Rakasta joka päivä niin, kuin se olisi viimeinen

Leiki lasten kanssa joka päivä niin, kuin se olisi viimeinen.

Kerro ja näytä rakkautesi lähimmäisillesi joka ikinen päivä niin, kuin se päivä olisi viimeinen.

Suukota, halaa, paijaa ja pidä huolta. Jos suutut, lepy pian ja tee sopu. Elämä on liian lyhyt ja arvaamaton.

Elä jokainen päivä, kuin se olisi viimeinen.

Sillä joku niistä on se viimeinen.

Olemme eilen täysin yllättäen menettäneet työtapaturmassa ihmisen, jolla oli vaimo ja kaksi lasta, 3v ja 6kk. Mieheni kummityttö menetti toisen kummisetänsä.

Mä olen niin järkyttynyt. Olen sekaisin ja suruissani kun vain ajattelenkin mahdollisuutta sille, että lapseni menettäisivät toisen vanhemman ja vanhempi puolison. Mitä mä tekisin siinä tilanteessa, mihin tuttavaperheemme on nyt joutunut. En tiedä mistä keräisin ne viimeiset voiman rippeet, että arki pyörisi.

Itken niin paljon jo toisten puolesta. Elämä on niin epäreilua. Epäoikeudenmukaista. Perhe, jossa kaikki oli niin hyvin. Kaikki niin alussa. Kaksi pientä lasta, toinen vielä ihan pieni vauva. Niin pahaa tekee vain ajatella. Tuollaista kohtaloa ei toivoisi kenellekään. Liian julmaa.

Tulee myös suurimman tunneryöpyn välissä ajatelleeksi omaa ja mieheni henkivakuutusta. Varsinkin itse mietin, että miten ihmeessä talous pysyisi pystyssä, jos ainoa palkansaaja kuolee perheessä? Kun pelkkä eläminen, elättäminen, huolehtiminen ja arki vaatisi niin paljon ponnisteluja, että raha-huolet voisivat romahduttaa koko pohjan.

Asioita, joita ei toivoisi koskaan joutuvansa edes ajattelemaan.

Kun kerroin asian lapsilleni, nuorempi 2v ei reagoinut mitenkään. 4-vuotiaamme oli suruissaan, kyseli, että lentääkö "pojan" isä nyt lintujen kanssa taivaaseen, saako se siivet, jääkö siitä vain luuranko? Kysymysten jälkeen hän sanoi, että sai hyvän ajatuksen. Että "pojan" vaari voi olla nyt sen isä. Tai jonkun toisen lapsen isä voi olla sen "pojan" isä.

Niinhän se rakas lapseni menee. Se oli ihana ajatus. <3