Kuopuksemme täytti reilu kuukausi sitten 3v. Nyt loppuivat sitten ne kotihoidon tuet, mutta minä olen edelleen kotona. Tässä piti olla ihan toiset kuviot, äitiyslomat meneillään ja uudet hoitovapaat. Eipä ole. En ole oikein luovuttanut vielä ja edes katsonut puolivakavissani uusia vaihtoehtoja, eli päivähoitoa ja työkuvioita. Takaraivossa ne jossain jyskyttävät. Mutta toistaiseksi on vain jatkettu näin. Katsotaan, koska tulee se tilanne eteen, että täytän työhakemuksia osapäivätöihin...
Molemmat pojat käyvät kirkon kerhoissa, isompi 3x vko ja pienempi 2x. Ja näin jatketaan ainakin ensi kevät. Nyt mulla on siis kaksi päivää viikossa 2,5h aikaa itselleni! Jippii! Olen aloittanut ahkeran kuntoilun, tavoitteena päästä vihdoin ja lopullisesti eroon ylimääräisistä kiloistani, joita ovat vuodet kerryttäneet ihan liikaa. Ehkä se raskautuminenkin voisi tärpätä hiukan kevyempänä ja parempi kuntoisena. Jää nähtäväksi.
Kävimme kuopuksen kanssa 3-vuotis neuvolassa. Otin puheeksi myös tämän toivomuksen tulla uudelleen raskaaksi, ja menneen keskenmenon. Uutta yritystä on siis nyt ollut kalenterivuosi. Yrityskiertoja on siihen mahtunut ehkä noin 9. Lopetin laskemisen ehkä neljän jälkeen. Laskeminen tuntui vain lisäävän stressiä. Nyt otetaan vain kierto kerrallaan.
Neuvolantäti totesi vain, että kunnallisella puolella emme pääse mihinkään tutkimuksiin, jotka koskisivat mennyttä keskenmenoa (jälkitarkastusta tms) tai halua raskautua uudelleen, koska meillä on jo kaksi lasta ja mieskin on sama. Eli meissä ei kai sitten voi olla mitään vikana. Mikään ei silti estäisi menemästä yksityiselle. Olen sitä vaihtoehtoa jo miettinyt useamman kierron verran, mutta aina päätynyt samaan... Ihan turha käynti kuitenkin, varmasti vain rahan hukkaa, katsotaan nyt vielä seuraava kierto.... Tätä on nyt toistunut noin neljä kiertoa.
Taas on toiveikas uusi kierto menossa, kohta (n. kp 20) pitäisi olla taas ovulaatio. Nyt kp 16/~34. Talletukset on jo aloitettu. Tekeekö joululoma tehtävänsä? ;)
torstai 26. joulukuuta 2013
torstai 24. lokakuuta 2013
Rentoa yritystä
Miehen kanssa saatiin eilen ihan kunnon hepulinaurut juuri kun piti alkaa tallettaa pikkuisia uimareita. Ovulaatiotestiin piirtyi eilen päivällä kauniit kaksi yhtä violettia viivaa. Ei meinannut seksistä tulla mitään. Vitsit olivat väsyneitä, mua haukotutti ja olin vähän torkahdellut laulaessani pojille unilaulua. Olin aika kuiva, jostain syystä suurimmat limat tulivat muutamaa päivää ennen kuin ovisplussa... Naurusta ei meinannut tulla loppua, kun mies sanoi, että ole sä kuiva niin mä olen löysä....
No, hepulin jälkeen hommat luistivat liukkaasti loppuun ja eilen saatiin uimarit liikkeelle. Tänään ovulaatiotestin testiviiva hyppäsi lähes mustana silmille, ollen todella tummempi kuin kontrolliviiva. Ja siemenet pääsivät matkalleen myös tänään...
Tuo olikin jännä tämä limaisuus versus testiviivat. En oikeen tiedä mitä meinaa, että noin kp 17 paikkeilla tuli ns. limatulppa josta sitten seurasi muutama hyvinkin runsaslimainen päivä, varsinkin kp 19 tuli nämä kuuluisat kananmunalimat, ja talletuskin silloin tehtiin. Nyt siis kp 22. Kp 20 oli välipäivä seksistä.
Tänään tuli myös vihlaisut, joita olen tässä jo ehtinyt odottelemaan. Uskoisin siis, että tänään irtosi munasolu.
Yritys on ollut rennompaa kuin moneen kuukauteen. En jaksa enää stressata. Odotukset ovat kyllä kovat, mutta päällimmäiset fiilikset ovat todella mukavat ja rentoutuneet. Mitä väliä vaikka lasten ikäeroksi tulisi vaikka 6v? Meillähän on periaatteessa vaikka 10v vielä aikaa hankkia lapsi tai vaikka useampikin.
Mies vietti tänään 31v synttäreitä. Lahjaksi sai ainakin komean ovulaation sekä kokonaisvaltaisen nautinnon. Saa nähdä saako vielä jotakin muutakin.... ;)
Fiilis on kepeä. Onneksi me ollaan me! <3
On ihanaa heitellä syksyn pudottamia lehtiä ja kohistella kävelemällä lehtimeressä.
No, hepulin jälkeen hommat luistivat liukkaasti loppuun ja eilen saatiin uimarit liikkeelle. Tänään ovulaatiotestin testiviiva hyppäsi lähes mustana silmille, ollen todella tummempi kuin kontrolliviiva. Ja siemenet pääsivät matkalleen myös tänään...
Tuo olikin jännä tämä limaisuus versus testiviivat. En oikeen tiedä mitä meinaa, että noin kp 17 paikkeilla tuli ns. limatulppa josta sitten seurasi muutama hyvinkin runsaslimainen päivä, varsinkin kp 19 tuli nämä kuuluisat kananmunalimat, ja talletuskin silloin tehtiin. Nyt siis kp 22. Kp 20 oli välipäivä seksistä.
Tänään tuli myös vihlaisut, joita olen tässä jo ehtinyt odottelemaan. Uskoisin siis, että tänään irtosi munasolu.
