Onnenongintaa

Testi sinne toinen tänne.

Tää outoa on tätä ymmärrä en..... Koitan vaan kuunnella kehoni merkkejä. Se taitaa olla ihan pikkasen pihalla, mitä sen kuuluisi tehdä seuraavaksi. Ovuloisko vai oisko raskaana.

Olin eilisen päivän kuumeessa. Kuume alkoi nousta edellisenä iltana ja koko eilinen tuli vaan maattua sohvalla ja nukuttua. Mitähän kehoni sillä haluaa kertoa? Tänään olen jo ihan terve.

Raskaustesteihin ei ole tuon 14.1 jälkeen tullut jälkeäkään haamuista. Eilen piti siis koettaa, josko maanantain haamu olis vähän tummempi. Ei ollut, kokeilin samasta näytteestä ihan vain huvikseni ovistestiä, koska niitä nyt on aika hyvä nippu kertynyt. Ja siihenhän pärähti sitten ihan kunnon viiva, verrattuna noihin edellisiin testeihin.

Tässä vähän testejä, joihin olen viivoja tässä kalastellut. Melkoista onnenongintaa.... ;)

Pregcheck

14.1.2013 aamupissa

Mä näen haamun. Mutta haamun. Pregcheck.

Miehelle lähetin aamulla sähköpostilla kuvan, kun minä näin haamun, että näkyykö? Tuli vastaus, ettei nää mitään. Otin tämän kyseisen kuvan uudestaan kuivuneesta testistä, ja lähetin uudelleen. Että näkyykö nyt? Vastaus oli, "vähän". ;)

Me nähdään haamu.

Odottavan aika on pitkä aika

Olen seikkaillut tänään vähän yksityisten lääkäriasemien nettisivuilla, ja selannut mahdollisuuksia ultrakuvaukseen. Jotenkin tässä epätietoisuuden ja odottelun vellovassa usvassa tuntuisi hyvälle nähdä, mitä komentokeskuksessa tällä hetkellä tapahtuu....

Mies kehottaa minua edelleen rauhoittumaan. Että stressaantunut kroppa ei varmasti toimi niin kuin rentoutunut ja "puhdistunut" keho. Että edelleen odotellaan niitä menkkoja.

Tänään en tehnyt testejä. En tiedä pitäisikö tehdä ovis- vai raskaustesti, joten en tee kumpaakaan.

Nyt vaan keskityn rentoutumiseen.... Käytiin poikien kanssa luistelemassa... Eli minä kengillä pidin esikoista pystyssä ja äitini leikki nuoremman kanssa... Itse pääsin hiihtämään kun pojat nukkui päikkäreitä, ah. Siitä mä nautin suuresti, metsässä ladulla on todella rentouttavaa. Hetki pois arjesta, yksin lipua latuja pitkin.... Ei vastuuta, ei huolia. Hetki oman itsen kanssa ihan yksin. Se on todella rentouttavaa.

Kun on liikaa aikaa ajatuksille kotona olessa, niin olen laskenut. Päiviä. JOS olisin ehkä mahdollisesti ovuloinut viimeksi tummimman tekemäni testin jälkeen. Se olisi ollut 4.1, jos 3.1 olisi ollut se tummin viiva... Tokihan lähes varmasti sekään ei ollut ovisplussa, mutta jos... Niin, voisinhan leikkiä ajatuksella, että siitä 14 vrk pitäisi alkaa menkat. Se tarkoittaa 18.1.2013. Eli vasta sitten voisin tehdä raskaustestin.... Tokihan voi kikkailla miten vaan. Ja haamujahan vois tulla vaikka jo 10 päivää oviksesta, eli 14. tai 15.1.

Sitten jos kuunnellaan vain kehoa. Alavatsanipistelyjä ja kourintaa on tässä pitkin viikkoa ollut enenemään päin vaihdellen. Voihan se olla ruoansulatuksen toimintaakin.... Sitä vaan kuuntelee vaaleanpunaisten silmälasien kanssa kehonsa merkkejä, kuin olis jokainen mölväytys merkki jostakin elämäkin suuremmasta.

