Siis ovulaation odottelun makua. Tässä on vielä niiiiiiiin piiiitkä aika sinne, että syvä huokaus. Voi järjetön mikä olotila valtaa mielen näinä päivinä kun pitää vaan odottaa, sitten parit äksönit ja taas odotetaan. Siis mikä voi kärsimättömälle luonnolle olla ärsyttävämpää ja riipivämpää, kun nyt ei oikeen muuta voi kuin odotella.
No, mutta, odotellaan. Odotellaan odotuksen yrittämistä. Sitten taas jännätään. Ne on paljon kivemmat päivät odotella, kun saa samalla jännätä ja kuvitella olevansa odottaja. Samalla kun odottaa saako alkaa odottamaan oikeen tosissaan! ;)
Edellisessä raskaudessa ja sitä myöden toisessa synnytyksessä huomasin toden teolla kuinka liikunta helpotti moneen vaivaan ja itse synnytyksessäkin uskon siitä olleen hyvin apua. Mä nimittäin ihan loppuun saakka pyöräilin kuntopyörällä iltaisin, aina sen aikaa kun mies nukutti esikoista. Ja siinä meni yleensä puolesta tunnista tuntiin. Samalla katselin myös tallennettuja jaksoja boksilta. Vaikka se olikin työlästä eikä välillä huvittanut sekään touhu yhtään, niin jälkiviisaus paras viisaus, kyllä oli paljon helpompi raskaus ja synnytyskin kuin eka.
Esikoisemmehan on syntynyt sektiolla, kun käynnistämisen jälkeen ja noin 15h painajaismaisten kipuilujen jälkeen leikkauspöydälle päädyttiin. Toinen käynnistyikin itsekseen juuri käynnistystä edeltävänä yönä ja helposti, jos tässä yhteydessä se on edes termi, eteni loppuun asti.
Synnytysjutuista löytyykin tarkemmin, jos ne jotain kiinnostaa, niin aiemmista teksteistä. Jos muuten on toiveita aiheista, joista haluaisitte lukea, niin laittakaahan tulemaan päivitystoiveita! ;)
Nyt ulos sateeseen vähän kävelylle! Toivotaan että ne olis syyskuun ilonpisaroita! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti