Tänään ajettiin käymään päiväseltään katsomassa Naantalin ihmettä, Muumimaailmaa. Tulin siinä ajellessamme miettineeksi, että mitä kaikkea sitä on tullut tehtyä vain siksi, että on lapsia. Muumimaailma on yksi niistä, en ikinä olisi sinnekään mennyt ja nähnyt sitä, ellei olisi lapsia. Se on taitavasti toteutettu paikka ja merimaisemat ovat kyllä hienot. Käveltiin myös läpi Naantalin vanhaa keskustaa ja kyllä se vaan hieno on sekin. Eikä se Naantalin aurinko pettänyt, vaan paistoi ja hymyili meille koko päivän, vaikka aamusella lähtiessä oli niin synkkää ja harmaata. Pojat jaksoi kohtuullisen hyvin istua koko matkan, ilman taukoja. Kirjat ja autot viihdyttivät hyvin ja vastaan tulevat rekat ja bussit ja matkailuautot. Sekä Turuntien tunnelit! :)
Tänään on nipistellyt alavatsaa, mutta muuta mainittavaa sillä saralla ei oikeastaan ole. Ehkä ajoittainen lisääntynyt "valkovuoto"... Mikä lie? Niinköhän se täti punainen taas kohta saapuu kyläilemään... Hö. Pitää varmaan aloittaa sit seuraavalla kierrolla testaa niillä ovistesteillä. Mä kun luulin, että kropan seuraaminen ajais saman asian... Ja varmistuslaukaukset... ;)
No, ei vielä murehdita, kun saa vielä nää muutamat päivät elää toiveikkaina ja jännittää... Kuin lauantainen lottoarvonta, jospa nyt ois olleet numerot, kuut ja tähdet kohdillaan, ja lottovoitto kolahtais... ;)
Ajatteletko positiivisesti? - Yrittäisit edes.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti