Reilu kolme viikkoa kesti saada sitten nuo polttelevat raskaustestit, jotka edullisella diilillä tilasin ihan Ruotsista asti. Nyt ne saapuivatkin ihan passelisti tämän kierron mahdollisia testailuja ajatellen. Testata ajattelin sitten kun menkat on myöhässä noin viikon (tai päivän)... Saa nähdä miten maltti ja valtti jaksaa sinne asti. Mikäli tuommoiseen testiin jostain kumman syystä pärähtäisi kaksi viivaa, niin varmasti varmistaisin sen myös sillä clearbluella... Se on mun mielestä paras ja yksiselitteisin testi. Tai no, yhden lapsen kokemuksella... Ja senkin niin tiesin etukäteen että positiivista pukkaa. Se jäätävä väsymys, kun ei saa itseään hyvin nukutun yön jälkeen revittyä sängystä ylös. Siitä sen tiesin vaikken ollut mitään testannut... En muista paljonko silloin oli menkat myöhässä. Vai oliko? No, sen ei kai niin väliä.
Hassua ajatella, että taas tässä sitä voidaan olla raskaana, ja autuaan tietämättömänä. ;)
No, siirretäänpä ajatukset taas muualle... ;)
Olohuoneessa televisiosta vyöryivät piirretyt, leluja ja vaatteita oli pitkin lattioita. Keittiössä tiskiallas pursusi likaisia astioita, lautasilta läikkynyt aamiainen oli levinnyt pitkin pöytää ja koiranruokakupin sisältö pitkin lattiaa. Pöydän alta löytyi lasinsirpaleita ja takaoven edestä kasa hiekkaa.
Mies kiirehti yläkertaan etsimään vaimoaan lelu- ja vaatekasojen yli loikkien. Hän oli huolissaan: ehkä vaimo oli sairas tai ehkä jotain muuta vakavaa oli tapahtunut.
Vaimo löytyi makuuhuoneesta. Päällään yöpaita hän lepäili sängyssä ja luki kirjaa. Vaimo nosti katseensa kirjasta, hymyili miehelleen ja kysyi, kuinka tämän päivä oli sujunut. Mies katsoi vaimoaan hämmentyneenä ja kysyi puolestaan: ”Mitä täällä on tapahtunut?”
Vaimo hymyili taas ja vastasi: ”Sinähän ihmettelet aika usein, mitä oikein oikein teen päivät pitkät?”
”Niin?”
”No, tänään en tehnyt sitä.”