Yritys on ollut rennompaa kuin moneen kuukauteen. En jaksa enää stressata. Odotukset ovat kyllä kovat, mutta päällimmäiset fiilikset ovat todella mukavat ja rentoutuneet. Mitä väliä vaikka lasten ikäeroksi tulisi vaikka 6v? Meillähän on periaatteessa vaikka 10v vielä aikaa hankkia lapsi tai vaikka useampikin.
Mies vietti tänään 31v synttäreitä. Lahjaksi sai ainakin komean ovulaation sekä kokonaisvaltaisen nautinnon. Saa nähdä saako vielä jotakin muutakin.... ;)
Fiilis on kepeä. Onneksi me ollaan me! <3
On ihanaa heitellä syksyn pudottamia lehtiä ja kohistella kävelemällä lehtimeressä.
lauantai 21. syyskuuta 2013
Viimeinkin taas täällä
Stressinhallinta ja yritys olla stressaamatta yrityksestä, on tuonut hyvää vaihtelua ajatusmaailmaani. Enää ihan jokainen ajatus ei liippaa kiertopäiviä, ovulaatiolimoja tai vatsannippailuja.
Tauko myös kirjoittamisesta on tehnyt hyvää, ja harvempi tahti muiden kirjoitusten lukemisessa myös. Pahoittelen täällä nyt kaikkia yhteisesti olemattomista kommenteistani. Ehkä tästä taas virkistyy myös tsemppaamaan muita.
Kesä meni ja vuosipäivä lähestyy. Siis yrityksen osalta se "juhla" meni jo, mutta ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa keskeytynyt keskenmenoni koettiin viime vuoden marraskuun lopussa. Pelottavaa, kuinka nopeasti vuosi on mennyt. Lokakuu viime vuonna meinasi tehdä unelmistamme totta, tein positiivisen testin, ja hedelmöittyminen oli tapahtunut syyskuun loppupuolella. Tässä elellään taas samoin toivein, josko syyskuussa olis jotain taikaa.... Toivottavasti ei ainakaan pahaa karmaa, jos taas tärppää, niin sama ruljanssi ei toistu... Meinaan keskenmenon suhteen...
Sitä mietiskellessä....
Voihan tässä mennä vielä vaikka vuosi... Voihan uusi keskenmenokin tulla. Ei se uusi plussatesti mitään uutta lasta lupaa. Ei todella.
Huomaan omissa asenteissa lapsen teon suhteen olevan epäonnistumisen pelon ja katkeruuden tunteiden lisäksi vähän pelottavaakin välinpitämättömyyttä. Onko stressittömyys yhtä kuin välinpitämättömyyttä? En ainakaan stressin tunteiden vallitessa siihen suuntaan ollut pyrkimässä. Olenko siis luovuttamassa?
Olenko aina ollut kovin helposti hanskat tiskiin lyövää sorttia? Vaikka en sitä helpolla myönnä, niin voihan siinä olla piiru tottakin. Muistan kouluaikoina itku kurkussa hokeneeni äidilleni, kuinka en osaa, en osaa. Vaikka totuus oli, etten jaksa harjoitella. Kaiken pitäisi sujua heti. Huomaan tämän piirteen myös 4,5v esikoisessa. Harmittaa, olenko niin läpinäkyvästi sellainen edelleen. Vaikka toivoisin olevani kannustava ja tukeva äiti. Selittävä ja kärsivällinen. Ainakin nyt huomaan, että oma äitini todella on juuri sellainen, en muista koskaan, että hän olisi ollut kärsimätön kanssani, päinvastoin. Edelleen hän on rauhallinen ja kannustava. Ja löytää juuri oikeat sanat sekä minulle että mummina lapsilleni.
Olen huono poistumaan omalta mukavuusalueeltani. Olen myös kovin kriittinen tekemisilleni, tuotoksilleni. En voi kuvailla itseäni perfektionistiksi, mutta joissakin asioissa pidän itseäni vähän turhan tarkkana. Haluaisin, että asiat tapahtuvat täydellisesti, juuri niin kuin haluan. Ja asioita, joihin en voi vaikuttaa, turhauttavat.
En lopulta malttanut olla testaamatta ovulaatiotikuilla tässä kierrossa. Tuntui, että kaikkensa on yritettävä. Kuitenkin samalla stressiä välttäen. Vaikka th olikin sanonut neuvon, että mitäpäs jos jättäisitte nyt testaamatta, jos se aiheuttaa lisästressiä, ja siksi ovulaatio jää tulematta... Mutta, onnistuin kuitenkin saamaan ovulaatiotestitikkuihin (pregcheck) tummia viivoja (kp 20 melkein yhtä tumma, kp 21 tummempi kuin kontrolli, kp 22 melkein yhtä tumma) ja kipuilut ajoittuvat tummien viivojen kanssa yksiin, vähän aiemmin ja vähän myös jälkeenkin. Yhtenä iltana sain myös sormitestillä venyvää läpinäkyvää kananmunalimaa.... Myös tumman viivan kanssa samoihin aikoihin.
Kaiken kaikkiaan myös seksi maistui paremmalta kuin pitkiin aikoihin. Uusiakin juttuja on löydetty vähän piristämään! ;) ajoitukset ovat todennäköisesti osuneet myös hyvin, joten nyt on taas kaikki mihin on voitu vaikuttaa, hoidettu paremmin kuin ikinä olisin osannut toivoa. Toivottavasti kroppakin olisi vihdoin valmis uuteen raskauteen. Ja vuosipäivä muuttuisi juhlaksi.
Kiitos kaikille ihanille lukijoille, olen ilokseni huomannut, että kävijämäärät eivät ole tippuneet, vaikka itse olenkin vähän jo kyydistä meinannut pudota.
Aurinkoista syksyä teille! <3
T. Jubu, kp 24/33, dpo n 3....
Tauko myös kirjoittamisesta on tehnyt hyvää, ja harvempi tahti muiden kirjoitusten lukemisessa myös. Pahoittelen täällä nyt kaikkia yhteisesti olemattomista kommenteistani. Ehkä tästä taas virkistyy myös tsemppaamaan muita.