Limaa tulee vaihdellen enemmän ja vähemmän, silloin tuli kunnon mäjäys, kun olin täysin varma että vuoto alkaa. Nyt sitä tulee satunnaisesti ja kirkasta, kun paperiin pyyhkäisee... Oh, lovely. Voisihan olettaa että nämä olisivat normikierrossa merkkejä ovulaatiosta, mutta testitikkuihin tulee hyvin hyvin hailakat viivaa. Ja olen nyt käytännössä todennut, että hailakat viivat eivät ole merkkejä yhtään mistään, sitä hailakkaa tulee todennäköisesti jokaisena muuna kierron päivänä, paitsi juuri ennen ovulaatiota... Joten jos se testiviiva ei huuda tummuuttaan, niin enempää ei kannata analysoida. Eri juttuhan se on sitten siinä itse raskaustestissä.

Voi elämä. Ei syytä huoleen. Vielä ei ole mennyt kahdeksaa viikkoa keskenmenon ensimmäisestä vuotopäivästä. Luin HUS:in sivuilta lääkärin kirjoittaman vastauksen, koskien kysymystä koska kuukautiset alkavat km jälkeen. 4-8 viikkoa on normaali, jos ei ala, voi soitella ja keskustella lääkärin kanssa, josko tarvitaan jokin lääke laukaisemaan ne ekat kuukautiset.

Ja voihan sitä niitä raskaustestejä toki tehdä jos ei kohta ala vuotamaan....

Nyt siis kp 44 (6 viikkoa km:sta) ja kahdeksan viikkoa täyttyy 26.1.2013..... Voi ristus, että odottavan aika on pitkä aika.... Ingh.

Talletuksia ja raskaustestejä. Niistä on mun seuraavat viikot tehty. Ja odottelusta.... Ja rentoutumisesta.

Rakas kroppani, anna edes pieni vinkki....

Tein eilen aamulla raskaustestin.... Ihan vain josko sittenkin... Ja koska halusin, näin siinä tummentuneen alueen sen testiviivan paikkeilla... Varsinkin jos sitä katsoi valoa vasten... Heh... Miehenikin sanoi, joka ei nähnyt siinä mitään, että koska minä olen päättänyt ja haluan, niin näen enemmän kuin muut.... No, sen verran uskoin itseeni, että googletin aivan hulluna ihmisten kuvia hailakoista haamuista David testeissä... No, niissähän oli ihan selkeät plussaviivat... Mulla ikään kuin oli jotain tummempaa kuin valkoinen, ei mitään viivaa muistuttavaa...

Innoissani odottelin tätä aamua, että nythän sen täytyy siinä sitten jo näkyä, jos mitään on eiliseen on uskominen... Sain eilen postissa uusia testejä, kun sain hyvän diilin citydealissa, niin pitähän se hyödyntää... Nyt testit olivat merkitään One Step. Ensin tein Davidin ja kuin Murphyn laissa, siinä oli jotain vikaa, sillä lähes puolet testistä värjäytyi poikittaisin punaraidoin.... No, ajattelin sitten että teen toisen Davidin ja yhden One Stepin nähdäkseni onko testeissä eroja. One Stepin ohjeessa sanottiin että pitäisi odottaa että testipissin pitäisi jäähtyä 10 min ennen kuin testaa... No en malttanut...

Ihan selkeä viesti molemmissa testeissä oli. Täysin tyylipuhtaat negat. Kauniit kontrolliviivat, ja puhdas valkeus niiden ympärillä.

