Tai jo 5, yli puolenyönhän kellokin jo löi. Kuukuppi on taas pitkän tauon jälkeen, tuon viime vuoden syyskuun, osoittautunut luottokumppanikseni huonoina (eli menkka) päivinä. Se ei jätä, ei petä ja saa jopa unohtamaan hetkeksi tulvivat niagarat.
Mieli on ollut vähän maassa, mikään oikein ei ole huvittanut, mitään en oikein ole jaksanut. Ne mitä on ns. ollut pakko tehdä, on saatu tehtyä. Mitään ylimääräistä en ole edes ajatuksen tasolla tehnyt. Kaiken näiden kurjien päivien ajan lisäharmina, kaiken kukkuraksi, mieheni on ollut taas työmatkalla.
Tänään, juuri tähän kellonlyömään, hänen piti laskeutua takaisin Suomeen, mutta täällä ollaan koko ilta jännätty kuinka kauan kone on myöhässä tai tuleeko ollenkaan. Taas on talven yksi pahimmista lumimyrskyistä juuri miehen lentopäivänä. Noin 2,5h myöhässä kone on kuitenkin päässyt liikkeelle Sveitsistä ja toivottavasti pääsee turvallisesti maan pinnalle. On ollut erityisen pitkältä tuntuva työmatka ja ikävä sekä minulla että pojilla on jo kova. Täällä minä en malta edes mennä nukkumaan, kun haluan jo miehen viereeni.
No, onneksi alkaa menkat olla niin niukat, että kohta päästään taas tositoimiin. Laskurilla laskin, että jos kiertoni jatkuisi 33 päiväisenä, niin seuraava ovulaatio olis n. 15.2. Ajattelin kyllä tikutella taas ja varmaan aloitan jo viim. 10.2, ettei vahingossakaan mene ohi.... ;)
Mä olen päättänyt, että nyt tämä on se kierto, jossa kolmas lapsemme saa alkunsa. Vau.fi ovulaatiolaskuri heitti ruutuun myös samalla kun kertoi hedelmällisimmät päiväni, niin mahdollisen lasketun ajan, jos lapsi saa alkunsa 15.2. Se olisi 8.11.2013, eli 3 päivää ennen kuin kuopuksemme täyttää 3v. En tiedä miten Kelan kanssa sitten menee nuo äitiyspäivärahat, jos menee yli lasketun ajan... Se, että laskettu aika tai syntymä menis yli tuon maagisen 3v, on tällä hetkellä häviävän pieni murheeni, vaikka se olikin tavoite, ennen kuin kolmosta lähdettiin yrittämään. Tällä hetkellä huoli terveen kolmannen lapsen saamisesta ylipäätään on suurempi. Mitä sitten, jos en enää pystykään saamaan lasta? Niin, sitten olen maailman onnellisin kahden lapsen äiti ja meillä on ihana perhe.
Kaikella on joku tarkoitus. <3
Kirjoitat tosi kivasti ja selkeästi ja mukavaa elää yhteisissä haaveissa, vaikka täällä vasta ensimmäisestä haaveillaan. :)
VastaaPoistahttp://elsanblogitus.blogspot.fi/
Hei, ja onpa kivaa saada palautetta kirjoituksistani! Ja vielä kivempaa se on, kun se on noin mukavaa palautetta! ;) ei se kuumeilu tunnu olevan erilaista, oli kyse sitten ekasta, tokasta tai kolmannesta.... ;)
VastaaPoista