Kesä meni ja vuosipäivä lähestyy. Siis yrityksen osalta se "juhla" meni jo, mutta ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa keskeytynyt keskenmenoni koettiin viime vuoden marraskuun lopussa. Pelottavaa, kuinka nopeasti vuosi on mennyt. Lokakuu viime vuonna meinasi tehdä unelmistamme totta, tein positiivisen testin, ja hedelmöittyminen oli tapahtunut syyskuun loppupuolella. Tässä elellään taas samoin toivein, josko syyskuussa olis jotain taikaa.... Toivottavasti ei ainakaan pahaa karmaa, jos taas tärppää, niin sama ruljanssi ei toistu... Meinaan keskenmenon suhteen...
Sitä mietiskellessä....
Voihan tässä mennä vielä vaikka vuosi... Voihan uusi keskenmenokin tulla. Ei se uusi plussatesti mitään uutta lasta lupaa. Ei todella.
Huomaan omissa asenteissa lapsen teon suhteen olevan epäonnistumisen pelon ja katkeruuden tunteiden lisäksi vähän pelottavaakin välinpitämättömyyttä. Onko stressittömyys yhtä kuin välinpitämättömyyttä? En ainakaan stressin tunteiden vallitessa siihen suuntaan ollut pyrkimässä. Olenko siis luovuttamassa?
Olenko aina ollut kovin helposti hanskat tiskiin lyövää sorttia? Vaikka en sitä helpolla myönnä, niin voihan siinä olla piiru tottakin. Muistan kouluaikoina itku kurkussa hokeneeni äidilleni, kuinka en osaa, en osaa. Vaikka totuus oli, etten jaksa harjoitella. Kaiken pitäisi sujua heti. Huomaan tämän piirteen myös 4,5v esikoisessa. Harmittaa, olenko niin läpinäkyvästi sellainen edelleen. Vaikka toivoisin olevani kannustava ja tukeva äiti. Selittävä ja kärsivällinen. Ainakin nyt huomaan, että oma äitini todella on juuri sellainen, en muista koskaan, että hän olisi ollut kärsimätön kanssani, päinvastoin. Edelleen hän on rauhallinen ja kannustava. Ja löytää juuri oikeat sanat sekä minulle että mummina lapsilleni.
Olen huono poistumaan omalta mukavuusalueeltani. Olen myös kovin kriittinen tekemisilleni, tuotoksilleni. En voi kuvailla itseäni perfektionistiksi, mutta joissakin asioissa pidän itseäni vähän turhan tarkkana. Haluaisin, että asiat tapahtuvat täydellisesti, juuri niin kuin haluan. Ja asioita, joihin en voi vaikuttaa, turhauttavat.
En lopulta malttanut olla testaamatta ovulaatiotikuilla tässä kierrossa. Tuntui, että kaikkensa on yritettävä. Kuitenkin samalla stressiä välttäen. Vaikka th olikin sanonut neuvon, että mitäpäs jos jättäisitte nyt testaamatta, jos se aiheuttaa lisästressiä, ja siksi ovulaatio jää tulematta... Mutta, onnistuin kuitenkin saamaan ovulaatiotestitikkuihin (pregcheck) tummia viivoja (kp 20 melkein yhtä tumma, kp 21 tummempi kuin kontrolli, kp 22 melkein yhtä tumma) ja kipuilut ajoittuvat tummien viivojen kanssa yksiin, vähän aiemmin ja vähän myös jälkeenkin. Yhtenä iltana sain myös sormitestillä venyvää läpinäkyvää kananmunalimaa.... Myös tumman viivan kanssa samoihin aikoihin.
Kaiken kaikkiaan myös seksi maistui paremmalta kuin pitkiin aikoihin. Uusiakin juttuja on löydetty vähän piristämään! ;) ajoitukset ovat todennäköisesti osuneet myös hyvin, joten nyt on taas kaikki mihin on voitu vaikuttaa, hoidettu paremmin kuin ikinä olisin osannut toivoa. Toivottavasti kroppakin olisi vihdoin valmis uuteen raskauteen. Ja vuosipäivä muuttuisi juhlaksi.
Kiitos kaikille ihanille lukijoille, olen ilokseni huomannut, että kävijämäärät eivät ole tippuneet, vaikka itse olenkin vähän jo kyydistä meinannut pudota.
Aurinkoista syksyä teille! <3
T. Jubu, kp 24/33, dpo n 3....
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Kp 35
Eikä hajuakaan dpo:sta. Todennäköisesti ei mikään. Ovulaatio jäi tulematta ehkä kokonaan tässä kierrossa. Tämä on ihan uutta, ainakin näin vauvantekoaikaan, jolloin kroppa on syynissä suurennuslasin alla. Voihan olla, että näin on käynyt ennenkin, nyt vain todistin sen tikuttamalla. Huhtikuussa venähti 16 päivää, mutta sitten se munasolu vihdoin irtosi.
Alavatsalla nipistelee ja tykyttelee. Kaksi raskaustestiä tehty, molemmat negoja. Voisin oikeastaan toivoa, että hanat aukeaisi ja pääsisi taas uuteen kiertoon. Ties jo kuinka monenteen, en enää viitsi edes laskea. Enää niillä ei ole väliä. Kunhan joskus tärppäisi. Kaikki osuisi kohdalleen ja elämä kääntäisi taas uuden lehden.
Kauppoihin on saapuneet jo koululaisten syksytarvikkeet ja jopa syys/talvitakkeja. Elämä jatkuu. Elämä menee eteenpäin. Ei saa jäädä roikkumaan menneeseen. Katse tulevaan ja hymykuopat esiin. Näin sen kuuluukin mennä. Kaikki on hyvin.
Alavatsalla nipistelee ja tykyttelee. Kaksi raskaustestiä tehty, molemmat negoja. Voisin oikeastaan toivoa, että hanat aukeaisi ja pääsisi taas uuteen kiertoon. Ties jo kuinka monenteen, en enää viitsi edes laskea. Enää niillä ei ole väliä. Kunhan joskus tärppäisi. Kaikki osuisi kohdalleen ja elämä kääntäisi taas uuden lehden.
