Terveisiä perheestä... ;) Täältä löydät pulputusta mm. kolmannen lapsen odotuksen odotuksesta ja odotuksesta. Nykyisin kolmen pojan arjen pyörteistä harvenevin postausvälein, ymmärrettävästi ;)
Päähenkilöinä pulinoissa pyörii kolmekymppinen kotiäiti/vaimo, samanikäinen isi/aviomies sekä pojat 02/2009, 11/2010 ja 03/2015.
Täällä nyt siis tällaisia mietteitä. Kun melko varmasti tämä on viimeinen kerta kun saamme raskausuutisia kertoa, olisi se hauskaa ja ikimuistoista tehdä jotenkin, no ikimuistoisesti, ainakin lähipiirille. Muut saavat kuulla vaikka puskaradiosta, mutta ainakin nyt isovanhemmille olisi hienoa ja kivaa keksiä jotain jännää.
Haluaisin kuulla teiltä miten olette tai olette aikoneet tai unelmoineet kertoa tulevasta suvun nuorimmaisesta? ;) Vinkkejä ja kokemuksia siis kaipaan!
Meillä on molemmilla aikaisemmilla kerroilla ollut eri tapa kertoa tulevasta pienokaisesta.
Ekasta kerrottiin UÄ-kuvilla, tokasta kerrottiin pukemalla esikoiselle t-paita, jossa luki: "Minusta tulee isoveikka!"
Mua niin jo kovasti kutkuttaisi kertoa. Mutta ainakin vielä maltetaan pitää omaa pikku salaisuutta.
Mä kyllä nyt oon miettinyt, että julkistetaan ennen kuin on eka ultra. Mutta siis tämmöisiä on tullut täällä mieleen:
Tekstiviestillä tai sähköpostilla kuva raskaustestistä.
Jokin runo kortissa. (Onko kellään hyviä?)
T-paidat molemmille pojille, millä tekstillä? (Tyyliin: odotetaan uutta leikkikaveria, esikoiselle: tuleva tuplaisoveli, pienemmälle: tuleva isoveli.... Mitäs muuta?)
Meillä kertominen ajoittuu varmaan johonkin marras-joulukuulle, joten joulukorttikin kävis...joku kiva värssy vois olla sopiva?
Olishan se mukava keksiä jotakin uniikkia tai jotain muuta kuin se tavanomainen, "meille tulee vauva" keskustelu.
Tää väsymys, joka jo maanantaina alkoi painamaan, on jotain käsittämätöntä. Alkaa olla sellaista, ettö en meinaa päästä sängystä ylös, en jaksa nostaa kättä ylös, että voisin kirjoittaa.
Mä olin kyllä tänään töissä ja kerran heräsin yöllä esikoisen kanssa vessaan... Tsemppasin tosissani, että jaksoin työni, vaikka meinasin koko ajan haukotella ja silmät alkoi vähän lurpsumaan.
Eikä tän päiväinen sadesää tätä olotilaa ainakaan helpommaksi tee.
Mutta, mä olen onnellinen. Väsynyt, mutta onnellinen. Mä luotan, että sisälläni on pienen pieni ihme.
En ole uskaltanut vielä neuvolaan soittaa, viikkojakin on vasta 5+0 (LA 19.6 mukaan). Saa nähdä mihin sitten tarkentuu. Laitoin yläreunaan myös elämäni ensimmäisen tickerin, josta on vähän mukavampi seurata, että missä mennään.
Kuten on jo aiemmista teksteistä paistanut, ei alkanut raskaus ole mitään ennakoivia merkkejä itsestään antanut. No, ehkä jotain pieniä, mistä en halunnut rakennella turhia toiveita. Lisääntynyt valkovuoto noin viikko ovulaatiosta aina piinapäiville ja edelleen jatkuvana on ollut ehkä selvin kehon muutos. Lisäksi alavatsan tuntemukset, kuplinnat, nippailut yms selvimpinä.
Olotila nyt, viikkoja 4+:
Alavatsa nipistelee, kuplii ja välillä kiristelee. Etenkin kiinnittymisajankohdan tienoilla tuntunut vasemman nivusen kohdalla kiristys tuntuu ajoittain nytkin. Tuntuu myös, että vatsa on sekaisin. Tänään myös tullut löysempää tavaraa ulos.
Uni on hiukan häiriintynyt. Onko stressin oire vai joku hormoneista johtuva. Illalla tuntuu, ettei heti saa unta. Yöllä saatan herätä, enkä saakaan unta. Tunnen olevani väsynyt, mutta en pysty rentoutumaan tarpeeksi, jotta uneen vaipuminen tapahtuisi.
Varsinaista väsymystä, sitä jäätävää sellaista, jota aiemmissa raskauksissa olen tuntenut, ei ole näkynyt vielä. Pahaa, etova oloa ei myöskään ole vielä. Eikä tissitkään arista.
Luottavaisena katson eteenpäin, tulen varmaan soittamaan neuvolaan ensi viikolla ja kertomaan ensimmäiselle ulkopuoliselle ihmiselle positiivisesta raskaustestistä. :)
Katsotaan, mihin laskettuun aikaan hän päätyy. Itse laskureilla tutkailemalla tuleva pikkuinen syntyy kesäkuussa, päivämäärät vaihtelevat eri laskureilla ja laskenko menkoista vai ovispäivästä. Keskimäärin LA näyttäisi olevan 19.6.2013. Eli toive kesävauvasta näyttäis toteutuvan, vielä oikein juhannusvauva! ;)
Kokemuksen perusteella voidaan helpostikin mennä kyllä aina heinäkuun alkuunkin, molemmat pojat siis ovat syntyneet kaksi viikkoa yli lasketun ajan... ;)
Blogini on juuri saanut uuden suunnan, pääsimme kääntymään kuumeilumoottoritieltä odottamisen tielle. Tämä on minulle kaikella todennäköisyydellä viimeinen odotustie. Aion nauttia siitä, enkä anna minkään estää sitä. Toivon, että ihmiset osaavat iloita kanssani onnestani. Jaettu ilo on toivottavasti myös täällä kaksinkertainen ilo!
