Tähtipölyä

Huoh. Valmiiks jo väsyttää arjen pyörittäminen ja nyt vielä entistäkin enemmän. Mieheni lähti taas työmatkalle ja jäin vähän kuin työmatkaleskeksi kotia hoitamaan. No, tämä menee jo melkein rutiinilla, arkirytmit pitää järjestystä yllä. Eikä tätä taas ole kuin pari yötä. Mutta ens viikolla olis vielä toiset pari yötä... Joten kauppareissut pitää miettii nyt entistäkin paremmin etukäteen.

Kaiken tämän lisäksi tähän samaan syssyyn tuli "ei lopulta niin yllättäen" yksi "pieni" lisätyö tämän oman arjen pyörityksen jatkoksi. Pitäisi ruveta omaishoitajaksi isäni isälle, kun hänen edellisen omaishoitajan oma kunto on romahtanut niin alas. Aikamoinen urakka varmasti tulee olemaan. Nyt jo huolettaa vähän oma jaksamiseni ja hänen pärjäämisensä turvaaminen. Katsotaan nyt mihin tämä johtaa, kuinka paljon lopulta "joudun" häntä auttamaan. Ruuanlaittoa ja siivousta, pyykinpesua ja sen sellaista kodinhoitoa ainakin...

Oma vointi on ollut niin erilainen kuin edellisissä raskauksissa, että välillä sitä epäilee tosissaan koko raskautta. No, menkkoja ei ole näkynyt, joten luotetaan nyt siihen sitten. Vasta viikon päästä nähdään onko kohdussani ketään. Vähäiset oireeni ovat olleet tässä pitkin matkaa ajoittain tuleva etova huono olo, mutta edelleenkään en ole kuin yhden kerran oksentanut. Edelliset menivät niin, että vähintään kerran päivässä laatta lensi, ja usean viikon ajan... Lisäksi tunnistan ajoittain vihlaisuja alavatsalla, semmoisia lyhyitä teräviä pistoksia.

Kuopuksen 2v lastenjuhlat ovat onnistuneesti nyt juhlittu. Perjantaina mennään neuvolaan sitten hänen kanssaan. Nyt huvittaa ajatukset esikoisen ajoilta, kun silloin käytiin aluksi vauvan kanssa kuukauden välein neuvolassa, ja sitten puolivuotiaasta lähtien puolen vuoden välein. Silloin ajattelin, että miten "ne" voi jättää meidät nyt ihan itseksemme puoleksi vuodeksi! Mitenhän me nyt pärjätään?! ;) Nyt huvittaa ajatukset, koska nyt tuntuu, että miksi meidän näin usein tarvitsee nyt punnita ja mitata, kun vasta oltiin 1v ja 1,5v tarkastuksissa. Meidän neuvolassa tai ainakaan tällä
tädillä ei ole ollut tapana mitään sen kummempia testejä lapsilla teettää. Vähän ollaan piirretty ja siinä ohessa vähän kysellyt lapselta värejä (3v) ja haastatellut saksien käyttöä sun muuta. Kuulin juuri nimittäin yhdeltä ystävältä, kuinka hänen 3-vuotiaallaan oli ollut kaikki näkö- ja kuulotestit, motoriikkatestejä, mm. Hyppimistä, yhdellä jalalla seisomista jne.

Olisihan ne ihan kivoja ollut nähdä, miten oma lapsi niistä suoriutuu. Ja sitten toisaalta mietin, että meillä oltaisiin varmaan lyöty liinat kiinni, eikä tehty mitään, jos olis nimenomaan jotakin tehtävää pyydetty. Aikamoista eroja siis neuvolantädeissä ja neuvoloissa...

Harmaaseen syksyyn vähän toivon ja valon pilkahduksia tämän laulun myötä kaikille teille!