Kauppoihin on saapuneet jo koululaisten syksytarvikkeet ja jopa syys/talvitakkeja. Elämä jatkuu. Elämä menee eteenpäin. Ei saa jäädä roikkumaan menneeseen. Katse tulevaan ja hymykuopat esiin. Näin sen kuuluukin mennä. Kaikki on hyvin.
lauantai 13. heinäkuuta 2013
Olematon ovulaatio
Ei ehkä tapahtunut koko ovista tässä kierrossa. Nyt jo kp 25, eikä hymiötä ole näkynyt. Mulla on enää pari Clearbluen digiovistestiä jäljellä, uusia en aio hankkia, ainakaan ihan hetkeen. En tiedä stressaanko tuosta testaamisesta niin paljon, että nyt ei koko ovista ole löytynyt. On ollut muutenkin niin ihmeellisiä viime aikoina nää mun kierrot, ettei mitään järkeä.
Olen siis metsästellyt ja testannut ovista 16. kp:stä lähtien... Jotain nippailuja olen tuntenut, mutten mitään enempää. Jos en tarkkailisi, en luultavasti edes rekisteröisi nipistyksiä. Olen nimittäin joskus todella joutunut ihan puhaltelemaan ja taipumaan kaksin kerroin oviskipuilun takia. Nyt ei niin mitään.... Saakutti, jos tästä tulee taas joku vastaava megakierto kuin NYCin reissun aikaan... Että humps, ovis kp 33 ja siitä taas pari viikkoa, että alkaa menkat.
Tää on ihan perseestä suomeks sanottuna. Talletuksia ollaan tehty lähes joka päivä nyt ööö... Pari viikkoa, ja rupeis oikeestaan riittää pikkuhiljaa... Menee seksistäkin ihan maku. Pari päivää ollaan oltu harrastelematta tän parin viikon aikana. Se on munkin mittareilla jo aika paljon ja usein se. Meille yleensä normitahti on ehkä kerran tai kaks viikossa... Nyt yrittämisen aikaan tosin painottunu niin oviksen tienoille, että muu kierto menee aika harvakseltaan...
Alkaa olla jo vähän epätoivoakin ilmassa, mitä jos km seurauksena jokin onkin pielessä? Keskustelin tässä normiterkan kanssa taannoin tästä yrittämisestä ja km:sta ja sen hoidosta, kun mitään jälkitarkastusta tai -kontrollia tyhjentämisen jälkeen ei ole ollut. Hän sanoi, ettei yleensä edes oteta vastaan, jos ei ole kipuja tai vuotohäiriöitä.
Koitetaan vaan jaksaa painaa. Aika lyhyeks taitaa jäädä luteaalivaihe, tai sitten kierto pitkittyy taas. Normaalikierto ollut siis n. 33 vrk, eli 9 päivän päästä pitäis alkaa menkat, eikä ovista näy.
Voikohan se olla ollut jo? Ilman, että testiin olisin saanu bongattua (normaalisti mulla on näyttänyt n. 48h hymiöö), nyt olen tehnyt 1-2x päivässä testejä. Jos se oliskin ollut jo ennen kp 16? Ennen yleensä n kp 20.
Limojakin olen tutkaillut, pari kertaa tullut jotain pyyhittäessä. Ei missään tapauksessa sellaisia määriä, että ovislimoiksi kutsuisin (vertailuna aiempiin limoihin, kun selvät oireet ja testinkin plussaa). Väittäisin tunnistavani oviksen jo myös ilman testejäkin.
Ihmekroppa. Tekee mitä lystää... Ei tässä oikeen enää tiedä mitä tehdä.
Pitäis olla vaan ja harrastaa paljon seksiä, silloin kun huvittaa, lopettaa laskurit ja testailut. Nauttia kesästä ja olla stressaamatta.
Siihen suuntaan siis! Aurinkoisia päiviä ihanaiset! Positiivinen ajattelu.
Olen siis metsästellyt ja testannut ovista 16. kp:stä lähtien... Jotain nippailuja olen tuntenut, mutten mitään enempää. Jos en tarkkailisi, en luultavasti edes rekisteröisi nipistyksiä. Olen nimittäin joskus todella joutunut ihan puhaltelemaan ja taipumaan kaksin kerroin oviskipuilun takia. Nyt ei niin mitään.... Saakutti, jos tästä tulee taas joku vastaava megakierto kuin NYCin reissun aikaan... Että humps, ovis kp 33 ja siitä taas pari viikkoa, että alkaa menkat.
Tää on ihan perseestä suomeks sanottuna. Talletuksia ollaan tehty lähes joka päivä nyt ööö... Pari viikkoa, ja rupeis oikeestaan riittää pikkuhiljaa... Menee seksistäkin ihan maku. Pari päivää ollaan oltu harrastelematta tän parin viikon aikana. Se on munkin mittareilla jo aika paljon ja usein se. Meille yleensä normitahti on ehkä kerran tai kaks viikossa... Nyt yrittämisen aikaan tosin painottunu niin oviksen tienoille, että muu kierto menee aika harvakseltaan...
Alkaa olla jo vähän epätoivoakin ilmassa, mitä jos km seurauksena jokin onkin pielessä? Keskustelin tässä normiterkan kanssa taannoin tästä yrittämisestä ja km:sta ja sen hoidosta, kun mitään jälkitarkastusta tai -kontrollia tyhjentämisen jälkeen ei ole ollut. Hän sanoi, ettei yleensä edes oteta vastaan, jos ei ole kipuja tai vuotohäiriöitä.
Koitetaan vaan jaksaa painaa. Aika lyhyeks taitaa jäädä luteaalivaihe, tai sitten kierto pitkittyy taas. Normaalikierto ollut siis n. 33 vrk, eli 9 päivän päästä pitäis alkaa menkat, eikä ovista näy.
Voikohan se olla ollut jo? Ilman, että testiin olisin saanu bongattua (normaalisti mulla on näyttänyt n. 48h hymiöö), nyt olen tehnyt 1-2x päivässä testejä. Jos se oliskin ollut jo ennen kp 16? Ennen yleensä n kp 20.
Limojakin olen tutkaillut, pari kertaa tullut jotain pyyhittäessä. Ei missään tapauksessa sellaisia määriä, että ovislimoiksi kutsuisin (vertailuna aiempiin limoihin, kun selvät oireet ja testinkin plussaa). Väittäisin tunnistavani oviksen jo myös ilman testejäkin.
Ihmekroppa. Tekee mitä lystää... Ei tässä oikeen enää tiedä mitä tehdä.
Pitäis olla vaan ja harrastaa paljon seksiä, silloin kun huvittaa, lopettaa laskurit ja testailut. Nauttia kesästä ja olla stressaamatta.
Siihen suuntaan siis! Aurinkoisia päiviä ihanaiset! Positiivinen ajattelu.
keskiviikko 19. kesäkuuta 2013
Kp 1
Näin se vaan meni.
Sinne se taas vaan meni.
Kaikki valuu jälleen ulos kohdustani. Toivonrippeet, verenä.
Vituttaa. Ahdistaa. Stressaa.
Miksei kaikki mene niinkuin ennen?
Miksi me ei saada sitä kolmatta kehystä noiden kahden muun kauniin rinnalle seinälle?
Sinne se taas vaan meni.
Kaikki valuu jälleen ulos kohdustani. Toivonrippeet, verenä.
Vituttaa. Ahdistaa. Stressaa.
Miksei kaikki mene niinkuin ennen?
Miksi me ei saada sitä kolmatta kehystä noiden kahden muun kauniin rinnalle seinälle?
sunnuntai 16. kesäkuuta 2013
Viikonloppuna aurinkoa ja harmaata
Eilen dpo 10 testasin pregchekillä, tuloksena haalea viivanpaikka. Eli nega. Noitahan on jo niin nähty. Aina ne menkat sieltä tulee vaikka olis kuin tumma viivanpaikka....
Tänään testattu taas aamupissasta ja nyt ei ollut enää jälkeäkään viivanpaikan kohdalla... Sinne hävisi... Kaikki toiveet karisevat vähitellen ja psyyke koodattu taas kerran veren kohtaamiselle.
Eilen siunasimme myös edesmenneen vaarini hänen lapsuudenmaisemissaan. Pojat puettiin mustiin suoriin housuihin ja valkoisiin paitoihin sekä kaulaansa saivat mustat kravatit. Siunaustilaisuus oli lämmin ja kaunis. Veimme arkulle valkoiset ruusut - minä ja mieheni isot ja pojat pienet. Vieraita oli reilu 70 ja kukkameri oli vaikuttava. <3
Nuorimmaisemme 2v 7kk on juuri nyt todella voimakkaassa kyselyiässä. Hän kyseli istuessamme puisessa hämyisessä ja hiljaisessa kirkossa suhteellisen kirkkaalla lapsen äänellään (niin että koko kirkko kyllä kuuli) mm. Koska se isovaari tulee tuolta arkusta? Selitin kuiskaten, että ei hän tule sieltä pois, isovaari nukkuu nyt, ikuisesti. Kysely jatkuu. Milloin se isovaari herää sieltä? Ei, hän ei enää rakkaani herää. Miksi isovaari ei enää herää? Miksi?
Minusta kysely oli tavallaan hellyttävää ja herkistävää, eikä se näyttänyt haittaavan ketään vierastakaan.
Tänään piipahdettiin vastavuoroisesti Lintsillä. Viikonloppuna siis hautajaisista huvipuistoon. Onneksi saatiin huvitella aurinkoisessa säässä ja ehdittiin sateen alta pois. Lintsillä on pikkulapsille reilu 10 maksutonta laitetta, ja ne riittivät mainiosti 2 ja 4 v pikkupojille. Lisäksi nähtiin myös Angry Birds leikkipaikka, mutta sinne ei edes ehditty, vaikka 4 tuntia vietettiinkin huvittelemassa... :)
Tänään testattu taas aamupissasta ja nyt ei ollut enää jälkeäkään viivanpaikan kohdalla... Sinne hävisi... Kaikki toiveet karisevat vähitellen ja psyyke koodattu taas kerran veren kohtaamiselle.
Eilen siunasimme myös edesmenneen vaarini hänen lapsuudenmaisemissaan. Pojat puettiin mustiin suoriin housuihin ja valkoisiin paitoihin sekä kaulaansa saivat mustat kravatit. Siunaustilaisuus oli lämmin ja kaunis. Veimme arkulle valkoiset ruusut - minä ja mieheni isot ja pojat pienet. Vieraita oli reilu 70 ja kukkameri oli vaikuttava. <3
Nuorimmaisemme 2v 7kk on juuri nyt todella voimakkaassa kyselyiässä. Hän kyseli istuessamme puisessa hämyisessä ja hiljaisessa kirkossa suhteellisen kirkkaalla lapsen äänellään (niin että koko kirkko kyllä kuuli) mm. Koska se isovaari tulee tuolta arkusta? Selitin kuiskaten, että ei hän tule sieltä pois, isovaari nukkuu nyt, ikuisesti. Kysely jatkuu. Milloin se isovaari herää sieltä? Ei, hän ei enää rakkaani herää. Miksi isovaari ei enää herää? Miksi?
Minusta kysely oli tavallaan hellyttävää ja herkistävää, eikä se näyttänyt haittaavan ketään vierastakaan.
Tänään piipahdettiin vastavuoroisesti Lintsillä. Viikonloppuna siis hautajaisista huvipuistoon. Onneksi saatiin huvitella aurinkoisessa säässä ja ehdittiin sateen alta pois. Lintsillä on pikkulapsille reilu 10 maksutonta laitetta, ja ne riittivät mainiosti 2 ja 4 v pikkupojille. Lisäksi nähtiin myös Angry Birds leikkipaikka, mutta sinne ei edes ehditty, vaikka 4 tuntia vietettiinkin huvittelemassa... :)
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Toivo elää, mr Smileface! :)
Kp 19/~33.
Hymynaama paukahti juuri tehtyyn ovistestiin!! Tämän päivän talletuksiin ladataan nyt suuuuuret odotukset. Tai sit "pakotan" miehen heräämään huomenna 6.00 tekemään vielä viimehetken pikatuuttaukset....
Toivo elää sittenkin!
Julma heitto, sillä vaarini nimi oli Toivo. Hän pääsi ikuiseen lepoon, pilven reunalle viime viikolla, täytettyään edellisenä päivänä huikeat 87v.
