Tekemistä riittää

Täällä raskautta ei voi unohtaa, silloin tällöin yhtäkkiä iskevä ellotus virkistää muistin. Onneksi pahoinvointi ei ole ihan jatkuvaa, mutta ympärivuorokautista satunnaisesti puuntakaa tuleva kuvotusta kyllä. Siinä erotaan edellisistä raskauksista, sillä silloin paha olo jatkui lähes tauotta. Ehkä se on vielä edessä....

Jos pahaa oloa ei olisi, voisin jopa hetkittäin unohtaa tämän erikoisolotilan. Tekemistä nimittäin on riittänyt. Viikonloppuna käytiin yöt nukkumassa kotona, muuten oltiin joko koko perhe tai osittain liikenteessä.

Lauantaina pääs isi ja äiti vähän viihteelle, yhteislahjaksi (60v) saatiin liput stand-up iltaan! Se oli kyllä hauskaa ja piristystä syys-talveen. =D

Täällä myöskin kuopuksen kanssa vaipattomaksi-projekti meneillään. Noin pari viikkoa ollaan päivät menty ilman vaippoja ja jopa 1 kokonainen päivä ollaan päästy ilman vahinkoja. Yhden vahingon päiviä on jo useita. Kyllä tää tästä, vielä tekemistä riittää. Yöt ollaan vielä vaipoissa, koska vain pari kertaa aamuisin on ollut kuiva vaippa. 

Esikoisen harrastukset rytmittää mukavasti arkea ja saa jotenkin ajan kulumaan nopeammin, kun on rytmi jota mennään. Hän käy siis temppukoulussa (3-4v), perheuinnissa (1 lapsi+1 aik.) ja sitten kirkon kerhossa 2x vko (2,5h kerrallaan).

Itse olen käynyt vähän puolipäiväisissä koulutuksissa (työpaikkaohjaaja) ja olen pitänyt niitä omia koulutuksia, joten pojat on olleet nyt viime viikkoina muutamia päiviä mummolassa (anoppilassa) hoidossa. Viime viikolla mulla oli jo huoli, että onko pojat olleet jo vähän liikaakin hoidossa.... oli äidillä jo ikävä pikkuriiviöitä! ;)

Kyselyjä raskaudesta tulee koko ajan. Pitää kiemurrella ja kierrellä. Sisällä vähän kihelmöi ja samalla velloo oksennus. Kieltämättä sekava olotila. Perjantaina oltiin poikien kanssa anoppilassa ja kun pojat oli päikkäreillä, mulla alkoi tulla päänsärky ja vähän oksettava olo. Sanoin vaan, että taidan lähteä itsekin kotiin lepäämään ja ottaa päänsärkylääkkeen, ettei tule migreeniä.... (Ihan niinkuin olen joskus ennenkin sanonut.) Mieheni tuli töistä suoraan anoppilaan, koska pojat oli siellä ja tuli sitten poikien kanssa kotiin. Kertoi kotiin tultuaan, että anoppi, appiukko ja miehen veli oli kaikki olleet sitä mieltä, että tämän "migreenin" nimi taitaa olla "Liisa". Tyttöä siis kovasti meille toivotaan... ;)

 

Reilu viikko sitten "vietettiin" miehen 30:siä myöskin anoppilassa (hän ei siis mitään juhlia halunnut), jonne halusi tulla mieheni isovanhemmat ja kummit. Silloin jo ihan suoraan kyselivät, että "no, jokos kolmas on tulossa?" "Ei muuta, kun haetaan raskaustestejä ja ruvetaan testaamaan!" ;) Ja että, "eikös sen nyt kohta pitäis olla tulossa, että ehtii ennen kuin kuopus täyttää 3v?" ;)

Hahahaa. On tää niin hauskaa, saa nähdä yllättyykö kukaan, kun "uutiset" julkistetaan...... :)

Saa nähdä, jos meinaa yökkö tulla joku kerta "yleisön läsnäollessa".

Tänään menossa n. rv 6+5

Runosuoni alkoi yhtäkkiä sykkimään.... tällaisia mietteitä ja ajatuksia "julkistus-värssyksi" ;D


Syystaivaalla näimme pienen lentävän tähden.
Kuiskasimme pienen toiveemme mukaan tuulen.
Kuuli pieni tähti toiveemme ja pienen toiveemme täytti.
Nyt sydämessä suuri onnen tunne lämmin.
Täytti tähdenlento toiveen hennon.
Vielä pienen pieni on hän ja ihan uus.
Mut kun saapuu lämpö kesäinen, täyttää sylimme pieni ihanuus.

Tervetuloa pahoinvointi, rv 6+2

Ensimmäinen yökkäys ja myös ensimmäinen oksennus tuli sitten tänään. Yök. Tätä ei todellakaan ollut ikävä. Edellisissä raskauksissa mä voin kerta kaikkiaan todella huonosti. En joutunut sentään tiputuksiin, mutta oksentaminen on jotain niin hirveetä. Ja yökkäily, kun saa pidätettyä oksennuksen, mutta muuten äänet ja liikkeet kyllä tulevat, on kamalaa.

Tätä menoa mun raskaus kyllä paljastuu ennen kuin oli suunniteltu. Tänään olin yksin autossa kun yökkäsin ja onneks ehdin kotiin, kun en pystynyt oksennusta pidättämään. Toivottavasti tää pysyy jotenkin säännöllisillä pienillä ruokailuilla edes vähän kurissa... Onko tää tätä nyt sitten seuraavat 10 viikkoa.... eikä se todella ole mitään aamupahoinvointia, vaan koko-päivä-pahoinvointia... :/

Ihana raskaus - kamala raskauspahoinvointi.

 Pitäisköhän hommata tällainen ranneke, josko pahoinvointi pysyis paremmin kurissa... jotenkin en oikein usko näihin, mutta ei kai siitä nyt haittaakaan ole.

Muita oireita on ollut alavatsan vihlonta, enemmän oikealla ja lähellä nivustaivetta. Sellaisia, jotka saavat vain hymyilemään, kun tietää, miksi vihloo.

Rv 6+2

Rv 6+0: pikkuriikkiset oireet

Tänään siis poksahti viikot taas uudelle luvulle, en tiiä mikä se neuvolasta saatava LA on sitten, mutta korjaillaan tänne sitä mukaa kun vaihtelee...

Oma olotila nyt:

Vatsaa vääntelee, ilmaa kertyy, rintoja hiukkasen aristaa nänneistä, jos väärin osuu johonkin. Vessassa ravaan entistä useammin, melkein tunnin-kahden välein. Väsymys on pahentunut. Nukun melkein päivittäin ainakin lyhkäiset päikkärit. Etoo, jos ei oo muutamaan tuntiin syönyt mitään, kellonajasta riippumatta.

Ei okseta, hajut ei kammota, eikä edelleenkään ole outoja mielitekoja. Jatkuva näläntunne ja ei sittenkään tee mitään mieli -tuntemus on olotilaa hyvin kuvaava.

Hammasta ja huulta purren pyöritellään salaisuuttamme sukulaisten keskuudessa, joilta jo jotain kyselyä tullut kolmosesta.... tosin tuli jo silloin kun ei vielä ollut tärpännyt. Vastattu ollaan, että "no toivottavasti tässä jossain vaiheessa tulee!" ;)

Faktat, rv 6+:

Hermostoputki on sulkeutunut
Aivojen kehitys on nyt keskipisteessä
Raajat ovat teknisesti vasta nupullaan, mutta käsivarret ja jalat kasvavat vauhdilla
Pienet ympyräiset muodot alkavat kehittyä pään molemmille puolille – silmät! 
Myös korvat alkavat muodostua. 
Solut, joista kehittyvät maksa, keuhkot, mahalaukku ja haima, etsiytyvät niille kuuluville paikoilleen.
Sydän täyttyy verellä (tähän asti siinä on kiertänyt neste)

