Vuoden päätös... kohti uutta!

Tähän lopetin nyt ovulaatiotikutuksen tältä vuodelta....

Uusi vuosi ja uusi yritys alkaa. Mikäs sen leppoisampaa. Voidaan hyvillä mielillä sulkea ovi vuodelle 2012, hyvä vuosi se kuitenkin oli, paljon on koettu ja paljon on opittu. Toivottavasti vuosinumero -13 on meille sitten se lucky number. ;)

Sairaalasta saadussa ohjeessa lukee, että kuukautisten pitäisi tulla keskenmenon jälkeen kuudessa viikossa. Jos lasketaan se la 1.12.2012 ensimmäiseksi päiväksi, kun todellinen tyhjennys alkoi, niin siitä on nyt kulunut reilu 4 viikkoa. Km todettiin siis 27.11, mutta ekat lääkkeet eivät käynnistäneet kuin pientä olematonta vuotoa...

Tässä siis nyt odotellaan niitä menkkoja, jotta tietäis missä mennään ja että kroppa toimii taas. En usko, että yllä nähdyissä ovulaatiotesteissä on havaittavissa varsinaista LH-huippua. Vähän niinkun yrittäis jotenkin, mutta todella vahvaa viivaa ei näy, ja tuo viimeinen sai minut lopettamaan testaamiset tältä erää. Parin viikon päästä ollaan viisaampia. Josko alkais kierrot pyöriä... Ehkä tämä "välivaihe" tässä ei edes mikään varsinainen yrityskierto vielä ole.... yk 0 ;)

Jos tärppäs nyt, niin ihmeissäni olen! Tässä on nyt oltu intiimisti aika tiheesti, mutta ei varsinaisessa "yritysmielessä", onhan se tietysti takaraivossa jossakin, mutta ei päällimmäisenä. Ihan kiva niin ;)

Mieskin totesi, että olis ehkä parempi, jos ne menkat tässä välissä tulis, niin tietäis, että kroppa tosiaan on kunnossa ja valmiina uuteen... Että kaikki limakalvot paksuuntuu kunnolla, että kiinnittyminen tapahtuu normaalisti... Eikä tarvitse sitten pelätä uutta keskenmenoa.... Tiedä sitten miten menis jos raskautuisi saman tien ennen niitä ekoja menkkoja. Eikös se niin mene, että raskauden on mahdollista alkaa taas, kun elimistö on siihen taas valmis.

Hyvää ja onnekasta Uutta Vuotta teille ihanat kanssasisaret! Plussatuulia ja niitä tarrasukkia kaikille niitä toivoville! Hyvää vointia kaikille jo oireileville! ;)

Nyt saat tulla, 2013!

Kehon merkkejä... Kuukausi keskenmenosta

Jotain kehoni yrittää tehdä...


Pari päivää olen huomannut, että liukkaus kiitoradalla on lisääntynyt. Tänään vessassa käynnin yhteydessä huomasin, että paperiin jäi jotakin haalean punertavan rusehtavaa limaa. Pyyhin uudelleen ja uudelleen, limaa tuli reilusti mutta viimeisellä kerralla värisävy oli hävinnyt... Olihan pakko testata vielä sormitestillä, ja lima oli enemmän maitomaista kuin minkään väristä... Ovistestiin tuli todella haalea testiviiva....

Hetki hyödynnettiin poikien päikkäreiden aikana, jos tässä nyt olis jokin sauma sille, että munasolu irtoaisi.... Kaikella järjellä ja todennäköisyydellä alkamassa on kuitenkin lähiaikoina ennemmin menkat....

Sopii sitä toiveita herätellä, josko kuitenkin kävisi lottovoitto.... ;)

Ja saahan sitä ihan huvin vuoksikin.... Kun on liukkaat kelitkin.... Heh. ;)

Ovistikutusmaraton menossa...

Tapahtumaa tähän mennessä...

Ovulaatiotikutusta: Yk 1, keskenmenon jälkeen

Jokos nyt näkyy? ;)

Kuvien lisääminen näköjään on ihan oma taiteenlajinsa. Yritin jo Padillä lisäillä kuvaa, mutta jostain syystä tietotekniikka ei ole vahvin lajini ja perinteisellä koneella sujuu helpommin....

Ottakaa noista nyt sitte selvää... ;)

Ei siis läheskään päästä vielä testiviivan kanssa yhtä tummaan kuin kontrolliviiva olis... Tosin tärppikierrossa syyskuussa 2012 ei myöskään lopulta päästy... No, katsellaan ja jatketaan testailua... Testejä riittää..... ;)

Aloin laskea yrityskiertoja nyt alusta, koska alusta tämä yritys nyt taas lähti käyntiin. En jatkossa käytä enää termiä keskenmenon jälkeen, kun puhun yrityskierroista.

Tästä siis lähtee taas... Yk 1. Kiertopäivistä ei hajuakaan.

Keskenmeno todettiin siis tasan kuukausi sitten, 27.11 ekassa np-ultrassa. Vuotoa oli hiukan vajaa 2 viikkoa. Ja nyt siis ihmetellään, koska keho alkaa taas ovuloimaan ja olemaan valmis uuteen raskauteen.

Tapahtumaa ovistesteissä... ;)

Tässä näitä testejä nyt sitten olisi.... Tähän mennessä... Ei siis läheskään päästä vielä testiviivan kanssa yhtä tummaan kuin kontrolliviiva olis... Tosin tärppikierrossa syyskuussa 2012 ei myöskään lopulta päästy... No, katsellaan ja jatketaan testailua... Testejä riittää..... ;)

Jouluyön hymni

Jouluyön hymni, YouTubesta

1.12.2011 Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa esiintyivät Sibelius-opiston laulunopiskelijat Jouluinen laulukirja -konsertissa.

Täällä talo on hiljentynyt jouluyöhön. Olipa ihanaa nukuttaa lapset laulamalla joululauluja! Saatiin kirkon kerhon joulujuhlasta joululauluvihkonen, niin muistui sanatkin mieleen suosikkilauluista. ;)

Juttelin äidille tänään kuinka vasta omien lasten myötä joululle on tullut oikein erityinen merkitys elämään, se on vaan niin, että joulu on lasten juhla. Toki aikuistenkin rauhoittumisen ja levon merkeissä, mutta tämä pukki ja lahjahomma, se tekee joulusta sen, mikä siinä on niin kiehtovaa, taianomaista, satumaista ja jännittävää. On ollut ihan huippua nyt kun esikoinen on lähes neljä, ja ymmärtää jo jännittää mitä pukki tuo ihan erilailla kuin vielä vuosi tai kaksi sitten.

Elämme niitä parhaita vuosia parhaillaan. Ja joka vuosi ajattelen niin. ;)

Mä muistan varmasti ikuisesti senkin tunteen, kuinka esikoispoika huomasi tontun käyneen hakemassa Joulupukin kirjeen, joka jätettiin ulko-oven taakse kynnykselle. Äiti kävi varastossa hakemassa vatupassia uuden hyllyn asentamista varten ja sitten kun yhdessä lähdettiin myöhemmin ulos, niin hän huomasi, että kirje oli kadonnut! ;) sitä jännittyneisyyttä ja tärinää, intoa ja iloa, kuinka kirje on mennyt tontun mukana Korvatunturille!!! IIIIK!

Pukki kävi tietysti ja esikoinen vastaili kysymyksiin ja oli niin intona kun Pukki kertoi saaneensa kirjeen... Lauloi niin suloisesti tuiki tuiki tä htösen, mutta ei uskaltanut vieläkään pukin polvelle. Tai isi ei päästänyt, ettei kävisi niin, että partaa koitettaisiin vetäistä.... Pukki oli mieheni veli, joka on esikoisen kummisetä. Ja ovat todella läheisiä, näkevät läh es päivittäin. Saa nähdä, koska joudutaan turvautumaan vähän vieraampaan pukkiin.

Minä olen täällä jatkanut omaa "joulukalenteriani", eli ovulaatiotikkujen kastamista ja siististi keräämistä... ;) olen kerännyt niitä jo viikon verran ja kummalliselta näyttää värisuora.... Ei ole kertaakaan ollut edes lähes yhtä vahvat viivat... Välillä on tummempaa ja välillä haaleampaa, välillä tuskin mitään näkyy... Ja ei tosiaan mitenkään loogisesti. Onkohan se normaalikierrossa niin, että viivoja näkyisi pidemmän ajan jakson, mutta haaleana... Vai onko se vaan muutaman päivän koko kierrossa, jolloin viivaa näkyy testialueella, tummempaa tai haaleampaa...

Mä en oo niin montaa kiertoa edes tikuttanut, kun mietin oikein tarkkaan, niin olisko ollu jopa niin, että vaikka esikoista varten tilasin tikut, niin en joutunut niitä käyttämään, kun tärppäsi ekasta yrityskierrosta, toinen tärppäsi muistaakseni tokasta kierrosta, ja olisko ollut niin, että tikutin silloin vain sillä tärppikierroksella ja nyt jo päättynyt kolmas raskaus tärppäsi myös ekasta tikutetusta kierrosta, yrityskierto nelosessa. Eli oikeestaan olen tikuttanut kaksi kiertoa ennen tätä... Voisiko olla tosiaan niin... Apua, en edes muista...

Ei siis edelleenkään hajua, missä tässä nyt mennään... Alkaako menkat huomenna vai kuukauden päästä... Vai puolen vuoden päästä, vai alkaako ollenkaan... ;)

Pitää laittaa kuvaa noista tähän mennessä tehdyistä testeistä... Siinähän sitten Joulunpyhien kunniaksi tulkitsette niitä.... Vai saako niitä edes tulkita kun ovat kuivia ja jo päiviä vanhoja... Kun ei saisi katsoa enää 10 min jälkeen.... ;)

Alkaako meillä muuten nyt taas yrityskierto ykkönen vai jatkuuko tästä sitten siitä mihin jäätiin viimeksi, eli nyt olis sitten vitonen.... Makuasia, sanoi kissa kun karvojaan nuoli... Mitä mieltä te ootte? ;) onko sillä nyt mitään väliä... Kumpi olis selkeempi?

Toisilla on joulukalenterit ja toisilla...

Ovulaatiotikut! Mä joka aamu innolla odotan, koska mä saan tuhlata taas ovulaatiotikkuni tälle päivälle. Lapset aivan intopiukeena odottavat luukkujensa avaamista joulukalentereistaan ja minä jännään mitä minun tikkuni paljastaa.... ;)

Mä olen nyt kerännyt testejä kauniiseen riviin vessan kaapin hyllylle ja kirjoittanut päivämääriä testin varteen. Joka päivä siihen on piirtynyt todella huikean haalea viiva, mutta tänään sitäkin saa suurennuslasilla etsiä. Ei taida olla edes lähellä LH-huippu saati munasolun irtoaminen. Sad.

Jatkan silti tikuttamista, sillä eilen kolahti postilaatikkoon Raskauskeijulta tilaamani testit. Tilasin 21+6 setin, riittänee nyt sitten toivottavasti ainakin seuraavaan ovulaatioon asti. Tulikin juuri parahiksi, sillä tänään käytin kaappivaraston viimeisen testin.

Paketissa oli siis 21 David ovulaatiotestiä ja 6 David raskaustestiä. Oli aikamoinen setti ja piruuttani laskin testit, ettei minua vaan huijata ja joku testi puuttuisi... 21+8 löytyi pussukasta. Tais ollakin niin, että tilaukseen sai 2 raskaustestiä kaupan päälle! Ilahdutti kovasti :)

Taitaa tän mamman se paras luukku aueta vasta 24. päivän jälkeen. Tai vasta ensi vuonna. Jännitettävää riittää siis hiukan pidempään kuin omia joulukalentereitaan aukovilla lapsilla... ;D

Uhuhuu, ovistestissä viiva värähtää.... ;)

Voi tätä iloa, mikä tulee, kun keskenmenon onnistuneen hoidon, eli tyhjennysvuotojen jälkeen, saatujen negatiivisen testien jälkeen viisari värähtää! Ja nyt värähtää ovistesti! ;)

Olin ottanut kertismukiin materiaalin talteen ja siirryinkin lukemaan pojille iltasatua ja unohdin mukillisen virtsaani lavuaarin reunalle... No joo, niin annoin sitten miehelleni tehtävän. Hetken kuluttua vessasta kuuluu, että onko mulla joku aika käynnissä. Vastaan, että ei ole. Kysyin näkyykö mitään, aikaa oli kulunut ehkä 2-3 min, mieheni sanoi, että yksi viiva. Sanoin, että niin on ollut aiemmissakin, että puhdas negatiivinen. Sitten kuuluu perästä, että kyllä tässä joku ihan haalea toinenkin viiva näyttää olevan...  ;)

Mä olin niin hämmästynyt ja ihmeissäni, että WTF oikeesti, siis onko, hä? Wow, jotain tapahtuu! Ihan haalea testiviiva siinä tosiaan häilyy kontrolliviivan vieressä. Pakko oli kaivaa eilinenkin testi roskiksesta, ja siinäkin oli haalea viiva! En ollut malttanut odottaa tarpeeksi kauan, pari minuuttia ja sitten olin heittänyt pois, kun näytti ihan puhtaalta negalta....

Kävin tässä välissä tilaamassa raskauskeijun sivuilta lisää testejä, kun tässä on nyt testailun makuun päässyt! ;)

Jännä nähdä kauanko kestää, että viiva vahvistuu ja tuleeko sitä ovulaatiota... tai siis tasavahvoja viivoja... Vai onko nää kenties nyt edelleenkin edesmenneen raskauden jäänteitä... Jos niissä aiemmissakin negoissa onkin vasta minuuttien jälkeen tullut se haalea viiva.

Ainakin se raskaustesti itsessään oli negatiivinen.

Jee, hyvillä mielin kuitenkin... Taas jännäillään! We are back in business! ;D

"Keskellä merta, ilman kompassia"

 

Olen tippunut laivan kyydistä keskelle merta. Laiva meni jo. Siellä oli ne kesällä synnyttävät äidit.

Nyt olen keskellä merta, eikä mulla ole hajuakaan siitä, missä olisi lähin ranta. Ei ole kompassia. Onneksi pelastusvene on turvanani, etten hukkunut. Odotan kai yötä ja tähtiä, jotta saisin jonkin kiintopisteen mitä kohden edetä.

Ei ole siis hajuakaan missä vaiheessa tässä nyt mennään.... Odotellaanko tässä nyt niitä ekoja menkkoja, jotta päästäis edes vähän kärryille koko kierron kulusta. En tiedä, koska odottaa ovulaatiota. Tekis mieli alkaa tikuttelemaan sitä ovulaatiota jo nyt.... Tiedän, että ne ovat ihan puhtaita negoja, joten en haluaisi tuhlata niitä testejäkään... Toisaalta, ei ne nyt niin paljon maksa, ettenkö voisi tilata vaikka jokaiselle päivälle niitä.

Olisiko kuitenkin järkevä vain odottaa ne ekat menkat. En malttaisi millään enää odottaa, että pääsis taas odottamaan!

TMI-osio:

Seksi tämän kaiken kokemuksen jälkeen oli fantastista. Ei paineita, ei "työtä", vain suurta halua olla ihan lähekkäin, "kielletyn hedelmän" nautinto. ;D hahaha

12.12.12

Jo toinen postaus tälle maagiselle päivämäärälle! ;)

Jopas jotakin, kai teistä lukijoista nyt joku meni naimisiin tai kihloihin tai teki jotain muuta ikimuistoista, erikoista ja muistettavaa? ;)

Mä tein tänään samasta kertismukillisesta sekä raskaustestin että ovulaatiotestin. Heh. Enpä ole sellaistakaan ennen tehnyt. Ja vieläpä iloinnut siitä, että molemmat olivat täysin tyylipuhtaan negatiiviset! Tuplanega siis tänään. Wuhuu!

Vuoto on loppunut. Eilen illalla en enää yöksi sidettä laittanut, kun jo muutamana aamuna ollut täysin puhdas side aamulla. Sitten päiväsiteeseen jotain tuhrua tullut, mutta eilen päiväside myöskin puhdas. Tänään en ole koko päivänä myöskään sidettä pitänyt, What a Feeling!!!! :D pari viikkoa hautonut siteellä alakertaa, niin on muuten vapauttava tunne olla ilman!

Tänään olin jo puhelin kädessä soittamassa sairaalaan, että eikö tässä nyt tosiaan tehdä mitään jälkitarkastusta... Mutta luin vielä kuudennenkymmenennen kerran sairaalasta saamani paperia, Keskenmenon lääkkeellinen hoito.

Siinä ohjeessa lukee näin:

Hoidon teho varmistetaan 3-4 viikon kuluttua tehtävällä virtsan raskaustestillä. Testi voidaan tehdä joko perusterveydenhuollossa tai kotona. Negatiivinen tulos ja vuodon päättyminen kertovat keskenmenon hoituneen.

Ja vielä se mieltä polttelevin asia:

Uutta raskautta voitte yrittää kun vuoto on päättynyt ja raskaustesti negatiivinen, tai viimeistään seuraavien kuukautisten jälkeen.

Jokohan jää kestäisi, vois lähteä kairaamaan... Nyt uutta matoa koukkuun, siis! ;D

HAASTE SINULLE, Lukijani! :)

No niin, on aika vastailla haasteeseen!

Säännöt:

1. Kiitä haastajaasi ja linkkaa hänet postaukseesi

2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen

3. Keksi 11 uutta kysymystä

4. Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa

5. Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

Kiitän, niiaan ja kumarran Tyttöankalle! :)

Tyttöankan kysymykset ja minun vastaukseni:


1. Mistä tykkäät ulkonäössäsi? 

Silmät ;)

2. Millainen värimaailma kodissasi on? 

Pääosin valkoinen, lisäksi mustaa ja harmaata.... ja kaikki sateenkaaren värit, kun poikien lelut ovat hujan hajan ympäri kämppää... Ei siinä paljon tehostevärit erottuis... ;P

3. Mitä työtä haluaisit tehdä/kokeilla, jos et olisi nykyisessä työssä/opiskelualalla?

Onpas vaikeaa, jokin ulkoilmatyö tai rakennus/remontointiala, vaikka joku pihanrakentaja tai semmoinen joka tekee vaikka kivetyksiä tai muita rakenteita, tai talonrakennusta.... "remonttireiska" :)

4. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?

Puuha Pete: Korjauskeikka :D ääninappikirja! Itsekseni en oikeastaan lue kirjoja....

5. Lempielokuvasi?

Pidän romanttisista komedioista. En osaa nimetä. Olis hienoa muistaa kaikki näkemänsä elokuvat ja näyttelijät, elokuvat on mulle totaalirentoutumis ja päännollaustapahtuma. Kevyttä ja helppoa seurattavaa, suurinpiirtein seuraavana päivänä en enää muista mitä tapahtui. Viimeksi kävin katsomassa leffassa Tie Pohjoiseen. Ei säväyttänyt erityisesti. Yksi tuli nimeltä mieleen, joka oli hyvä: Notting Hill.

6. Mitä haluaisit oppia?

Itsekuria, määrätietoisuutta, pitkäjänteisyyttä, tunteista puhumista, lasten kasvattamista, esiintymistä

7. Uskotko Jumalaan tai johonkin henkisyyteen/hengellisyyteen?

En usko kovin vahvasti että olisi jokin ukkeli taivaassa, mutta välillä lohduttaudun ja luon lapsille turvaa, että sielu elää ikuisesti ja että on jokin "ikuinen ulottuvuus". En usko, että kaikki on ennalta ohjattua kenenkään toimesta, mutta uskon että tapahtuvilla asioilla on aina jokin tarkoitus. Se ajatus ohjaa siihen, että kaikesta asioista pääsee eteenpäin ja niistä löytää aina pienen murusenkin jotain hyvää.

8. Mitä toivot joululahjaksi?

Yhteistä aikaa perheen kesken. Ja hieman kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa. Vaikka leffailtaa. Toivon myös lapsille stressitöntä joulua ja sopivasti lahjoja.

9. Millainen ikäero sinulla ja miehelläsi on?

Päivän vajaa kuukausi. Minä olen vanhempi! ;)

10. Mitä hyviä asioita elämässäsi/arjessasi on nyt?

Kaksi ihanaa tervettä poikaa, luotettava aviomies, "onnistunut lääkkeellinen keskenmeno", mahdollisuus raskautua uudelleen, lumityöt, pulkanvetäjän pesti ;)

11. Mistä jouluruoista pidät?

Maksalaatikko, kinkku, bataattivuoka, peruna- ja italiansalaatti, imellytetty perunalaatikko

Taidan vähän muunnella (en missään tapauksessa rikkoa) sääntöjä ja haastaa vastaamaan minun kysymyksiini kaikki lukijani, varsinkin sinulle, joka et vielä ole kenenkään kysymyksiin vastannut, ja kerro haasteen vastaanottaminen minulle kommentteihin, että voin tulla lukemaan sun vastaukset!

Tämä haaste on pyörinyt niin monessa blogissa, joten näin en enää samoille laita kiertoon. ;)

Haasteellistakin haasteellisemmat kinkkiset The Kysymykset:

1. Miten tutustuit puolisoosi?
2. Onko teillä jokin yhteinen harrastus?
3. Mihin haluaisit matkustaa?
4. Kuvaile unelmien asuntosi?
5. Keitä toivot perheeseesi kuuluvan 10 vuoden päästä?
6. Minkä etunimen antaisit tyttö- ja poikalapsellesi, jos päätös pitäisi tehdä tänään?
7. Onko suvussanne (tai miehen suvussa) "kiertäviä nimiä", jos on, niin mitä?
8. Mistä löysit blogini ja mikä herätti kiinnostuksesi? ;)
9. Kuvaile ihana päivä aamusta iltaan puolisosi kanssa mahdollisimman tarkkaan?
10. Onko sinulla jokin erityisosaamistaito? ;P
11. Käytätkö alkoholia ja miten suhtaudut toisten alkoholin käyttöön/käyttämättömyyteen?


Sallinette sääntömuutoksen, huom. ei -rikkomuksen! :)

Uskomatonta...

Tulin vaan kertomaan, että vuoto on niukentunut reippaasti. Josko se ihan kohta loppuu kokonaan. Viime lauantai meni vähän toisenlaisissa merkeissä, kun ensin odotettiin päivystyksessä ja sitten kun alkoi tapahtua, niin tapahtui rytinällä. Uskomatonta, että siitä on vasta viikko. Nää tuntuu kyllä jatkuneen jo pienen ikuisuuden. ;)

Mietityttää.... Seksi ja uusi raskaus....

Koskahan sitä uskaltais alkaa taas petipuuhiin, ettei tarvitse mitään tulehdusriskejä pelätä? Ja koskahan sitä taas ovuloi, että olis uusi mahdollisuus taas hedelmöittyä? Koskahan sitä kannattais alkaa ovista testailemaan?

Eilen tein illalla huvikseni raskaustestin, että vieläkö hormonia elimistössä on. Tulos oli haalean haalea haamuplussa, niin ettei sitä oikeen edes valokuvaan saanu näkyviin... Tottahan se piti valokuvata. ;)

Lisäksi mietityttää, että pitäisköhän sitä mennä vielä jonnekin jälkitarkastukseen, että näkis onko se kohtu nyt täysin tyhjä, että voiko tässä nyt unohtaa ja mennä eteenpäin?

Sain ihanalta Tyttöankalta haasteen vastata 11 kysymykseen ja omiakin kysymyksiä pitäis keksiä. Haaste vastaanotettu, vielä vastauksia joutuu odottelemaan, kun piti vain ihan pikaisesti kuulumisia laittaa... :)

Mukavaa viikonloppua vielä kaikille, ja jos haluatte pudottaa leukanne ja saada silmät oikein suuriksi, kannattaa vilkaista tämä video. Toivottavasti näkyy.

Jos ei oma keho ihan toimi aina niinkuin haluais....

Murrunko vai kovetunko?

Ajatukset ovat hujan hajan. Tekisi mieli vain käpertyä kuoreen ja unohtaa ulkomaailma. Toisaalta tekis mieli avoimesti puhua ja saada vastakaikua, vertaistukea, jutella ystävien kanssa, jotka ovat käsitelleet keskenmenonsa.

Mä en edes tiedä mihin suuntaan mun pitäis näiden ajatusten kanssa lähteä. Esikoiseni kysyi minulta ruokapöydässä yksi päivä, että tuliko minulle suru, kun vatsassa ei ollutkaan vauvaa? Selitimme pojille siis ennen ultraa, että olemme isin kanssa menossa katsomaan lääkäriin laitteella onko äidin vatsassa todella vauva. Ja tultuamme ultrasta, selitimme, ettei ollutkaan. Emme puhuneet kuolemasta tai muustakaan tarkemmin. Vain yksinkertaisesti, itse romahtamatta, että ei vielä ollutkaan sitä pikkusisarusta tulossa. Että toivottavasti myöhemmin sitten.

Huomasin esikoisen silmiin nousevat kyyneleet. Vastasin kysymykseen, että kyllä minulle tuli suru, itkuakin tuli, koska toivoimme isin kanssa niin kovasti, että teille olisi tullut pikkuveli tai -sisko. Lisäsin itkua pidellen, että onneksi meillä on jo 2 maailman ihaninta lasta, jotka meille on annettu. Ja että toivomme todella kovasti, että joku päivä vielä yksi vauva meille haluaisi tulla.

Lasten edessä en haluaisi romahtaa, kun raskas päivä on takana ja illalla koittaa rauhoittumishetki itsellenikin, keskenmeno, menetys palaa mieleeni. Silloin tuntuu, että voisin romahtaa. Miksi, miksi, miksi. Kysymys palaa yhä uudelleen mieleeni ja ajatus alkaa pyöriä ympyrää. Illalla on vaikea nukahtaa, koska ajatus ei rauhoitu. Yritän saada tunteiden väliin ängettyä murun järkeä ja selkeitä ajatuksia. Ahdistaa, ensin kaikki näytti ja tuntui hyvältä, elämä oli raiteillaan. Ja yksi musta päivä ja kaikki kääntyi ylös alaisin. Miksi? Palaan siihen aina uudelleen. Aina, kun on aika vaihtaa punaiseksi värjäytynyt terveysside...

Yritän vain koventaa kuoreni, ajatella, että meillä on jo 2 ihanaa, tervettä lasta. Niistä pitää nyt pitää huolta ja olla onnellinen.

Ja niinhän me olemmekin. Surraan surua vähitellen. Iloitaan siitä mitä meillä on, eikä surra sitä mitä ei ole.

Rauhoittavaa itsenäisyyspäivää.

Onnea 95 v. Suomi!

Unelman päivänä

Ei herkille! Tämä voi olla osastoa liian paljon tietoa.....

Tänään se sitten syntyi. Unelma vedettiin vessasta alas. Sikiöpussi kaikkineen tuli ulos.

Mä näin sen. Juuri sellainen pussukka, noin 4 cm halkaisijaltaan. Ihan kuin siinä olis ollu silmät, just symmetrisesti molemmin puolin pallukkaa sellaiset mantelin muotoiset tummat "kalansilmät". Mitään muuta tunnistettavaa siinä ei ollut, verihyytymää ja sellaista kalvoa. Siellä se virui pöntön pohjalla. Ei se mitään sikiötä ainakaan muistuttanut. Ei tehnyt häijyä.

Tunsin kuinka se holahti kuin hyytymä konsanaan ilman mitään kipuja vessakäynnin yhteydessä. Lisäksi valui pitkänä nauhana "limaa" tms....

Ihanaa, helpotuksen huokaus. Todennäköisesti pahin on nyt ohi. Eikä todennäköisesti tarvitse kaapia.

Saa nähdä kuinka kauan tässä tätä jälkivuotoa saa nyt vielä kestää. Hyytymiä ei ole tullut tuon sikiöpussin jälkeen. Se irtosi jo aamupäivällä. Ja oli mielestäni ihan "ehjän" näköinen, eli tuli todennäköisesti kokonaan kerralla.

Onneks se ei tullut missään kaupassa käydessä....

No, ei se varmaan olis tullut, jos ei virtsatkaan karkaile. Samalla kun "päästää" valumaan ja kevyesti ponnistaa (ponnistin tarkoituksella, jotta hyytymät tulis ulos) niin pääs kohtukin tyhjenemään.

Tästä siis taas jatketaan pikkuhiljaa yritysblogina....

Saa nähdä, koska päästään taas hommiin! ;)

Positiivisella mielellä, todennäköisesti jossain vaiheessa varhaisultraan menossa.... ;) saa sitten vähän aikaisemmin tietää, jos elämä ei jatkukaan alkumetreillä pidemmälle.

Edistystä ja eritystä

Jotain tapahtuu!

Aamulla odoteltiin n. 3,5h päivystävää lääkäriä, joka vihdoin otti meidät vastaan. Kerroin mikä on tilanne ja sitten ultrattiin. Noin 2x4 cm ruskuaispussi siellä olla möllötti paikallaan, kuin ei pienintäkään aietta olis pois valua.

Sain uudet 4 kpl Cytoteceja, nyt kielen alle (ekat nielin tiistaina, kun varoitettiin että voi tulla oireet liian rajuna, jos antaa imeytyä suoraan veenkiertoon kielen alta...). Ohjeistus jatkoon oli vielä, että jos maanantaihin mennessä ei mitään tapahdu vieläkään, niin otan yhteyttä ja aika kaavintaan varataan samantien Kättärille.

Lähdettiin poikien luokse mummolaan ja viimeiset tabletit ei vielä olleet liuenneet, kun perille päästiin. Ehdin istuskella sohvalla ja hetken riehua poikien kanssa, kun tunsin kuukautiskipujen kaltaista vihlontaa alavatsalla. Sitten kylmäsi. Ihan jäätävä kylmyys iski, horkka joka ei lähtenyt kahdella huovallakaan. Lääkkeiden otosta oli noin tunti. Kivut pahenivat asteittain, pyysin miestä tuomaan särkylääkettä. Kieli tuntui samaan aikaan puutuneelta, kipeältä ja hidasliikkeiseltä. Vesi maistui todella pahalle, suuhun oli jäänyt Cytotecmömmöä. Meinasi tulla oksennus.

Syötiin anopin tekemää pizzaa, jonka aikana kivut yltyivät ja halusin lähteä vain kotiin. Pojat jäi nukkumaan mummolaan ja me suunnistimme kotiin. Asumme alle kilometrin päässä toisistamme.

Pääsimme kotiin ja halusin saman tien vessaan. Sitten se alkoi. Hanat aukesivat. :)

Hyvältä näyttää siinä valossa, ettei ehkä jouduta kaavintaan. Ja jännä juttu oli se, että kun tyhjennys alkoi, kivut lähes lakkasivat.

Nyt tässä vaan taas odotellaan, jatkuuko vuoto, millaisena ja kuinka kauan. Se olis niin voitto, jos se nyt oli tässä, tai vaikka kestäisi 3 viikkoa, kun en haluaisi sinne kaavintaan.

Elämä voittaa, vähitellen.

Hyvä tuuri, että mies ehti kotiin matkaltaan. <3

Soitto NKL päivystykseen

Tänään sitten piti taas soitella NKL:n päivystykseen, sillä kolme vuorokautta tuli nyt niiden lääkkeiden otosta. Ja edelleen ei oikeastaan mitään vuotoa, jotain hyvin hyvin niukkaa, niin että melkein pärjäsi ilman sidettä. Jotain tuherrusta siihen nyt värjäytyy, joten en viitsi olla ilman. ;)

Päivystyksessä ystävällinen kätilö vain käski vielä odotella, että toisilla vain kestää useampi vuorokausi, ennen kuin vuoto tulee. Kyseli onko ollut kipuja. Mutta ei vuotoja, eikä kipuja. Teräskroppa, ja sinnikäs pikkumöykky, ei mitkään lääkkeet sitä irrota.

Kätilö sanoi, ettei kannata tänään yötä vasten tulla, vaan huomenna aamulla sitten. Katsotaan, mikä tilanne, miten edetään. Lisää lääkkeitä vai kaavintaan... Kas siinä vasta pulma. Lääkkeet kun ei nyt meinaa tehota... Ja kaavintaan liittyy aina pieni riski, kohtuun tulee pieni reikä, ja se tehdään kevyessä narkoosissa... Öh, ei välttämättä mukavin juttu sekään.

Toivoisin itse kivuttomasti ja nopeaa tapaa nyt niin, että kaikki olis ohi. Jos mä hetkeks laitan silmät kiinni ja kun avaan ne, niin palataan lähtöruutuun.

Tässä ollaan jo mietitty, halutaanko me ihan välttämättä se kolmas lapsi. Totta kai halutaan, mutta ei tässä terveyttä riskeerata. Kaksi ihanaa lasta tarvitsee meitä terveinä. Ja he ovat ansainneet molemmat vanhemmat. Jos tässä jotain kurjaa tapahtuu, eikä uusi raskaus ole enää turvallista tai edes mahdollista, niin hyväksytään se sitten.

Tulee mitä tulee, huomenna siis taas sairaalaan.

Että tää on turhauttavaa.

Mutta mies tulee tänään kotiin! Ja sai vielä lentolipun vaihdettua 3h aiemmaksi, kun kokous loppuikin aiemmin! Jee! Toivottavasti lentokoneet kulkee turvallisesti tuolla lumimyrskyssä! Se nyt tästä vielä puuttuisi, että jotain sattuis.... Ei ajatella edes sitä.

Jotenkin erityisesti tältä matkalta mä odotan miestäni, mun parasta ystävääni, rakkaintani kotiin.

Vuotoa odotellessa

Odottaminen on saanut vähän toisenlaisen käänteen. Nyt odotellaan runsasta vuotoa, ja tosissaan odotetaankin. En haluaisi mihinkään kaavintaan, nukutukseen ja sairaalaan sisään... Hui.

Niiden vuotojen pitäis kohta alkaa tai muuten seuraa jatkotoimenpiteitä.

Saatiin siis Naistenklinikalta Cytotec lääkkeet mukaan, ja niiden mukana voimakkaat kipulääkkeet, jotka piti ottaa jo puoli tuntia ennen Cytotecejä. Luvattiin kovia kipuja ja runsaita vuotoja. Cytotecit otin 27.11. n. klo 15.30. Siitä on nyt n. 42,5h ja jotain onnettoman vähäistä vuotoa olen saanut aikaiseksi. Ei mitään kipuja.

Soitin jo eilen Naistenklinikan päivystykseen lisätietoja saadakseni ja käskettiin vain odottaa. Että jos ei lääkkeiden otosta 2-3vrk ole tyhjentynyt, eli vuotoa ei ole tai se on hyvin niukkaa, niin sitten mietitään jatkotoimenpiteitä. Eli pe-iltana tai la-aamuna soitan uudelleen.

On tää hermoja raastavaa tämä odottaminen. En oikein uskalla minnekään lähteä ja koko ajan pitäis olla joku aikuinen vähintään puhelimen päässä joka voi tulla auttamaan, jos oma vointi äkisti heikkenee ja kivut on niin kovia, ettei pärjää.

Olo on aika absurdi. Täällä mä vaan sohvalla odotan "kuolemaa", pojat meni tänään päiväksi Mummille, kun isi on edelleen työmatkalla, niin mä saan hetken hengähtää. Isoveli on aamun kerhossa ja pääsee sieltä sitten Mummille. Jotenkin tää on vaan niin outoa ja riipivää, että kohta toivottavasti hanat totaalisesti aukeaa ja kivut yltyy, jottei jouduta sitten sinne sairaalaan kun mies palaa.

Tän oikeestaan olis voinu ennustaa, nimittäin samoilla Cytoteceilla käynnistettiin esikoisen synnytys, jossa myös odotettiin ja odotettiin eikä mitään oikeen tapahtunut. Kerroin siitäkin nyt kun soitin sinne NKL:n päivystykseen, että ei oikeen tehonneet silloinkaan... Niin, kätilö kertoi, että synnytyksen käynnistämisessä käytetään 1/4 osa tabletista kerrallaan, ja nyt niitä otettiin siis 4 kokonaista kerralla.

Ärsyttävää, että tämä kestää ja kestää. Jo kuukausi turhaan raskaana ja nyt vielä tämä odotus. Raastavaa.

Yksi positiivinen asia tästäkin löydettiin, mä pääsen miehen mukaan (tai koko perhe päästään) New Yorkiin työmatka-oma loma yhdistelmälomalle ens huhti-toukokuussa! :)

Eka ja vika ultra

Valitettavasti.

Hyvin oli kaveri tarrannut kiinni. Kehitys vain oli pysähtynyt rv 7+.

Tässä sitä nyt ollaan, elämäni ensimmäinen keskenmeno.

Naisen elämää...

Ei oikein tunnu yhtään miltään juuri nyt. Tietysti ollaan molemmat jo kyyneleet vieritetty, mutta olo on aika turta muuten.

Odotellaan, että lääke alkaa vaikuttamaan ja vuoto alkaa. Pelottaa hieman, kuinka kovat kivut on edessä.

Tässä tää nyt oli. Mies lähtee huomenna työmatkalle ja jään lasten kanssa kotiin ja toivottavasti vuotamaan, muuten edessä on kaavinta.

Omituisinta tässä on se, että tätähän mä olen pahoin pelännyt ja aavistellut, koska mitään raskausoireita ei ole ollut. Ja kuitenkin kahdessa edellisessä oli voimakkaat pahoinvoinnit.

Voi paska. Se tunne on nyt.

Onko tää pahaa unta, heräänkö kohta, ja olen edelleen raskaana?

Kahdestoista (ja sairas) viikko

Eilen pyörähdettiin siis jo kahdennelletoista viikolle! ;)

Ylihuomista ultraa odotetaan jo kovasti. Jännittää onko siellä ketään. Mietintää aiheuttaa myös tehdäänkö se vatsan päältä vai alakautta, kun piti siirtää aikaa kaksi päivää alemmaksi, miehen työmatkan takia, ja jos on niin pieni vielä (kätilö, joka vastasi puhelimeen oli niin epäileväinen, että näkyykö mitään). Toivottavasti näkyisi edes syke. <3

Onhan nyt sentään tiistaina jo 11+3.

Iso huoli on myös isän isästä, 84v. papastani. Ja hänen elämänkumppanistaan (ei ole mun mummo), jonka henki taitaa pihistä viimeisiä kertoja. Hän on joutunut sairaalaan ja on siinä kunnossa, että keuhkot pitäisi vaihtaa, mutta sydän ei kestäisi sitä, puolet sydämestä on pois pelistä ja puolet on laajentunut. Käyttää jonkin sortin happilaitetta sairaalassa ja jaloissa ei kierrä veri, niin että ne ovat alkaneet mustua ja amputaatiota on väläytelty. Siinä olis kaikille tupakoitsijoille elävä kuollut esimerkki.

Ei täällä kotonakaan meillä niin voittajafiilis ole. Itse olen flunssassa, että ääni just just kulkee, kurkku on karhea kuin hiekkapaperi. Isompi poika on nyt neljättä päivää kipeänä, eilen ja tänään päivällä ei ole enää kuumeillut, mutta viime yönä huusi sängystään apua, kun oksetti ja heikotti, oli niin kuuma patteri, että taas oli kuume noussut. Tänään lisäksi oksensi aamupalan, jonka vaivoin sai syötyä. Ensimmäisenä päivänä, kun kuume nousi, niin nukkui n. 15h lähes putkeen yöunet, välillä kävi vessassa. Ja lisäksi kahdet päikkärit, ja omasta tahdosta. Eli oli todella kipeä.

No, jos ei isoveljellä ihan hyvin mene juuri nyt, niin pikkuveljeltä löydettiin ti-iltana kihomatoja! Yök, yök, yök. En ole vielä eläessäni nähnyt moisia, kuullut vain, että joo, ne on todella yleisiä pikkulapsilla. Ei meillä. Täällä on nyt koko perhe, ja muu lähisuku syönyt matolääkityksen keskiviikkona ja ke, to ja pe täällä hysteerisen tarkka äiti on jynssännyt, puunannut ja pessyt. Kaikki minkä voi laittaa koneeseen on pesty 60 asteen ohjelmalla ja loput on olleet saunassa yhden tai kaksi kertaa noin 4h 80 asteessa. Lakanoiden vaihto on ollut ihan oma operaationsa, joka ilta uudet lakanat ja joka aamu pesuun.

Mä en halua, että täällä kämpässä leijuu enää yhden yhtä madon munaa, eikä samaa operaatiota uusita enää. Ihan järkyttävä operaatio. Tähän asti meillä ei (eikä varmaan tästä eteenpäinkään) ole ollut ylihygieenistä, vaan lapset on siedättyneet melko hyvin ei-niin-steriilissä ympäristössä. Perussiistiä imurilla ja märällä rätillä ja tolulla tehostettuna. Ei meillä ole paljoa lapset sairastelleetkaan, paria flunssaa ja kuumeilua lukuunottamatta ei mitään. Ei korvatulehduksia eikä mitään rokkoja. Onneksi. Nyt joku kumma viikko ollut täällä huushollissa.

Tänään yritetään käväistä päikkäreiden jälkeen juhlistamassa miehen pikkusiskon kihlajaisia. Kivaa! On kivaa pukea pojat valkoisiin kauluspaitoihin ja katsotaan suostuisiko vielä pikkukravatteihin. Ylisöpöä. <3

Tähtipölyä

Huoh. Valmiiks jo väsyttää arjen pyörittäminen ja nyt vielä entistäkin enemmän. Mieheni lähti taas työmatkalle ja jäin vähän kuin työmatkaleskeksi kotia hoitamaan. No, tämä menee jo melkein rutiinilla, arkirytmit pitää järjestystä yllä. Eikä tätä taas ole kuin pari yötä. Mutta ens viikolla olis vielä toiset pari yötä... Joten kauppareissut pitää miettii nyt entistäkin paremmin etukäteen.

Kaiken tämän lisäksi tähän samaan syssyyn tuli "ei lopulta niin yllättäen" yksi "pieni" lisätyö tämän oman arjen pyörityksen jatkoksi. Pitäisi ruveta omaishoitajaksi isäni isälle, kun hänen edellisen omaishoitajan oma kunto on romahtanut niin alas. Aikamoinen urakka varmasti tulee olemaan. Nyt jo huolettaa vähän oma jaksamiseni ja hänen pärjäämisensä turvaaminen. Katsotaan nyt mihin tämä johtaa, kuinka paljon lopulta "joudun" häntä auttamaan. Ruuanlaittoa ja siivousta, pyykinpesua ja sen sellaista kodinhoitoa ainakin...

Oma vointi on ollut niin erilainen kuin edellisissä raskauksissa, että välillä sitä epäilee tosissaan koko raskautta. No, menkkoja ei ole näkynyt, joten luotetaan nyt siihen sitten. Vasta viikon päästä nähdään onko kohdussani ketään. Vähäiset oireeni ovat olleet tässä pitkin matkaa ajoittain tuleva etova huono olo, mutta edelleenkään en ole kuin yhden kerran oksentanut. Edelliset menivät niin, että vähintään kerran päivässä laatta lensi, ja usean viikon ajan... Lisäksi tunnistan ajoittain vihlaisuja alavatsalla, semmoisia lyhyitä teräviä pistoksia.

Kuopuksen 2v lastenjuhlat ovat onnistuneesti nyt juhlittu. Perjantaina mennään neuvolaan sitten hänen kanssaan. Nyt huvittaa ajatukset esikoisen ajoilta, kun silloin käytiin aluksi vauvan kanssa kuukauden välein neuvolassa, ja sitten puolivuotiaasta lähtien puolen vuoden välein. Silloin ajattelin, että miten "ne" voi jättää meidät nyt ihan itseksemme puoleksi vuodeksi! Mitenhän me nyt pärjätään?! ;) Nyt huvittaa ajatukset, koska nyt tuntuu, että miksi meidän näin usein tarvitsee nyt punnita ja mitata, kun vasta oltiin 1v ja 1,5v tarkastuksissa. Meidän neuvolassa tai ainakaan tällä
tädillä ei ole ollut tapana mitään sen kummempia testejä lapsilla teettää. Vähän ollaan piirretty ja siinä ohessa vähän kysellyt lapselta värejä (3v) ja haastatellut saksien käyttöä sun muuta. Kuulin juuri nimittäin yhdeltä ystävältä, kuinka hänen 3-vuotiaallaan oli ollut kaikki näkö- ja kuulotestit, motoriikkatestejä, mm. Hyppimistä, yhdellä jalalla seisomista jne.

Olisihan ne ihan kivoja ollut nähdä, miten oma lapsi niistä suoriutuu. Ja sitten toisaalta mietin, että meillä oltaisiin varmaan lyöty liinat kiinni, eikä tehty mitään, jos olis nimenomaan jotakin tehtävää pyydetty. Aikamoista eroja siis neuvolantädeissä ja neuvoloissa...

Harmaaseen syksyyn vähän toivon ja valon pilkahduksia tämän laulun myötä kaikille teille!