Kunnia hänen muistolleen. Ikävä on kova.
Terveiset sinne taivaaseen.
Ps. Kenenköhän nimipäivä se tänään olikaan? ;)
Hymynaama paukahti juuri tehtyyn ovistestiin!! Tämän päivän talletuksiin ladataan nyt suuuuuret odotukset. Tai sit "pakotan" miehen heräämään huomenna 6.00 tekemään vielä viimehetken pikatuuttaukset....
Toivo elää sittenkin!
Julma heitto, sillä vaarini nimi oli Toivo. Hän pääsi ikuiseen lepoon, pilven reunalle viime viikolla, täytettyään edellisenä päivänä huikeat 87v.
Kunnia hänen muistolleen. Ikävä on kova.
Terveiset sinne taivaaseen.
Kuljet siellä
kai onnen tiellä
jäivät muistot mulle ikuiset
ne mua kantaa
luo taivaanrantaa
siksi kuollutkaan koskaan et
-Ilpo Kaikkonen-
Ps. Kenenköhän nimipäivä se tänään olikaan? ;)
sunnuntai 2. kesäkuuta 2013
Eteenpäin vaan
Tänään bongattu limat, mutta ovistestissä komeilee vain yksinäinen tyhjä ympyrä.
Talletus tehty tänään ja jatketaan talletteluja vielä huomenna ja ylihuomenna. Tämä kierto on sitten siinä. Seuraava siemennys on mahdollista ehkä la-iltana, mies palaa kotiin silloin noin klo 23... Ja ovulaation pitäis olla tässä välissä...
Että toivotaan, että ovulaatio on ajoissa tai myöhässä ja siemen löytäisi kumppaninsa ja solmisi sisälläni elinikäisen liiton.
Nyt taas ulos kokeilemaan olisiko siellä viileämpää kuin sisällä. Huh hellettä taas. Tätä on taas odotettu.
Vuosi yrittämistä takana. Tai toisella kierroksella kolme kiertoa. Ihan kumpi kuulostaa paremmalta.... ;)
Talletus tehty tänään ja jatketaan talletteluja vielä huomenna ja ylihuomenna. Tämä kierto on sitten siinä. Seuraava siemennys on mahdollista ehkä la-iltana, mies palaa kotiin silloin noin klo 23... Ja ovulaation pitäis olla tässä välissä...
Että toivotaan, että ovulaatio on ajoissa tai myöhässä ja siemen löytäisi kumppaninsa ja solmisi sisälläni elinikäisen liiton.
Nyt taas ulos kokeilemaan olisiko siellä viileämpää kuin sisällä. Huh hellettä taas. Tätä on taas odotettu.
Vuosi yrittämistä takana. Tai toisella kierroksella kolme kiertoa. Ihan kumpi kuulostaa paremmalta.... ;)
perjantai 24. toukokuuta 2013
Kohti ovulaatiota, taas kerran
Yrittäminen tympii. Yleensä tässä vaiheessa taas toiveet heräävät ja ajatukset kääntyvät uuteen ovikseen, uuteen mahdollisuuteen. Olen välitilassa. Menkat loppuivat muutama päivä sitten. Ovikseen on vielä vajaa pari viikkoa.
Kaiken kukkuraksi mies on lähdössä taas kerran työmatkalle, ja juuri oletetun ovulaation aikaan... Paljon ei toiveita sekään nostata.
Onneksi meillä on maailman ihanimmat pikku tättähäärät viemässä ajatukset pois turhasta haaveilusta tai synkistelystä siitä mitä ei ole. Vaan ovat muistuttamassa meitä siitä mitä meille on suotu.
Yritän muistaa keskittyä taas olemassa olevaan - arjen pyöritykseen ja tulevan kesän suunnitteluun ja siitä nauttimiseen.
Ehkä sade ja tummat pilvet vihdoin väistyvät ja aurinko tuo taas sen voimaannuttavaa valoa, myös sisäisesti.
Kaiken kukkuraksi mies on lähdössä taas kerran työmatkalle, ja juuri oletetun ovulaation aikaan... Paljon ei toiveita sekään nostata.
Onneksi meillä on maailman ihanimmat pikku tättähäärät viemässä ajatukset pois turhasta haaveilusta tai synkistelystä siitä mitä ei ole. Vaan ovat muistuttamassa meitä siitä mitä meille on suotu.
Yritän muistaa keskittyä taas olemassa olevaan - arjen pyöritykseen ja tulevan kesän suunnitteluun ja siitä nauttimiseen.
Ehkä sade ja tummat pilvet vihdoin väistyvät ja aurinko tuo taas sen voimaannuttavaa valoa, myös sisäisesti.
maanantai 20. toukokuuta 2013
Alkukierron turhautuminen
Kaikki on raskaana. Kaikilla on kolme lasta. Kaikilla on jotain mitä mulla ei ole, mistä mä haaveilen. Miks mä en saa, kun muutkin saa? ÄITIIIIIII!
T. Jubu 4v.
Kiukku-känkkä-itkupotku-turhautumis-ärsytys.
Alkukierto tuntuu menevän niin hitaasti. Nyt vasta kp 4, eikä menkat näytä hiipuvan. Päätä särkee pitkin päivää ja jatkuva väsymys-ketutus ja makeanhimo on päällä.
Kesäkuussa vasta ovulaatio. Sittenhän on kolmannen lapsen yrityksessä vuosipäivä. Näin se vaan menee.
T. Jubu 4v.
Kiukku-känkkä-itkupotku-turhautumis-ärsytys.
Alkukierto tuntuu menevän niin hitaasti. Nyt vasta kp 4, eikä menkat näytä hiipuvan. Päätä särkee pitkin päivää ja jatkuva väsymys-ketutus ja makeanhimo on päällä.
Kesäkuussa vasta ovulaatio. Sittenhän on kolmannen lapsen yrityksessä vuosipäivä. Näin se vaan menee.
perjantai 17. toukokuuta 2013
Piina ohi
Haamukierron loppu.
Tänään alkoi uusi kierto. En edes laske monesko. Mitäs niiden on väliä.