Tänään on myös alavatsaa kourinut ja nipistellyt niinkuin menkkojen tullessa. Piti pari kertaa oikein huokaista ja voihkaista ja oli pakko päästä vessaan, niin kovasti kramppasi, että luulin että tulvahdus tulee just. No, ei tullut vuotoa eikä muutakaan normaalista poikkeavaa, paitsi pyyhkiessä huomasin taas runsaasti limaa, joka osittain oli myös rusehtavaa. Niin paljon sitä tuli, että olin täysin varma, että sentään jotain edistystä, että nyt sitten alkoi menkat. En ehtinyt sen kummemmin analysoimaan, sillä esikoinen juoksi kovassa hädässä paikalle, ja pöntölle oli päästävä heti. Tein pikaisen alapesun ja tunsin juoksevaa limaa edelleen tulevan. Päätin laittaa siteen, kun niin kovasti kouristi alavatsaa. Mutta mitä vielä, limat loppui, eikä mitään vuotoa... Päin vastoin. Se siitä sitten.

Kroppani on niin sekaisin. Mä olen niin sekaisin.

Joku jollain keskustelupalstalla kirjoitti, että oli saanut viisi viikkoa keskenmenon ensimmäisestä vuotopäivästä positiivisen raskaustestin. Eli hedelmöittynyt kolme viikkoa km:sta.... Ja kuulemma raskaus edennyt siitä täysin normaalisti.

Mulla siitä ekasta vuotopäivästä on nyt 40 päivää. Voi rakas kroppani, kerro missä mennään.

Mieheni toivoo, ettei ole tärpännyt, haluaa ensin ne kuukautiset, jotta tiedetään että minä ja kroppani ollaan kunnossa. Sanoi vielä, että lopeta stressaaminen noilla testeillä, niin se kroppakin alkaa toimia.

No, niinpä. Ommmmm.... Rentoudu... Tunnet kuinka lämpö valtaa ensin jalkasi.... Ommmm.....

Kyllä se taas tästä.

Odotellaan

Odotellaan vaan.... Mitä vaan, joka kertoisi, että tästä jatketaan yritystä seuraavaa raskautta kohden. Odotan merkkiä ovulaatiosta, kuukautisista, uudesta raskaudesta... Miksi mitään ei tapahdu?

Tänään juttelin ensimmäistä kertaa mieheni veljen vaimon kanssa (jolla LA on toukokuussa) vauvatavaroista, joita nyt voimmekin lainata heille... Sillä ei ole meillä niille nyt toistaiseksi tarvetta.... Kadehdin hänen vauvamahaansa, joka söpösti pullottaa kireän neuleen alta. Sekunnin murto-osan ajattelen, että minulla olisi kolme viikkoa hänen jälkeensä myös LA. Sitten se ajatus menee pois ja voin kertoa hänelle kokemuksiani kestovaipoista ja imetyksestä....

Olen onnellinen heidän puolestaan, ja samalla niin kateellinen. Sitten rutistan poikiani ja muistan taas, että olen itsekin todella onnekas. Ja kerron hänelle, että se vauva-aika on niin pieni hetki ja nopeasti ohi menevää... Ja varsinkin se vastasyntynyt on niin hetken pieni.

En vaan jaksaisi enää odottaa... Tietämättä mitään mitä odottaa ja sitä koska odotus päättyy.

36 päivää keskenmenon ensimmäisestä vuotopäivästä.

Ken (ovistestaus)leikkiin ryhtyy....

Viimeisin noin 5 min vanha testi

Kuivana samat

Apua.... ne ei siis vielä haalenneetkaan.... ;)

Minkäslaisia testejä teillä muilla on tullut pitkin kiertoa, jolloin siis vielä ei ole ovista ollut.... Mä en tiedä enää mitä odottaa... menkkoja vai vahvaa ovisviivaa.

Se rusehtava limakin on tyystin kadonnut. Toissapäivänä tein taas sormitestiä ja silloin sormeen jäi sellainen rusehtava limajuova, noin 1cm pitkä ja ehkä max puoli senttiä leveä... Muuten on ihan kirkasta.