Kutsu salaisuuksien paljastuksiin

Jo eilen saapui kutsukirje molempiin ultriin. Hui! Nopeeta toimintaa oli, kun perjantaina oli siis neuvola, josta mun tiedot lähetettiin sinne Naistenklinikalle. Harmiksemme eka ultra osui miehen työmatkan kohdalle. Tänään sitte soittelin sinne äitipolille, että löytyisikö uutta aikaa, että mies pääsisi mukaan, kyse oli kolmen päivän matkasta. Ynseääkin ynseämpi kätilö vastasi puhelimeen äänellä "ja mitä v*** sulle? Keskeytit taukoni..." Kerroin tilanteen, ja ensin kysyttiin, onko ihan pakko saada mies mukaan? Sanoin, että ei kai, mutta kyllä hän haluaisi kovasti. Sitten kysyttiin koska viimeiset menkat oli ja että "tää on nyt kyllä tosi hankalaa, kun tää on niin tarkkaa koska tän voi tehdä" "jos otetaan sun miehellesi hyvät kuvat?"

Kerroin, että testasin ovulaatiota ja todennäköisesti hedelmöittyminen on tapahtunut myöhemmin, että varmaan on pienempi. Siihen sitten suora kysymys "että oliko teillä vain yksi yhdyntä?" Kun vastasin että ei, niin sitten mennään näillä. Siitä kun ei koskaan voi tietää sitten.

No, lopulta aika löytyi pari päivää ennen varattua aikaa, vaikka hän vielä korosti, että se on varmaan liian aikaista ja ei siellä varmaan näy kaikki, jos se on vielä niin pieni... Kysyin, entä sitten seuraavalla viikolla? Se olisi sitten aivan liian myöhään...

No sitten nii, kerta. Ei sit.

Kysyin vielä, että no, voisiko sen tehdä sitten kättärillä? Mutta he eivät kuulemma tiedä niiden tilannetta, eivätkä he lähde siihen, että potilaita pompotellaan....

Voi "asiakaspalvelu parhaimmillaan" sentään, tuli oikein miellyttävä olo puhelusta, ihan liikuttavan onnellinen suorastaan. Meitä varmaan odottaa siellä jotain mielettömän ihanaa! Onkohan nyt meidän tietoihin kirjattu, että "hankala asiakas"? En ihmettelisi yhtään.

Kunpa 27.11.2012 nähdään sitten pienen pieni onnen murunen. Ja saa siitä ottaa hyviä kuvia, vaikka mies nyt pääsee kuin pääseekin mukaan! ;)

Iiiiik! Jo alkoi jännittää!

Nyt mennään siis neuvolan laskurin mukaan rv 9+4, ja ultrassa siis tämän kaavan mukaan 11+3

Juhlat takana ja toiset edessä

Koupuksemme 2v. juhlia sukulaisten kesken juhlittiin sunnuntaina. Oli oikein onnistuneet sukulaisjuhlat ja lahjoja tuli sopivasti. Ihanaa, että on kuunneltu toiveita, että lahjan koko ja määrä on rajoitettu. Mm. viime joulu lähti vähän käsistä. Vieläkin mulla on kaapissa viime vuoden lahjoja, jotka on vielä omissa pakkauksissaan. Olen sieltä sitten tarvittaessa ja sopivissa tilanteissa niitä antanut.

Huh, vielä ensi viikonloppuna on lastenjuhlat, eli mieheni ja minun ystäville, joilla osalla on lapsi/-a. ;) Medän kamera otti ja hajosi sitten viime juhlissa. Tulevat juhlat ollaan vieraiden kameran varassa, kun juhlitaan pikkuväen kanssa. Olin jo suunnitellut, että haluaisin ostaa uuden kameran, vaikka vanhassakaan ei mitään varsinaista vikaa ollut. Ei vaan enää ominaisuudet riittänyt. Ikää rakkineella oli jo jopa 3v. No, nyt on sitten vika. Voi harmi. Joudun nyt väkisin ostaa uuden. ;)

Saa nähdä jaksetaanko helmikuussa sitten esikoiselle järkätä jo sellaiset 4v. juhlat, johon kutsutaan sitten vaikka hänen kerhokaverit. Ekat oikeet lastenkutsut. :)

Mulla olotila suht hyvä, välillä on juilinut oikeen viiltävästi alavatsaa, mutta hetken vaan ja sitten loppunut. Kai se kohtu ja lihakset siellä venyy. Paha olo edelleen yllättää silloin, kun verensokeri laskee.

Pojat saavat ensimmäisen serkun! :)

Ei riittänyt se, että pojat saavat pikkusisaren kesäkuussa. Tänään kuultiin sitten, että miehen veljelle on tulossa ensimmäinen! Ja laskettu aika on kolme viikkoa ennen meitä! Mitä mahtavinta ja huipuinta! Tätä uutista on niiiiin odotettu! :)

Ah, mä niin olin tälle miehen veljen vaimolle jo viime keväänä puhunut, että tehdään sitte seuraavat yhtä aikaa, että olis niin kiva sitten yhdessä olla mammalomalla ja olis serkuksista toisilleen seuraa jne. Että eiks niin, että kesävauvat tehdään! ;)

Ja kas! Eilen olivat olleet ekassa ultrassa ja siellä heidän pieni ihminen, 5cm plus jalat, hienosti voi ja kehittyy! Mä oon niin onnellinen nyt, tuplailoa! ;)

Parhautta!

Tänään siis uuden laskutavan mukaan meillä 9+0!

"Äitin mahassa on vauva!"

Näillä sanoilla on ilahdutettu tänään lähipiiriä. :)

Uutisen kertoja oli meidän 3,5v esikoispoikamme. Kyllä oli polleena kertomassa heti kaikille tärkeitä uutisia. "Ei tiedä kumpi tulee, tyttö vai poika" "Toivotaan, että tyttö" "Ens kesänä se sinne tulee" "Tai se on jo siellä" Tuli jatkoilmauksia utelijoille. ;)

Tänään oli siis ensimmäinen neuvola, johon lopulta menin yksin ja isi jäi poikien kanssa kotiin. Neuvolassa oli mukavaa, tuttu täti ja hänellä opiskelija mukana. Täytettiin papereita ja koneelle tietoja. Varattiin sokerirasitus ja sovittiin jatkosta muutenkin. Sydänääniä ei heidän laitteillaan vielä kuule, joten eletään nyt sinne ultraan (marras-joulukuun vaihteeseen) asti jännityksessä. Odotellaan ultra-aikapostia Naistenklinikalta, jonne sain toivoa pääseväni. :)

Tänään saatiin siis "viralliseksi lasktuksi ajaksi 15.6 ja nyt menennään siis jo rv 8+6. Pomppas siis neljällä päivällä eteenpäin. Eli sen kuukautiskierron eron verran. Neuvolan laskuri siis 28 päivän kierrolla ja mulla 32 päivän kierto. No, mennään nyt näin.

"Tästä tää taas lähtee rullaamaan eteenpäin!" sanoi neuvolantäti ja toivotti hyviä vointeja.

 

Hajujen sinfoniasta ja nystyräpallosta, rv 8+1

Eilen huomasin kaupassa käydessäni, että nenääni tulvahti oikea hajujen sinfonia. Tai kakofonia. Mikähän olis hajuaistille vastaava termi? Mua ällötti kun joku tuote tuoksui tai haisi. Mm. grillatut kanat palvelutiskillä. Ennen olisin jäänyt ehkä hetkeksi täyttämään päätäni tuoksusta ja kuvittelemaan makua suussani. Nyt pidätin hengitystä kun kävelin ohi.

Tajusin myös, että roskiksemme haisi tavallista pistävämmälle. Äkkiä roskapussin vaihto hengitystä pidättäen ja pussi ulos asti. Ja vieläkin roska-astia jaksoi lemuta. Yyyyh. Ei tehnyt koko iltana mieli syödä mitään ja sitten juuri lasten iltapesujen aikaan alkoi sitten äiti yökkiä kohti pönttöä. Onneks ei tullu mitään. Ja mukillinen mansikkakeittoa väkisin kurkusta alas. Jo helpotti.

Niskajumi ja siitä seuraava päänsärky oli eilen myös aika atmosfäärinen. Siihen olen onneksi oivaltanut omahoidon. Tehokkaankin ja täysin lääkkeettömän. Nimittäin sellainen nystyräpallo. Melko pieni, n. 10 cm halkaisijaltaan. Ei saa painua kasaan, vaan sellaista kovaa muovia.

Tässä uusi paras ystäväni! :)

Pallon kun asettaa tiettyihin kipupisteisiin ja retkottaa selälleen lattialla maaten sen pallon päällä.... Välillä vähän muljauttelee asentoa, nostelee ja pyörittelee käsiä, nostaa käsien avulla päätä (minivatsalihasliike). Pallo myös "sujahtaa" melko näppärästi lapaluun "alle". Ja hieroo ja painaa melko mujuvasti juuri oikeista kohdista. Ah, tehokasta. Tätä juuri ennen nukkumaan menoa n. 10 min niin johan uni tulee ja päänsärky on poissa! :)

Uskomatonta, mutta nyt mennään jo yhdeksännellä viikolla! :)

Selailin vähän netistä kuvia raskauden etenemisestä, sieltä sisältä katsottuna. Ikkunaluukku kohtuun olisi kieltämättä aika kiva. ;) Löysin kuitenkin mahtavaa kuva-animaatioita englanniksi selostettuna. Linkin takana animaatio viikoista 1-9.

Tähän on siis tässä vaiheessa tultu: 

http://www.babycenter.com/2_inside-pregnancy-weeks-1-to-9_10302602.bc

Sivustolla on myös paljon muuta mielenkiintoista, joten taidanpa blokata linkin talteen, niin voin jatkossakin itse palata sinne.

