaan aloittaa lääkitys. Hypotyreoosi vaikeuttaa lastensaantia - sopii siis oireeseeni. Muita oireita ei olekaan vielä ilmaantunut... Kahden pienen pojanviikarin äitihän on "jatkuvasti väsynyt".... Ja painonhallinta on vähän vaikeaa "kun herkuttelee paljon...." ;)