Onneksi pettymys oli suorastaan lievä harmitus ja ennalta arvattava. Jännä, että istuin autossa ja sanoin kuskille, että uuuh, ihhhanaa, ihan kuin alkais just menkat, sellainen kouraisu kävi alavatsalla.
Kotiin päästyä, menin vessaan ja pyyhkiessä paperiin jäi verta. Tavallaan myös helpotus, niin pitkä ja toisaalta uuvuttava oli tämä mennyt kierto. Ja ennen kaikkea, outo.
Mieltäni askarruttaa nyt Clearbluen digi ovistestit, sillä se näytti silloin alkukierrossa, n kp 16 paikkeilla hymiöitä muutamaan kertaan, mutta mitään ei todennäköisesti koskaan silloin irronnut. En tuntenutkaan mitään. Sitten välittömästi matkan jälkeen kp 33, tuli oireet ja myös hymiöt testiin.
Toinen mikä askarruttaa on nuo pregcheck raskaustestit, joihin tuli hailakka haamu jo dpo 8, tämän oireilleen hymiöllisen oviksen jälkeen, jonka myös mieheni näki (tämä seikka on hyvä mainita, sillä miehiltä puuttuu ne laserläpivalaisu-uv silmät....) Sitten ei pariin päivään mitään, kunnes taas haamuja pari päivää.
Eilen testasin Clearbluen digi raskaustestillä. Tulos "ei raskaana" ja huvin ja todellisen Sherlock Holmesin tapaan hajotin testin ja zoomailin sen sisuksiin kätkeytyneitä liuskoja. Siellä on kaksi liuskaa, joihin toiseen tuli kontrolliviiva ja molempiin haaleat viivat. Yhteensä kolme viivaa, jotka mittaavat käsittääkseni eri asioita... Mutta ainakaan ne "haaleat viivat" (siis vahvemmat kuin haamut, selkeät vaaleat viivat) eivät merkitse raskautta, edes niin, että hormonitaso on vielä matalampi kuin testin raja-arvo, joka sitten muuttuu vielä plussaksi... ;)
Tänään alkoi uusi kierto. En edes laske monesko. Mitäs niiden on väliä.
Onneksi pettymys oli suorastaan lievä harmitus ja ennalta arvattava. Jännä, että istuin autossa ja sanoin kuskille, että uuuh, ihhhanaa, ihan kuin alkais just menkat, sellainen kouraisu kävi alavatsalla.
Kotiin päästyä, menin vessaan ja pyyhkiessä paperiin jäi verta. Tavallaan myös helpotus, niin pitkä ja toisaalta uuvuttava oli tämä mennyt kierto. Ja ennen kaikkea, outo.
Mieltäni askarruttaa nyt Clearbluen digi ovistestit, sillä se näytti silloin alkukierrossa, n kp 16 paikkeilla hymiöitä muutamaan kertaan, mutta mitään ei todennäköisesti koskaan silloin irronnut. En tuntenutkaan mitään. Sitten välittömästi matkan jälkeen kp 33, tuli oireet ja myös hymiöt testiin.
Toinen mikä askarruttaa on nuo pregcheck raskaustestit, joihin tuli hailakka haamu jo dpo 8, tämän oireilleen hymiöllisen oviksen jälkeen, jonka myös mieheni näki (tämä seikka on hyvä mainita, sillä miehiltä puuttuu ne laserläpivalaisu-uv silmät....) Sitten ei pariin päivään mitään, kunnes taas haamuja pari päivää.
Eilen testasin Clearbluen digi raskaustestillä. Tulos "ei raskaana" ja huvin ja todellisen Sherlock Holmesin tapaan hajotin testin ja zoomailin sen sisuksiin kätkeytyneitä liuskoja. Siellä on kaksi liuskaa, joihin toiseen tuli kontrolliviiva ja molempiin haaleat viivat. Yhteensä kolme viivaa, jotka mittaavat käsittääkseni eri asioita... Mutta ainakaan ne "haaleat viivat" (siis vahvemmat kuin haamut, selkeät vaaleat viivat) eivät merkitse raskautta, edes niin, että hormonitaso on vielä matalampi kuin testin raja-arvo, joka sitten muuttuu vielä plussaksi... ;)
tiistai 14. toukokuuta 2013
Haamupäiviä...
En enää pysy kiertopäivissäni perässä. Täällä joka tapauksessa ennätyksiä rikotaan normikierron pituuksissa. Tai mikä tässä nyt enää on normaalia. Ei mikään.
Kp siis tänään vielä hetken 43 ja siis "uusintakierroksen" dpo 10. On tää hullua.
Täällä ollaan myös ahkerasti dipattu Pregcheckiä... Haaaaalean haaaaaleaa toista viivaa tai viivanpaikkaa näyttää testit kuivuttuaan.
Koska tämä kierto päättyy? Ja kuinka pitkälle tässä mennään? On ärsyttävää. Ja samalla toiveita herättävää... Olen vähän hämmennyksissä.
Mutta niin kauan kuin ei ole menkkoja, on toivoa.... Paremmasta huomisesta?
Vai pitäiskö tässä nyt oikeasti päätyä varaamaan jotain gynen aikaa?!? Eihän tällainen aavehaamukierto nyt ihan hyvältä näytä. Huomenna taas uutta testiä kertismukiin....
Vatsa turposi tänään valtavaksi ilmapalloksi. Alavatsaa oikein kivisti, niin kuin olis liian tiukat housut jalassa.... Ilmaa vaan kertyi ja kertyi, eikä mitään pyrkinyt pihalle...
Onneksi iltaa kohden on vatsakipu helpottanut.
P.s meidän pojat saivat ensimmäisen serkkunsa toissailtana, äitienpäivänä! ;) miehen veli sai esikoispojan! <3
Kp siis tänään vielä hetken 43 ja siis "uusintakierroksen" dpo 10. On tää hullua.
Täällä ollaan myös ahkerasti dipattu Pregcheckiä... Haaaaalean haaaaaleaa toista viivaa tai viivanpaikkaa näyttää testit kuivuttuaan.
Koska tämä kierto päättyy? Ja kuinka pitkälle tässä mennään? On ärsyttävää. Ja samalla toiveita herättävää... Olen vähän hämmennyksissä.
