Soitto NKL päivystykseen

Tänään sitten piti taas soitella NKL:n päivystykseen, sillä kolme vuorokautta tuli nyt niiden lääkkeiden otosta. Ja edelleen ei oikeastaan mitään vuotoa, jotain hyvin hyvin niukkaa, niin että melkein pärjäsi ilman sidettä. Jotain tuherrusta siihen nyt värjäytyy, joten en viitsi olla ilman. ;)

Päivystyksessä ystävällinen kätilö vain käski vielä odotella, että toisilla vain kestää useampi vuorokausi, ennen kuin vuoto tulee. Kyseli onko ollut kipuja. Mutta ei vuotoja, eikä kipuja. Teräskroppa, ja sinnikäs pikkumöykky, ei mitkään lääkkeet sitä irrota.

Kätilö sanoi, ettei kannata tänään yötä vasten tulla, vaan huomenna aamulla sitten. Katsotaan, mikä tilanne, miten edetään. Lisää lääkkeitä vai kaavintaan... Kas siinä vasta pulma. Lääkkeet kun ei nyt meinaa tehota... Ja kaavintaan liittyy aina pieni riski, kohtuun tulee pieni reikä, ja se tehdään kevyessä narkoosissa... Öh, ei välttämättä mukavin juttu sekään.

Toivoisin itse kivuttomasti ja nopeaa tapaa nyt niin, että kaikki olis ohi. Jos mä hetkeks laitan silmät kiinni ja kun avaan ne, niin palataan lähtöruutuun.

Tässä ollaan jo mietitty, halutaanko me ihan välttämättä se kolmas lapsi. Totta kai halutaan, mutta ei tässä terveyttä riskeerata. Kaksi ihanaa lasta tarvitsee meitä terveinä. Ja he ovat ansainneet molemmat vanhemmat. Jos tässä jotain kurjaa tapahtuu, eikä uusi raskaus ole enää turvallista tai edes mahdollista, niin hyväksytään se sitten.

Tulee mitä tulee, huomenna siis taas sairaalaan.

Että tää on turhauttavaa.

Mutta mies tulee tänään kotiin! Ja sai vielä lentolipun vaihdettua 3h aiemmaksi, kun kokous loppuikin aiemmin! Jee! Toivottavasti lentokoneet kulkee turvallisesti tuolla lumimyrskyssä! Se nyt tästä vielä puuttuisi, että jotain sattuis.... Ei ajatella edes sitä.

Jotenkin erityisesti tältä matkalta mä odotan miestäni, mun parasta ystävääni, rakkaintani kotiin.