tiistai 27. marraskuuta 2012

Eka ja vika ultra

Valitettavasti.

Hyvin oli kaveri tarrannut kiinni. Kehitys vain oli pysähtynyt rv 7+.

Tässä sitä nyt ollaan, elämäni ensimmäinen keskenmeno.

Naisen elämää...

Ei oikein tunnu yhtään miltään juuri nyt. Tietysti ollaan molemmat jo kyyneleet vieritetty, mutta olo on aika turta muuten.

Odotellaan, että lääke alkaa vaikuttamaan ja vuoto alkaa. Pelottaa hieman, kuinka kovat kivut on edessä.

Tässä tää nyt oli. Mies lähtee huomenna työmatkalle ja jään lasten kanssa kotiin ja toivottavasti vuotamaan, muuten edessä on kaavinta.

Omituisinta tässä on se, että tätähän mä olen pahoin pelännyt ja aavistellut, koska mitään raskausoireita ei ole ollut. Ja kuitenkin kahdessa edellisessä oli voimakkaat pahoinvoinnit.

Voi paska. Se tunne on nyt.

Onko tää pahaa unta, heräänkö kohta, ja olen edelleen raskaana?

18 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos osanotostasi. Vaikka vielä en ainakaan koe kokeneeni lapsen kuolemaa. Ehkä se iskee takavasemmalla vielä joku päivä... Tai yö...

      Poista
  2. Voi itku :<. Tosi surullista.
    Minäkin oon kovasti pahoillani. Halauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itku tuli, ja tulee varmasti vielä moneen kertaan. Suru on, mutta myös luottamus tulevaan. Näin oli tarkoitettu.

      Poista
  3. Ei voi olla totta :( paljon voimia ja halauksia!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3
      Ei tätä oikein vielä usko. Vaikka omituista, että ajatus oli koko ajan pelkona persuksissa. Kun en "tuntenut" olevani raskaana. Uskoin kovasti silti. No, kaikella on tarkoituksensa. Kokemusta rikkaampana, vahvempana elämänkolhuja tulevaan päin.

      Poista
  4. Voi ei. :'(
    Ihan sydän hypähti kurkkuun kun luin nuo ensimmäiset lauseesi, ja tosi pahalta tuntuu teidän puolesta. Toivottavasti sinulle ei tule kovia kipuja. Ja toivottavasti jaksatte katsoa taas eteenpäin, kun tämä koettelemus on ohi. <3

    VastaaPoista
  5. Kiitos. <3
    Pojat luovat uskoa ja toivoa elämän jatkumiseen. En oikein edes vielä käsitä mitä tuleva tuo tullessaan, kuinka kovasta koettelemuksesta tässä puhutaan. Kipuja edelleen odotetaan... Onneksi lähellä on tukiverkostoa, jotka jo nyt pitävät meistä huolta.

    VastaaPoista
  6. Paljon halauksia teille. <3 Niin epäreilua tää elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti sinullekin Ada! <3
      Epäreilua ja joskus reiluakin. Kaikki otetaan vastaan, mitä tarjoaa tämä ihmeellinen elämä. Muistuttaa taas, kuinka pitää olla onnellinen kahdesta terveestä pojasta. <3

      Poista
  7. mun sydän pysähtyi kun näin otsikon!!! eikä :( olen niin pahoillani :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kohtalotoveri! :/ eiköhän me tästä ylös nousta molemmat ja elämä jatkuu. Yhtä pettymystä kokeneempina. <3

      Poista
    2. kyllä me noustaan....varmasti :) kohtalontoveri :)

      Poista
  8. Voi ei... miksi näitä huonoja uutisia on ihan liikaa? :´( Pahoitteluni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Belly. Toivottavasti kokonaisuudessa hyvät uutiset on johdolla...

      Poista