Lueskelin, että jos limakalvo falskaa, niin voi tällaista esiintyä mm. ovulaatioajankohtana...
Näin: joskus progesteroni, joka pitää kohdun limakalvoa “koossa” ovulaatiosta seuraaviin kuukautisiin asti, ei ehdi nousta riittävän nopeasti riittävän korkealle, minkä takia limakalvo “falskaa” hieman ts. ovulaation aikaan tulee hieman veristä/rusehtavaa vuotoa. Mikäli vuoto osuu juuri ovulaation aikaan, ei ole kirkkaan veristä eikä sitä tule päivää tai paria pidempään se on täysin normaalia, enkä sen takia tarvitse huolestua.

Tästä päätellen vaikka hedelmöitys sattuisi tapahtumaan, olisi riski siihen, ettei kiinnittymistä tapahdu kunnolla jos hormonitoiminta ei ole vielä kunnolla käynnistynyt keskenmenon jälkeen.

Tulis nyt ne menkat! Muuten tuun hulluks täällä.... en jaksais enää yhtään odottaa!

Hulluja(?) laskeskeluja...

Yritän hillitä itseäni tämän yk 0:n suhteen....

Tässä kuitenkin hieman laskeskeluja, olkoon ne omaksi muistikseni... ;)

Olkoon niin, että kp 1 oli päivä, jolloin toinen lääkeannostus käynnisti keskeytyneen keskenmenon tyhjennysvuodon. Se oli siis 1.12.2012.

Edellisen postauksen ovulaatiotestikuvan perusteella vahvimmat viivat (joskaan eivät nekään suuria ovisplussatunteita herättäneet) olivat 23.-27.12 välillä. Eli kp 23-27.

Normikiertoni ovat vaihdelleet ennen 32-36 välillä, keskimäärin n. 33 vrk. Ovulaatio kaiketi kp 17-20 paikkeilla... En ole montaa kiertoa tikuttanut, jotta 100 varma olisin, lähinnä nettilaskureiden mukaan.

Summa summarum:

Huomenna, eli 2.1.2013 olisi kp 33. Ja 10 päivää ensimmäisestä "vahvimmasta" testiviivasta....
Jos kiertoni olisi palautunut erinomaisen upeasti keskenmenosta, voisin kuukautisten olettaa alkavan ihan pian. Todellisuudessa venyy varmaan ties kuinka pitkälle, toivottavasti mahdollisimman vähän... ;)

Tänään huomasin jälleen wc käynnin yhteydessä paperiin jäävän rusehtavaa limaa. Limaa tuntuu "valuvan" vähän väliä, muttei pikkareihin asti. Tekis mieli mennä pyyhkimään paperiin.

Tunnustus. Tein tänään aamupissasta raskaustestin. ;) En tiedä miks, kai tilanteen selvittämiseksi... Kerroin miehelleni, että puhdas nega oli, mies totesi, että no hyvä, eli nyt on siis kaikki tullut ulos... Minä vastasin että, niin joo, on varmasti. En sanonut, että salaa jo toivoin siinä näkyvän edes haaleaakin haaleampi haamujen haamu tulevasta, en jäänteistä.

Tunnustus 2. Tein tänään iltapäiväpissasta ovulaatiotestin. ;) Miks, kai toivo elää edelleen. Josko sittenkin siihen piirtyisi tummaakin tummempi testiviiva. Ei tullut, ei tullut yhtikäs mitään, ei edes viivanpaikkaa... Olin ihan tyytyväinen. Sillä mitäs nuo edellisen postauksen hiukan punertaviksi värjääntyneet "viivanpaikat" sitten olivat?

OMG.

Mä taidan olla lievästi sekaisin. Onneks en ole ainut, kiertoni taitaa olla vielä vähän enemmän sekaisin.

Hyvä päivä aloittaa uusi vuosi!

Onnellista, ilontäyteistä ja hyvin positiivista uutta vuotta kaikille ihanille! Etenkin sulle! ;)