Olin Kättärillä. Juuri siirtynyt synnytyssaliin. Esikoispoikani oli matkalla maailmaan. Oli kulunut jo kaksi viikkoa lasketusta ajasta, eikä vauvamme ollut halukas luopumaan vuokrayksiöstään - täysillä etuuksilla. Synnytys oli käynnistetty yliaikaisuuden vuoksi. Tuossa yhdeksän aikaan illalla, noin 12h ensimmäisestä cytotecistä alkoivat supistukset. Ne tulivat heti rajuna ja säännöllisinä, mies oli lähtenyt ehkä puoli tuntia aiemmin kotiin. Kunnes kutsu kävi takaisin. Yöllä ajantajuni katosi täydellisesti, paikantaju säilyi jossakin määrin. Olin kipeä. En voinut nousta ylös, sillä vauvan sydänäänet laskivat silloin. Oli maattava erittäin epämukavalla sängyllä kyljellään, samassa asennossa koko ajan, että anturit saivat piirrettyä käyränsä.
Yö vaihtui aamuun ja aamupäivään. Kivut eivät olleet hellittäneet ollenkaan. Epiduraalikin oli jo saatu, mutta paineentunne jäi, kovimmat supistuskivut onneksi hellitti. Aamupäivällä mies oli lähetetty käymään kotona syömässä ja lepäämässä. Sektiopäätös tehtiin hänen poissaollessa ja taas piti kutsua hänet takaisin. Onneksi mies oli juuri parkkeeraamassa autoa Kättärin edustalla ja hänet saatiin nopeasti sisään ja mukaan leikkaukseen. Olin aivan puhki ja pyörryksissä kaikesta yön ja aamun tapahtumista. Olin helpottunut, ja onnellinen, että kohta se kaikki olisi ohi ja vauva maailmassa.
Siitä on siis tasan 4 vuotta, minusta tuli äiti ja miehestäni isi. Huomenna (tänään) meillä juhlitaan 4 vuotiaan kanssa ritarisynttäreitä! Voi miten häntä on jännittänyt ja kuinka synttäripäivää on odotettu. Jo viime vuonna keksimme askarrella hänelle synttärikalenterin, josta hän voi seurata päiviä lähestyvään merkkipäivään. Se on koettu mukavaksi ja erittäin tärkeäksi.
Ja vihdoin, enää yksi yö! :)
Mihin on hurahtanut 4 vuotta? Välillä yksi hankala päivä/yö tuntuu loputtoman pitkältä. Jälkikäteen yksi päivä, yksi kuukausi, yksi vuosi tuntuu todella lyhyeltä. Aika menee niin äkkiä.
Ei ole vitsi, että kohta se on koulussa. Vaikka se tuntui vitsiltä kun 1v juhlissa mietin kuinka äkkiä meni se vauva-aika. Ja silloin sanottiin, että kohta se on koulussa ja armeijassa ja saa omia lapsia. Onneks ne tuntuu vielä kaukaisuudelta....
Nautitaan nyt tästä, ritarivaiheesta ja 4 vuotiaan maailmasta.
Itse en edes muista mikä kp on... Odotan vain, että 10.2 aloitan testaamaan taas ovista... Menkatkin loppuivat jo "ajat sitten".... tää on nyt tätä "kuivaa välikautta".... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti