Ylihuomista ultraa odotetaan jo kovasti. Jännittää onko siellä ketään. Mietintää aiheuttaa myös tehdäänkö se vatsan päältä vai alakautta, kun piti siirtää aikaa kaksi päivää alemmaksi, miehen työmatkan takia, ja jos on niin pieni vielä (kätilö, joka vastasi puhelimeen oli niin epäileväinen, että näkyykö mitään). Toivottavasti näkyisi edes syke. <3
Onhan nyt sentään tiistaina jo 11+3.
Iso huoli on myös isän isästä, 84v. papastani. Ja hänen elämänkumppanistaan (ei ole mun mummo), jonka henki taitaa pihistä viimeisiä kertoja. Hän on joutunut sairaalaan ja on siinä kunnossa, että keuhkot pitäisi vaihtaa, mutta sydän ei kestäisi sitä, puolet sydämestä on pois pelistä ja puolet on laajentunut. Käyttää jonkin sortin happilaitetta sairaalassa ja jaloissa ei kierrä veri, niin että ne ovat alkaneet mustua ja amputaatiota on väläytelty. Siinä olis kaikille tupakoitsijoille elävä kuollut esimerkki.
Ei täällä kotonakaan meillä niin voittajafiilis ole. Itse olen flunssassa, että ääni just just kulkee, kurkku on karhea kuin hiekkapaperi. Isompi poika on nyt neljättä päivää kipeänä, eilen ja tänään päivällä ei ole enää kuumeillut, mutta viime yönä huusi sängystään apua, kun oksetti ja heikotti, oli niin kuuma patteri, että taas oli kuume noussut. Tänään lisäksi oksensi aamupalan, jonka vaivoin sai syötyä. Ensimmäisenä päivänä, kun kuume nousi, niin nukkui n. 15h lähes putkeen yöunet, välillä kävi vessassa. Ja lisäksi kahdet päikkärit, ja omasta tahdosta. Eli oli todella kipeä.
No, jos ei isoveljellä ihan hyvin mene juuri nyt, niin pikkuveljeltä löydettiin ti-iltana kihomatoja! Yök, yök, yök. En ole vielä eläessäni nähnyt moisia, kuullut vain, että joo, ne on todella yleisiä pikkulapsilla. Ei meillä. Täällä on nyt koko perhe, ja muu lähisuku syönyt matolääkityksen keskiviikkona ja ke, to ja pe täällä hysteerisen tarkka äiti on jynssännyt, puunannut ja pessyt. Kaikki minkä voi laittaa koneeseen on pesty 60 asteen ohjelmalla ja loput on olleet saunassa yhden tai kaksi kertaa noin 4h 80 asteessa. Lakanoiden vaihto on ollut ihan oma operaationsa, joka ilta uudet lakanat ja joka aamu pesuun.
Mä en halua, että täällä kämpässä leijuu enää yhden yhtä madon munaa, eikä samaa operaatiota uusita enää. Ihan järkyttävä operaatio. Tähän asti meillä ei (eikä varmaan tästä eteenpäinkään) ole ollut ylihygieenistä, vaan lapset on siedättyneet melko hyvin ei-niin-steriilissä ympäristössä. Perussiistiä imurilla ja märällä rätillä ja tolulla tehostettuna. Ei meillä ole paljoa lapset sairastelleetkaan, paria flunssaa ja kuumeilua lukuunottamatta ei mitään. Ei korvatulehduksia eikä mitään rokkoja. Onneksi. Nyt joku kumma viikko ollut täällä huushollissa.
Tänään yritetään käväistä päikkäreiden jälkeen juhlistamassa miehen pikkusiskon kihlajaisia. Kivaa! On kivaa pukea pojat valkoisiin kauluspaitoihin ja katsotaan suostuisiko vielä pikkukravatteihin. Ylisöpöä. <3
Onpas nyt kasaantunut kaikkia tauteja ja pöpöläisiä teille! Toivottavasti menevät pian menojaan, madot ja munat ja muut! Huh! Ne on kyllä yleinen alkutalven vaiva.
VastaaPoistaKyllähän moni käy alkuraskauden ultrassa jo viikolla 8, että luulisi, että siellä nyt jo jotain näkyy! :) Ihanaa, että vihdoin on ultraus.
No niinpä. Toivottavasti menee nyt koko talven pöpöt samaan syssyyn. Käytiin kuopuksen kanssa perjantaina siellä hänen 2v neuvolassa ja saatiin sieltä samalla influenssarokotteet. Toivottavasti niillä vähän suojataan samalla muutakin perhettä. Satuttiin sattumalta hyvään aikaan, kun alle 3v ja odottavat äidit saa ilman reseptiä.
PoistaNiin, eiköhän siellä ultrassa sentään jotain näy. Jos pitää uudelleen mennä, niin sitten meen vaikka yksin. Ihanaa, että vihdoin saa varmuuden omasta raskaudesta, tähän asti on sanottu kaikille, että todennäköisesti vauva on tulossa, testi oli positiivinen ja menkat on jääneet pois. Mutta muuta tietoa ei vielä ole.... ;) kohta on, jee!
Voi ei noita kihomatoja! Söitkö itsekin sen matolääkityksen, kysyitkö lääkäriltä? Meillä on nimittäin päiväkodissa myös kihomatovaara päällä, ja itse ihan kauhulla odotan, että tuleeko niitä meillekin. Hope not...
VastaaPoistaToivottavasti taudit muutenkin helpottavat, niitä on nyt liikkeellä vähän kaikilla. :/
Yök, hyi ja oksennus madoille. Söin Pyrvin lääkkeen itsekin. Apteekista sanoi, että kysy neuvolasta ja terveyskeskuksen päivystävä hoitaja katsoi tietokannastaan, että voi syödä, koska ei imeydy verenkiertoon vaan kulkee ruoansulatuksen läpi suoraan. Ja mielummin söin, ettei kaikkea tarvitse uudelleen tehdä jos mulle oireet tulis vasta parin viikon päästä. Siis koko lähipiirin uudelleen lääkitys ja kämpän perusteellinen jynssäys.
PoistaSitten vielä oma neuvolantäti perjantaina katsoi heidän oppaansa raskaus ja lääkkeet ja sielläkin sanottiin että voi syödä. Me syötiin jo kyllä keskiviikkona. Mutta siis varmistin vain.
Kyllä siellä ultrassa varmasti pikkutyyppi näkyy, itse kävin 9+4 neuvolalääkärissä ja siellä ultrassa näkyi selvästi jo pää ja kädet ja jalatkin ja pikkuinen liikuskelikin ihan huomattavasti. :)
VastaaPoistaMe ollaan muuten tosi samassa rytmissä odotuksessa, mulla on tänään 11+4. :) Tsemppiä ja pikaista paranemista sulle ja lapsille!
-mariainen-