Ihan tolkuton makeanhimo

Ei tässä herkuttelussa ole mitään järkeä enää. Ensin on raskaudesta johtuva huono olo, sitten syö vaan jotain mitä kaapista löytyy... Keksiä, karkkia, suklaata, ihan mitä vaan käsiin saa. Sitten on sekunnin hyvä olo ja sitten liiasta makeasta paha olo. Yök.

Paha on hiilarihimo, nimenomaan tämä petollinen nopeat hiilihydraatit-himo. Sitten väsyttää kahta kauheammin. Ja yöunetkin on olleet ihan kummallisen huonoja, vaikka muu talo nukkuu täysin sikeästi 10h. Joku univaikeus mulla nyt on päällä. Nimenomaan yöllä.

Pitäs vaan enemmän liikkua ja tuhlata näitä päivän aikana kertyneitä energiavarantoja. Mutta nopeat hiilihydraatit väsyttää vaan. Siihenkin pitäis nopeasti nyt vihdoin ja viimein saada muutosta. Tää on niin hirvee oravanpyörä. Mua jo valmiiks stressaa perjantain paino neuvolassa... :(

Mieheni eilen ensimmäistä kertaa kyseli, että millos me tää uutinen nyt sitten kerrotaan. Ja pitäiskö ensin kertoa pojille? ;)

Mietteitä ja ajatuksia, rv 7+2

Raskaana ollaan, todennäköisesti edelleen. Viikkoja suunnilleen 7+2. Ihanaa, kahdeksannella viikolla mennään ja kuvien perusteella alkiomme näyttää jo lähes ihmiseltä! Hurja muutos parissa viikossa. Löysin huikeaa kuvaa, miltä sisälläni ehkä näyttää juuri nyt! :)

http://www.ehd.org/movies.php?mov_id=41

Oma olotila on suhteellisen normaali. Väsymystä esiintyy pitkin päivää, mutta paha olo on pysynyt inhimillisenä. Kun vaan muistaa pitää verensokerin aika korkealla koko ajan. Eilen illalla en ollut syönyt mitään muutamaan tuntiin, ja nukkumaan mennessä tuli todella huono olo ja päätä särki. Olin jo pessyt hampaat, mutta luonto ajoi minut vielä jääkaapille. Join mustikkakeittoa ja söin vielä banaanin. Olo koheni huomattavasti. Ja uuden hammaspesukierroksen jälkeen nukkumaanmeno maistuikin paremmin.

Pitkin tätä lyhyttä matkaa ajatukset tulevasta on jo pyörineet suurperheen onnesta rahahuoliin ja aviokriisistä omakotitaloon ja citymaasturiin.

Miltä nyt tuntuu? Ajatus kolmannesta. Aika hurjaa. Miten kahden ihmisen aika jaetaan kolmelle tasapuolisesti? Rakkaus lisääntyy, sen tiedän, sitä ei tarvitse jakaa. Se oli suuri huolenaiheeni, kun kakkosta odotin. Mutta aika, syli, huomio. Niiden jakaminen vielä yhdelle. Tuntuu niin kamalalta ajatella, että yksi tulee vielä viemään huomiota jo kahdelta muulta, kun välillä tuntuu ettei riitä niillekään riittävästi huomiota. Ja omakin aika on kortilla. 

Jaksaminen itsessään ei onneksi pelota, koska apujoukkoja on todella lähellä. Aina on apua avosylin tarjolla ja sitä kyllä koko ajan enemmän "kehtaa" ottaa vastaan. Tarve näyttämiseen ja pärjäämiseen -vaihe on mennyt ohi. "Rajaa" oman jaksamisen kanssa ei onneksi ole vielä ole tarvinnut kohdata. Lähellä ollaan käyty, ja silloin itse on jo tajunnut höllätä. Lähteä vaikka yksin kaupoille. Pienikin hengähdys ilman vastuuta voimaannuttaa kummasti.

Jos kaikki menee hyvin, tuleva vauva syntyy ensi kesäkuussa, siis 5kk ennen kuin kuopus täyttää 3v ja silloin äitiyspäiväraha menee edelleen samalla kaavalla kuin esikoisesta. Siihen tähdättiin ja luojan kiitos, näyttää hyvältä. En olisi halunnut mennä nyt välillä kokopäivätöihin ja viedä poikia tarhaan... Enkä jäädä minimiäitiysrahalle... 

Työkuviot ovat muutenkin aika epäselvät, mutta saapahan vielä työelämä mua odottaa, ainakin seuraavat 3 vuotta. Jäin nimittäin suoraan valmistuttuani, toiseen ammattiini, äitiyslomalle. Ja sillä tiellä ollaan. Oman alan töitä en ole siis tehnyt vielä ollenkaan. Ensimmäisen ammatin töitä pari kesää 

Ennen nukahtamista mielessä pyöri raskausuutisten kertominen, kuten niin monena iltana ja päivänä muulloinkin. Pohdin ajankohtaa ja tapaa, jolla uutiset kerrotaan. Neuvola on viikon päästä. Josko siellä kunneltaisiin sydänääniä... Voisiko sen jälkeen jo 100% uskoa tähän. Ja jos ei kuunnella? 

Laittaisinko oman äitini kertomaan uutiset lukemalla kirjoittamani värssyn kuopuksen 2v juhlissa, joka olis neuvolan jälkeen sopivasti niin, että läheiset olis kaikki paikalla? Vai antaisinko esikoisen kertoa samassa tilaisuudessa omin sanoin, että äidin masussa on vauva? Vai laittaisinko kuopukselle paidan, joka oli esikoiselle kun kakkonen julkistettiin...  ;)

Aina tää on niin uskomattoman vaikeaa uskoa. Pitäiskö mennä johonkin 150€ maksavaan varhaisultraan... Vaikka ennenkään en ole niissä käynyt. Edellisissä raskauksissa oireet olivat muutenkin voimakkaammat. Voi tätä.

Tekemistä riittää

Täällä raskautta ei voi unohtaa, silloin tällöin yhtäkkiä iskevä ellotus virkistää muistin. Onneksi pahoinvointi ei ole ihan jatkuvaa, mutta ympärivuorokautista satunnaisesti puuntakaa tuleva kuvotusta kyllä. Siinä erotaan edellisistä raskauksista, sillä silloin paha olo jatkui lähes tauotta. Ehkä se on vielä edessä....

Jos pahaa oloa ei olisi, voisin jopa hetkittäin unohtaa tämän erikoisolotilan. Tekemistä nimittäin on riittänyt. Viikonloppuna käytiin yöt nukkumassa kotona, muuten oltiin joko koko perhe tai osittain liikenteessä.

Lauantaina pääs isi ja äiti vähän viihteelle, yhteislahjaksi (60v) saatiin liput stand-up iltaan! Se oli kyllä hauskaa ja piristystä syys-talveen. =D

Täällä myöskin kuopuksen kanssa vaipattomaksi-projekti meneillään. Noin pari viikkoa ollaan päivät menty ilman vaippoja ja jopa 1 kokonainen päivä ollaan päästy ilman vahinkoja. Yhden vahingon päiviä on jo useita. Kyllä tää tästä, vielä tekemistä riittää. Yöt ollaan vielä vaipoissa, koska vain pari kertaa aamuisin on ollut kuiva vaippa. 

Esikoisen harrastukset rytmittää mukavasti arkea ja saa jotenkin ajan kulumaan nopeammin, kun on rytmi jota mennään. Hän käy siis temppukoulussa (3-4v), perheuinnissa (1 lapsi+1 aik.) ja sitten kirkon kerhossa 2x vko (2,5h kerrallaan).

Itse olen käynyt vähän puolipäiväisissä koulutuksissa (työpaikkaohjaaja) ja olen pitänyt niitä omia koulutuksia, joten pojat on olleet nyt viime viikkoina muutamia päiviä mummolassa (anoppilassa) hoidossa. Viime viikolla mulla oli jo huoli, että onko pojat olleet jo vähän liikaakin hoidossa.... oli äidillä jo ikävä pikkuriiviöitä! ;)

Kyselyjä raskaudesta tulee koko ajan. Pitää kiemurrella ja kierrellä. Sisällä vähän kihelmöi ja samalla velloo oksennus. Kieltämättä sekava olotila. Perjantaina oltiin poikien kanssa anoppilassa ja kun pojat oli päikkäreillä, mulla alkoi tulla päänsärky ja vähän oksettava olo. Sanoin vaan, että taidan lähteä itsekin kotiin lepäämään ja ottaa päänsärkylääkkeen, ettei tule migreeniä.... (Ihan niinkuin olen joskus ennenkin sanonut.) Mieheni tuli töistä suoraan anoppilaan, koska pojat oli siellä ja tuli sitten poikien kanssa kotiin. Kertoi kotiin tultuaan, että anoppi, appiukko ja miehen veli oli kaikki olleet sitä mieltä, että tämän "migreenin" nimi taitaa olla "Liisa". Tyttöä siis kovasti meille toivotaan... ;)

 

Reilu viikko sitten "vietettiin" miehen 30:siä myöskin anoppilassa (hän ei siis mitään juhlia halunnut), jonne halusi tulla mieheni isovanhemmat ja kummit. Silloin jo ihan suoraan kyselivät, että "no, jokos kolmas on tulossa?" "Ei muuta, kun haetaan raskaustestejä ja ruvetaan testaamaan!" ;) Ja että, "eikös sen nyt kohta pitäis olla tulossa, että ehtii ennen kuin kuopus täyttää 3v?" ;)

Hahahaa. On tää niin hauskaa, saa nähdä yllättyykö kukaan, kun "uutiset" julkistetaan...... :)

Saa nähdä, jos meinaa yökkö tulla joku kerta "yleisön läsnäollessa".