Neuvolaan soitettu

Tänään vihdoin uskalsin, tai muistin (vaikeeta muistaa soittoaikana 12-13) soittaa äitiysneuvola aikaa. Täti on meidän oma tuttu ollut jo yli kaksi vuotta ja hänellä olemme käyneet aina, kun tällä alueella ollaan asuttu. Esikoinen oli n. 10 kk kun muutimme. Siitä pari kuukautta ja aloin odottaa kakkosta. Hän on siis nähnyt yhden raskauden alusta loppuun ja kaksi lastamme mitannut ja hoitanut. Kiva, kun on tuttu. :)

Aika varattiin marraskuun alkuun, 9.11.2012. Laski edellisistä kuukautisista aikataulut, joten hänen mukaansa viikkoja jo 6+, vaikka sanoin tikuttaneeni ovulaation, niin halusi nyt edetä kuukautisaikataulun mukaan... Joten tarkentuu sitten ultrassa se virallinen päivä. Itse lasken suoraan ovulaatiosta.... mutta mennään nyt näin neuvolassa. Molempien poikien kohdalla oli sama homma, ja ultrassa sitten oli pienempi. Ei montaa päivää, mutta silti. Siksihän mulla varmaan on menny molemmat reippaasti yli lasketun ajankin.

Ensimmäinen julkistus siis tehty. Neuvolan täti sai kunnian tietää muita ennen. :)

Nyt pitäs sitte miettiä, menenkö poikien kanssa neuvolaan, josta sitten pojat saavat tietää, mutta etenkin isoveli jo tajuaa ja varmasti ei sitten enää salaisuudeksi keneltäkään jää... Vai vienkö pojat jollakin verukkeella isovanhemmille hoitoon... ;)

Kai tää oikeesti nyt tapahtuu! <3

Rv 5+4: Missä mun oireet on?

Kuukautiset ovat nyt 11 päivää myöhässä, raskaustesti näytti 9 ja 8 päivää sitten positiivista tulosta, niin eikö olis luonnollista, että pikkuhiljaa olis oireita mahdollisesta raskaudesta??? ;)

Välillä väsyttää niin, että silmiä on mahdoton pitää auki, eikä mikään maailmansota estä mua torkahtamasta vaikka istuvilleen kovalle lattialle samalla lapsille satua lukien... Välillä koko vatsa on turvoksissa, ei siis vain alavatsa. Välillä vähän vihlaisee alavatsalta toispuoleisesti läheltä nivustaipeita. Välillä saan kuviteltua itselleni promillen aremmat nännit. Yhtään ei kuvota eikä tee hajut häijyä. Ei tee mieli syödä suolakurkkuja ketsupilla, eikä imeskellä taululiituja. ;)

Noi viimeksi mainitut kuvotukset, hajuyliherkkys ja tissien arkuus olivat kahdessa mun edellisessä ne ensimmäiset oireet, jotka jo ennen raskaustestejä paljastivat asian laidan. Väsymyskin oli edellisissä jotenkin pahempi... En nyt tarkalleen muista, että alkoikohan mun pahoinvointi sittenkin vasta vähän myöhemmin. Nyt siis menossa kuudes raskausviikko.

No, ei vedetä vielä stressitasoa katonrajaan... Odotellaan, mitä tässä tapahtuu... Vielä eletään uskossa, että sisällä tapahtuu kummia... Usko, toivo ja rakkaus. <3 niillä eteenpäin jaksetaan...

Eilen oli pitkästä aikaa lukiokavereiden treffit, vietettiin vähän kuin yhteisiä 30:siä... Meitä on 9 tytön poppoo, jotka säännöllisen epäsäännöllisesti tapaa muutaman kerran vuodessa. Laskettiin, että meillä on lapsia yhteensä nyt 6 poikaa ja 5 tyttöä! Eilen nähtiin myös nuorin, ihana 3kk vanha neiti. Eipä tienneet, eikä edes aavistelleet, että minullakin oli pienen pieni ihmisen alku mukanani. Pojat jäi isin kanssa kotiin, jotta äiti pääs vähän tuulettumaan ja keskittymään vain aikuisten juttuihin... ;)

Toivottavasti seuraavalla kerralla keväällä kun taas nähdään, niin mulla onkin oikein muhkea masu! ;)

Tänään kuultiin myös, että miehen sisko oli mennyt miesystävänsä kanssa kihloihin eilen! :) Saa nähdä onko häät ensi kesänä.... Ens kesänä siis ehkä kahdet kirkollset juhlat meidän suvussa! ;) 

Kesän odotus alkoi viimeistään nyt! :D

Faktat, rv 5+:

• Hermostoputken sulkeutuminen selkäytimen aiheen ympärille
• Kasvon eri osien kehittyminen
• Sydämen käynnistyminen
• Munuaisten ja maksan muotoutumisen alkaminen

Miten kerrotaan tästä kolmannesta raskaudesta?

Täällä nyt siis tällaisia mietteitä. Kun melko varmasti tämä on viimeinen kerta kun saamme raskausuutisia kertoa, olisi se hauskaa ja ikimuistoista tehdä jotenkin, no ikimuistoisesti, ainakin lähipiirille. Muut saavat kuulla vaikka puskaradiosta, mutta ainakin nyt isovanhemmille olisi hienoa ja kivaa keksiä jotain jännää.

  

Haluaisin kuulla teiltä miten olette tai olette aikoneet tai unelmoineet kertoa tulevasta suvun nuorimmaisesta? ;)

Vinkkejä ja kokemuksia siis kaipaan!

Meillä on molemmilla aikaisemmilla kerroilla ollut eri tapa kertoa tulevasta pienokaisesta.

Ekasta kerrottiin UÄ-kuvilla, tokasta kerrottiin pukemalla esikoiselle t-paita, jossa luki: "Minusta tulee isoveikka!"

Mua niin jo kovasti kutkuttaisi kertoa. Mutta ainakin vielä maltetaan pitää omaa pikku salaisuutta.
Mä kyllä nyt oon miettinyt, että julkistetaan ennen kuin on eka ultra. Mutta siis tämmöisiä on tullut täällä mieleen:

Tekstiviestillä tai sähköpostilla kuva raskaustestistä.
Jokin runo kortissa. (Onko kellään hyviä?)
T-paidat molemmille pojille, millä tekstillä? (Tyyliin: odotetaan uutta leikkikaveria, esikoiselle: tuleva tuplaisoveli, pienemmälle: tuleva isoveli.... Mitäs muuta?)
Meillä kertominen ajoittuu varmaan johonkin marras-joulukuulle, joten joulukorttikin kävis...joku kiva värssy vois olla sopiva?

Olishan se mukava keksiä jotakin uniikkia tai jotain muuta kuin se tavanomainen, "meille tulee vauva" keskustelu.

Rv 5+0 ;)

Voihan väsymys.

Tää väsymys, joka jo maanantaina alkoi painamaan, on jotain käsittämätöntä. Alkaa olla sellaista, ettö en meinaa päästä sängystä ylös, en jaksa nostaa kättä ylös, että voisin kirjoittaa.

Mä olin kyllä tänään töissä ja kerran heräsin yöllä esikoisen kanssa vessaan... Tsemppasin tosissani, että jaksoin työni, vaikka meinasin koko ajan haukotella ja silmät alkoi vähän lurpsumaan.

Eikä tän päiväinen sadesää tätä olotilaa ainakaan helpommaksi tee.

Mutta, mä olen onnellinen. Väsynyt, mutta onnellinen. Mä luotan, että sisälläni on pienen pieni ihme.

En ole uskaltanut vielä neuvolaan soittaa, viikkojakin on vasta 5+0 (LA 19.6 mukaan). Saa nähdä mihin sitten tarkentuu. Laitoin yläreunaan myös elämäni ensimmäisen tickerin, josta on vähän mukavampi seurata, että missä mennään.

Ensimmäisiä merkkejä raskaudesta!

Kuten on jo aiemmista teksteistä paistanut, ei alkanut raskaus ole mitään ennakoivia merkkejä itsestään antanut. No, ehkä jotain pieniä, mistä en halunnut rakennella turhia toiveita. Lisääntynyt valkovuoto noin viikko ovulaatiosta aina piinapäiville ja edelleen jatkuvana on ollut ehkä selvin kehon muutos. Lisäksi alavatsan tuntemukset, kuplinnat, nippailut yms selvimpinä.

Olotila nyt, viikkoja 4+:

Alavatsa nipistelee, kuplii ja välillä kiristelee. Etenkin kiinnittymisajankohdan tienoilla tuntunut vasemman nivusen kohdalla kiristys tuntuu ajoittain nytkin. Tuntuu myös, että vatsa on sekaisin. Tänään myös tullut löysempää tavaraa ulos.

Uni on hiukan häiriintynyt. Onko stressin oire vai joku hormoneista johtuva. Illalla tuntuu, ettei heti saa unta. Yöllä saatan herätä, enkä saakaan unta. Tunnen olevani väsynyt, mutta en pysty rentoutumaan tarpeeksi, jotta uneen vaipuminen tapahtuisi.

Varsinaista väsymystä, sitä jäätävää sellaista, jota aiemmissa raskauksissa olen tuntenut, ei ole näkynyt vielä. Pahaa, etova oloa ei myöskään ole vielä. Eikä tissitkään arista.

Luottavaisena katson eteenpäin, tulen varmaan soittamaan neuvolaan ensi viikolla ja kertomaan ensimmäiselle ulkopuoliselle ihmiselle positiivisesta raskaustestistä. :)

Katsotaan, mihin laskettuun aikaan hän päätyy. Itse laskureilla tutkailemalla tuleva pikkuinen syntyy kesäkuussa, päivämäärät vaihtelevat eri laskureilla ja laskenko menkoista vai ovispäivästä. Keskimäärin LA näyttäisi olevan 19.6.2013. Eli toive kesävauvasta näyttäis toteutuvan, vielä oikein juhannusvauva! ;)

Kokemuksen perusteella voidaan helpostikin mennä kyllä aina heinäkuun alkuunkin, molemmat pojat siis ovat syntyneet kaksi viikkoa yli lasketun ajan... ;)

Tästä jatketaan sitten odotusblogina!

Blogini on juuri saanut uuden suunnan, pääsimme kääntymään kuumeilumoottoritieltä odottamisen tielle. Tämä on minulle kaikella todennäköisyydellä viimeinen odotustie. Aion nauttia siitä, enkä anna minkään estää sitä. Toivon, että ihmiset osaavat iloita kanssani onnestani. Jaettu ilo on toivottavasti myös täällä kaksinkertainen ilo!

Tulen varmasti kirjoittamaan tarkastikin kehoni muutoksista ja niistä oireista, jotka toivon mukaan jonkin asteisena alkavat täällä itsestään ilmoitella. Haluan, että tästä kaikesta kirjoittamisesta ja teksteistäni on minulle tukea ja iloa vielä pitkään. Itseäni varten täällä ajatuksiani ylös olen merkitsemässä ja jos joku niistä jotakin irti saa ja hyötyy, niin se on vain positiivista! ;)

 

Kirjoittelen myös perheemme elämästä silloin kun siltä tuntuu. Ajatuksia pyörii jo asunnon ja uuden autonkin tiimoilla, että miten tämä perhe-elämä jatkuu kolmen lapsen kanssa. Näyttää vahvasti siltä, että se haave on nyt hyvällä mallilla menossa siihen todellisuuteen.

Tiedostan kyllä, että matka on pitkä, ja mutkia, kuoppia ja töyssyjä on paljon. Toivon kuitenkin niistä selviytyväni ja kasvavani matkan varrella.

Haluan, että voin vuosien päästäkin palata näihin tuntemuksiin ja elämänvaiheeseen, sitten kun näitä kaiholla muistelen. Aikaisemmista raskauksistani en ole pitänyt päiväkirjaa, vaikka ajatuksena se on ollut molemmilla kerroilla. Nyt toivottavasti jaksan kirjoittaa koko matkan ajan.

Tämä on omaa päiväkirjaani, jossa haluan toistaiseksi pysyä vielä ohuen verhon takana. Saa nähdä tuleeko tästä joskus tulevaisuudessa perhe-elämäämme valokuvin ja muistoin kertova blogi. Ehkä sitten tämä muuttuu "ei-julkiseksi". Mutta vielä ainakin kaikilla on vapaa pääsy lukemaan aivoituksistani. Kaikki kommentit otan myös ilolla vastaan ja pyrin vastaamaan myös kaikille! :)

Tänään olen saanut myös varmistuksen eiliselle haalealle plussalle. Siinä se nyt on! Vihdoin!

Clearbluen digi-testi 13.10.2012, yk 4, kp 36/33, dpo 18.

Aika ihana 30v. lahja sekä minulle että miehelleni. Kukaan läheisistämme ei vielä tästä tiedä, mieheni toiveen mukaisesti odotellaan nyt vaikka kuukausi ja mietitään sitten julkistamisesta... Minä haluaisin jo kuuluttaa uutiset kaikille! Elämä hymyilee nyt. Tämä tuntuu toki huumaavalta, mutta erilaiselta kuin esimerkiksi ensimmäisellä kerralla. Sydän on pakahtumaisillaan ilosta, sen sykkiminen tuntuu tänään jotenkin erilaiselta. Olen onnellinen.

 

Tätä laulua olemme molemmat mieheni kanssa tänä aamuna täällä lauleskelleet. Tämän laulun löysin kun etsiskelin häihimme sopivia kappaleita... <3

Shania Twain - From This Moment On

Tämän aamun raskaustesti ;)

Noniin...

Yk 4, kp 35/33, dpo 17

Kotona ja kp 34/33 :)

"Puhtain paperein" selvittiin takaisin Suomeen. Hallelujah. Vielä ollaan kyllä ihan rytmissä. Ei paniikkia. Menkat voi alkaa tänään tai vaikka huomenna tai vaikka ylihuomenna. Sekään ei olis merkki mistään. Keskiarvo ollaan kyllä nyt ylitetty. ;)

Toiveita on, mutta ei kovin korkeita. En osaa sanoa miksi. Tänään aamulla olin ihan 100 varma, että nyt hanat aukeaa, tuntui kostealta kun olin hoipertelemassa vessaan. Kävin kaivamassa kuukupin jo matkalaukusta mukaan, että nyt on se aika. No eipä ollut vielä. Olin yllättynyt.

En ole mitään erikoista havainnut kehon toiminnassa tai tuntemuksissa. Väsyttää vaan, mutta siihenkin on melko selvä syy, muukin kuin mahdollinen raskaus... ;)

Kävimme Hampurissa maailman suurimmassa pienoismallinäyttelyssä, Miniatur wunderlandissa. Kahteen kerrokseen oli rakennettu mielettömän hieno näyttely. Siellä on junaratoja, maisemia ja juuri valmistunut lentokenttä. Jokainen yksityiskohta oli erittäin huolellisesti valmistettu ja mietitty niin, että kokonaisuus oli todella vaikuttava. Ihmiset olivat n. 2 cm kokoisia ja kaikki puut, tiet, kivet ja jopa oikein ajoitetut liikennevalot ja sähköllä eteenpäin kulkevat autot ja niiden vilkut oli ajoitettu oikein, että liikenteen meno näytti ihan oikealta. Lentokentällä oli takseja, busseja ja lentokoneet liikkuivat kuin oikealla kentällä, siirtyivät kiitotielle ja nousivat ja odottivat vuoroaan ja joku kone laskeutui. Pojat olivat älyttömän innoissaan, ihmeissään ja vaikuttuneita. Näyttely oli tosiaan nimensä veroinen ja ehdottomasti jokaisen Hampurissa vierailevan "must see". Vauvasta vaariin.... ;)

Täältä lisää tietoa ja kuvia, ja videokin. Omia en ole vielä ladannut koneelle ;)
http://www.miniatur-wunderland.com/

Hieno matka oli - mutta kotiin on ihana palata! <3