Tulen varmasti kirjoittamaan tarkastikin kehoni muutoksista ja niistä oireista, jotka toivon mukaan jonkin asteisena alkavat täällä itsestään ilmoitella. Haluan, että tästä kaikesta kirjoittamisesta ja teksteistäni on minulle tukea ja iloa vielä pitkään. Itseäni varten täällä ajatuksiani ylös olen merkitsemässä ja jos joku niistä jotakin irti saa ja hyötyy, niin se on vain positiivista! ;)
Kirjoittelen myös perheemme elämästä silloin kun siltä tuntuu. Ajatuksia pyörii jo asunnon ja uuden autonkin tiimoilla, että miten tämä perhe-elämä jatkuu kolmen lapsen kanssa. Näyttää vahvasti siltä, että se haave on nyt hyvällä mallilla menossa siihen todellisuuteen.
Tiedostan kyllä, että matka on pitkä, ja mutkia, kuoppia ja töyssyjä on paljon. Toivon kuitenkin niistä selviytyväni ja kasvavani matkan varrella.
Haluan, että voin vuosien päästäkin palata näihin tuntemuksiin ja elämänvaiheeseen, sitten kun näitä kaiholla muistelen. Aikaisemmista raskauksistani en ole pitänyt päiväkirjaa, vaikka ajatuksena se on ollut molemmilla kerroilla. Nyt toivottavasti jaksan kirjoittaa koko matkan ajan.
Tämä on omaa päiväkirjaani, jossa haluan toistaiseksi pysyä vielä ohuen verhon takana. Saa nähdä tuleeko tästä joskus tulevaisuudessa perhe-elämäämme valokuvin ja muistoin kertova blogi. Ehkä sitten tämä muuttuu "ei-julkiseksi". Mutta vielä ainakin kaikilla on vapaa pääsy lukemaan aivoituksistani. Kaikki kommentit otan myös ilolla vastaan ja pyrin vastaamaan myös kaikille! :)
Tänään olen saanut myös varmistuksen eiliselle haalealle plussalle. Siinä se nyt on! Vihdoin!
Aika ihana 30v. lahja sekä minulle että miehelleni. Kukaan läheisistämme ei vielä tästä tiedä, mieheni toiveen mukaisesti odotellaan nyt vaikka kuukausi ja mietitään sitten julkistamisesta... Minä haluaisin jo kuuluttaa uutiset kaikille! Elämä hymyilee nyt. Tämä tuntuu toki huumaavalta, mutta erilaiselta kuin esimerkiksi ensimmäisellä kerralla. Sydän on pakahtumaisillaan ilosta, sen sykkiminen tuntuu tänään jotenkin erilaiselta. Olen onnellinen.
Tätä laulua olemme molemmat mieheni kanssa tänä aamuna täällä lauleskelleet. Tämän laulun löysin kun etsiskelin häihimme sopivia kappaleita... <3
"Puhtain paperein" selvittiin takaisin Suomeen. Hallelujah. Vielä ollaan kyllä ihan rytmissä. Ei paniikkia. Menkat voi alkaa tänään tai vaikka huomenna tai vaikka ylihuomenna. Sekään ei olis merkki mistään. Keskiarvo ollaan kyllä nyt ylitetty. ;)
Toiveita on, mutta ei kovin korkeita. En osaa sanoa miksi. Tänään aamulla olin ihan 100 varma, että nyt hanat aukeaa, tuntui kostealta kun olin hoipertelemassa vessaan. Kävin kaivamassa kuukupin jo matkalaukusta mukaan, että nyt on se aika. No eipä ollut vielä. Olin yllättynyt.
En ole mitään erikoista havainnut kehon toiminnassa tai tuntemuksissa. Väsyttää vaan, mutta siihenkin on melko selvä syy, muukin kuin mahdollinen raskaus... ;)
Kävimme Hampurissa maailman suurimmassa pienoismallinäyttelyssä, Miniatur wunderlandissa. Kahteen kerrokseen oli rakennettu mielettömän hieno näyttely. Siellä on junaratoja, maisemia ja juuri valmistunut lentokenttä. Jokainen yksityiskohta oli erittäin huolellisesti valmistettu ja mietitty niin, että kokonaisuus oli todella vaikuttava. Ihmiset olivat n. 2 cm kokoisia ja kaikki puut, tiet, kivet ja jopa oikein ajoitetut liikennevalot ja sähköllä eteenpäin kulkevat autot ja niiden vilkut oli ajoitettu oikein, että liikenteen meno näytti ihan oikealta. Lentokentällä oli takseja, busseja ja lentokoneet liikkuivat kuin oikealla kentällä, siirtyivät kiitotielle ja nousivat ja odottivat vuoroaan ja joku kone laskeutui. Pojat olivat älyttömän innoissaan, ihmeissään ja vaikuttuneita. Näyttely oli tosiaan nimensä veroinen ja ehdottomasti jokaisen Hampurissa vierailevan "must see". Vauvasta vaariin.... ;)