Tänään menossa n. rv 6+5

Runosuoni alkoi yhtäkkiä sykkimään.... tällaisia mietteitä ja ajatuksia "julkistus-värssyksi" ;D


Syystaivaalla näimme pienen lentävän tähden.
Kuiskasimme pienen toiveemme mukaan tuulen.
Kuuli pieni tähti toiveemme ja pienen toiveemme täytti.
Nyt sydämessä suuri onnen tunne lämmin.
Täytti tähdenlento toiveen hennon.
Vielä pienen pieni on hän ja ihan uus.
Mut kun saapuu lämpö kesäinen, täyttää sylimme pieni ihanuus.

Tervetuloa pahoinvointi, rv 6+2

Ensimmäinen yökkäys ja myös ensimmäinen oksennus tuli sitten tänään. Yök. Tätä ei todellakaan ollut ikävä. Edellisissä raskauksissa mä voin kerta kaikkiaan todella huonosti. En joutunut sentään tiputuksiin, mutta oksentaminen on jotain niin hirveetä. Ja yökkäily, kun saa pidätettyä oksennuksen, mutta muuten äänet ja liikkeet kyllä tulevat, on kamalaa.

Tätä menoa mun raskaus kyllä paljastuu ennen kuin oli suunniteltu. Tänään olin yksin autossa kun yökkäsin ja onneks ehdin kotiin, kun en pystynyt oksennusta pidättämään. Toivottavasti tää pysyy jotenkin säännöllisillä pienillä ruokailuilla edes vähän kurissa... Onko tää tätä nyt sitten seuraavat 10 viikkoa.... eikä se todella ole mitään aamupahoinvointia, vaan koko-päivä-pahoinvointia... :/

Ihana raskaus - kamala raskauspahoinvointi.

 Pitäisköhän hommata tällainen ranneke, josko pahoinvointi pysyis paremmin kurissa... jotenkin en oikein usko näihin, mutta ei kai siitä nyt haittaakaan ole.

Muita oireita on ollut alavatsan vihlonta, enemmän oikealla ja lähellä nivustaivetta. Sellaisia, jotka saavat vain hymyilemään, kun tietää, miksi vihloo.

Rv 6+2

Rv 6+0: pikkuriikkiset oireet

Tänään siis poksahti viikot taas uudelle luvulle, en tiiä mikä se neuvolasta saatava LA on sitten, mutta korjaillaan tänne sitä mukaa kun vaihtelee...

Oma olotila nyt:

Vatsaa vääntelee, ilmaa kertyy, rintoja hiukkasen aristaa nänneistä, jos väärin osuu johonkin. Vessassa ravaan entistä useammin, melkein tunnin-kahden välein. Väsymys on pahentunut. Nukun melkein päivittäin ainakin lyhkäiset päikkärit. Etoo, jos ei oo muutamaan tuntiin syönyt mitään, kellonajasta riippumatta.

Ei okseta, hajut ei kammota, eikä edelleenkään ole outoja mielitekoja. Jatkuva näläntunne ja ei sittenkään tee mitään mieli -tuntemus on olotilaa hyvin kuvaava.

Hammasta ja huulta purren pyöritellään salaisuuttamme sukulaisten keskuudessa, joilta jo jotain kyselyä tullut kolmosesta.... tosin tuli jo silloin kun ei vielä ollut tärpännyt. Vastattu ollaan, että "no toivottavasti tässä jossain vaiheessa tulee!" ;)

Faktat, rv 6+:

Hermostoputki on sulkeutunut
Aivojen kehitys on nyt keskipisteessä
Raajat ovat teknisesti vasta nupullaan, mutta käsivarret ja jalat kasvavat vauhdilla
Pienet ympyräiset muodot alkavat kehittyä pään molemmille puolille – silmät! 
Myös korvat alkavat muodostua. 
Solut, joista kehittyvät maksa, keuhkot, mahalaukku ja haima, etsiytyvät niille kuuluville paikoilleen.
Sydän täyttyy verellä (tähän asti siinä on kiertänyt neste)

Neuvolaan soitettu

Tänään vihdoin uskalsin, tai muistin (vaikeeta muistaa soittoaikana 12-13) soittaa äitiysneuvola aikaa. Täti on meidän oma tuttu ollut jo yli kaksi vuotta ja hänellä olemme käyneet aina, kun tällä alueella ollaan asuttu. Esikoinen oli n. 10 kk kun muutimme. Siitä pari kuukautta ja aloin odottaa kakkosta. Hän on siis nähnyt yhden raskauden alusta loppuun ja kaksi lastamme mitannut ja hoitanut. Kiva, kun on tuttu. :)

Aika varattiin marraskuun alkuun, 9.11.2012. Laski edellisistä kuukautisista aikataulut, joten hänen mukaansa viikkoja jo 6+, vaikka sanoin tikuttaneeni ovulaation, niin halusi nyt edetä kuukautisaikataulun mukaan... Joten tarkentuu sitten ultrassa se virallinen päivä. Itse lasken suoraan ovulaatiosta.... mutta mennään nyt näin neuvolassa. Molempien poikien kohdalla oli sama homma, ja ultrassa sitten oli pienempi. Ei montaa päivää, mutta silti. Siksihän mulla varmaan on menny molemmat reippaasti yli lasketun ajankin.

Ensimmäinen julkistus siis tehty. Neuvolan täti sai kunnian tietää muita ennen. :)

Nyt pitäs sitte miettiä, menenkö poikien kanssa neuvolaan, josta sitten pojat saavat tietää, mutta etenkin isoveli jo tajuaa ja varmasti ei sitten enää salaisuudeksi keneltäkään jää... Vai vienkö pojat jollakin verukkeella isovanhemmille hoitoon... ;)

Kai tää oikeesti nyt tapahtuu! <3

Rv 5+4: Missä mun oireet on?

Kuukautiset ovat nyt 11 päivää myöhässä, raskaustesti näytti 9 ja 8 päivää sitten positiivista tulosta, niin eikö olis luonnollista, että pikkuhiljaa olis oireita mahdollisesta raskaudesta??? ;)

Välillä väsyttää niin, että silmiä on mahdoton pitää auki, eikä mikään maailmansota estä mua torkahtamasta vaikka istuvilleen kovalle lattialle samalla lapsille satua lukien... Välillä koko vatsa on turvoksissa, ei siis vain alavatsa. Välillä vähän vihlaisee alavatsalta toispuoleisesti läheltä nivustaipeita. Välillä saan kuviteltua itselleni promillen aremmat nännit. Yhtään ei kuvota eikä tee hajut häijyä. Ei tee mieli syödä suolakurkkuja ketsupilla, eikä imeskellä taululiituja. ;)

Noi viimeksi mainitut kuvotukset, hajuyliherkkys ja tissien arkuus olivat kahdessa mun edellisessä ne ensimmäiset oireet, jotka jo ennen raskaustestejä paljastivat asian laidan. Väsymyskin oli edellisissä jotenkin pahempi... En nyt tarkalleen muista, että alkoikohan mun pahoinvointi sittenkin vasta vähän myöhemmin. Nyt siis menossa kuudes raskausviikko.

No, ei vedetä vielä stressitasoa katonrajaan... Odotellaan, mitä tässä tapahtuu... Vielä eletään uskossa, että sisällä tapahtuu kummia... Usko, toivo ja rakkaus. <3 niillä eteenpäin jaksetaan...

Eilen oli pitkästä aikaa lukiokavereiden treffit, vietettiin vähän kuin yhteisiä 30:siä... Meitä on 9 tytön poppoo, jotka säännöllisen epäsäännöllisesti tapaa muutaman kerran vuodessa. Laskettiin, että meillä on lapsia yhteensä nyt 6 poikaa ja 5 tyttöä! Eilen nähtiin myös nuorin, ihana 3kk vanha neiti. Eipä tienneet, eikä edes aavistelleet, että minullakin oli pienen pieni ihmisen alku mukanani. Pojat jäi isin kanssa kotiin, jotta äiti pääs vähän tuulettumaan ja keskittymään vain aikuisten juttuihin... ;)

Toivottavasti seuraavalla kerralla keväällä kun taas nähdään, niin mulla onkin oikein muhkea masu! ;)

Tänään kuultiin myös, että miehen sisko oli mennyt miesystävänsä kanssa kihloihin eilen! :) Saa nähdä onko häät ensi kesänä.... Ens kesänä siis ehkä kahdet kirkollset juhlat meidän suvussa! ;) 

Kesän odotus alkoi viimeistään nyt! :D

Faktat, rv 5+:

• Hermostoputken sulkeutuminen selkäytimen aiheen ympärille
• Kasvon eri osien kehittyminen
• Sydämen käynnistyminen
• Munuaisten ja maksan muotoutumisen alkaminen