Mutta niin kauan kuin ei ole menkkoja, on toivoa.... Paremmasta huomisesta?
Vai pitäiskö tässä nyt oikeasti päätyä varaamaan jotain gynen aikaa?!? Eihän tällainen aavehaamukierto nyt ihan hyvältä näytä. Huomenna taas uutta testiä kertismukiin....
Vatsa turposi tänään valtavaksi ilmapalloksi. Alavatsaa oikein kivisti, niin kuin olis liian tiukat housut jalassa.... Ilmaa vaan kertyi ja kertyi, eikä mitään pyrkinyt pihalle...
Onneksi iltaa kohden on vatsakipu helpottanut.
P.s meidän pojat saivat ensimmäisen serkkunsa toissailtana, äitienpäivänä! ;) miehen veli sai esikoispojan! <3
tiistai 7. toukokuuta 2013
Kp 36, dpo 3
Uskomatonta... Mutta totta.
Ei menkkoja vieläkään, ja raskaustesti planko puhdas nega. Yksi viiva.
Joten kai tuo kp 33 ovulaatio on täyttä totta. Testataan taas sitten kp 43, dpo 10 aikaisintaan.... ;)
Mulla on ihana fiilis! Sellainen, että tottakai nyt tulen raskaaksi! (Siis olenhan jo - käytännössä) Ja ihan kuin kohdun, kohdunsuun tai ihan alapään tienoilla joku tökkisi sukkapuikolla välillä. Sellaista tylppää pistelyä, ei mitään kipuja... Hetken vaan, kunnes katoaa. Oikealla munasarjan kohdalla nippasee välillä. Jokainen janontunne ja pissallakäynti tietysti on "raskausoire"... Jne.
Että jos nyt ne menkat alkaa, niin täältä tullaan rytinällä takaisin maanpinnalle! ;) hehe.
Hassua ja uskomatonta, että kroppa teki näin, tai tekee... Jatketaan siis siitä mihin jäätiin ennen Nycin matkaa.... 16 päivällä vaan siirrettiin tätä kiertoaikataulua... Tosta noin vaan. Ikinä ei ole tällaistakaan tapahtunut.
Viikko mennyt kotiinpaluusta ja nyt tuntuu, että aikaero on kääntynyt taas takaisin Suomenaikaan. Finally!
Ei menkkoja vieläkään, ja raskaustesti planko puhdas nega. Yksi viiva.
Joten kai tuo kp 33 ovulaatio on täyttä totta. Testataan taas sitten kp 43, dpo 10 aikaisintaan.... ;)
Mulla on ihana fiilis! Sellainen, että tottakai nyt tulen raskaaksi! (Siis olenhan jo - käytännössä) Ja ihan kuin kohdun, kohdunsuun tai ihan alapään tienoilla joku tökkisi sukkapuikolla välillä. Sellaista tylppää pistelyä, ei mitään kipuja... Hetken vaan, kunnes katoaa. Oikealla munasarjan kohdalla nippasee välillä. Jokainen janontunne ja pissallakäynti tietysti on "raskausoire"... Jne.
Että jos nyt ne menkat alkaa, niin täältä tullaan rytinällä takaisin maanpinnalle! ;) hehe.
Hassua ja uskomatonta, että kroppa teki näin, tai tekee... Jatketaan siis siitä mihin jäätiin ennen Nycin matkaa.... 16 päivällä vaan siirrettiin tätä kiertoaikataulua... Tosta noin vaan. Ikinä ei ole tällaistakaan tapahtunut.
Viikko mennyt kotiinpaluusta ja nyt tuntuu, että aikaero on kääntynyt taas takaisin Suomenaikaan. Finally!
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Sekaisin kropasta
Mun on pitänyt kirjoittaa jo ajat sitten.
Mun piti kirjoittaa ihan jotain muuta kuin nyt kirjoitan.
Piti kirjoittaa miten mahtava matka meillä oli New Yorkiin, kuinka lennot meni lasten kanssa loistavasti, kuinka hienoja leikkipuistoja NYC tarjoaa lapsille, kuinka koko Manhattan tuntui olevan yhtä suurta esteetöntä satua. Kuinka se tuntui epätodelliseen hienolta kävellä Hudson Riverin varrella edessä siintävää vapauden patsasta kohden ja kuinka saimme terveen punan kasvoille paahtavan auringon alla.
Piti kirjoittaa mitä raskaustesti näytti, kun kotiin päästiin. Kuinka mua jännitti, sillä mun aamupissa oli klo 04, koska elin täysin vielä New Yorkin aikaa. Ja tasoittelimme edelleen käynnissä olevaa jetlagia.
Sen sijaan, olen hoitanut kolme päivää oksentavaa ja ripuloivaa kuopustamme. Käynyt kahteen kertaan lääkärissä, kun välillä pieni mies on veltto ja kuumeinen ja välillä ei pysy mikään ruoka tai juoma sisällä. Ensimmäisellä lääkärikäynnillä todettiin, että korva punoittaa ja saatiin meidän lasten eka antibioottikuuri. No, tänään 2,5vrk myöhemmin lääkäri totesi korvan olevan puhdas, ja luojan kiitos vatsaa kuormittavat antibiootit sai lopettaa.
Kaiken lisäksi, joka päivä raskaustesti on ollut negatiivinen. Tänään siis jo kp 33, dpo n. 16. Luteaalivaihe on pidempi kuin naismuistiin. Emättimeni on erittänyt nyt useamman päivän kirkasta limaa todella runsaasti. Olen ajatellut sen olevan alkavien menkkojen oire, vaikka ikinä moista ei ole ollut. Olen toivonut sen olevan merkki alkaneesta raskaudesta, mutta ihmetellyt, miksi raskaustesti kerta toisensa jälkeen on puhdas nega.
Kiihotuin yllättävän paljon eilen illalla mieheni hieronnasta pitkin paljasta selkääni, leikkiinkutsumismerkeissä... Tunsin, että limaa lorahti, ajattelin hetken, että menkat. Muttei mitään vain kirkasta kananmunalimaa... Seurauksena huikeaa seksiä, vielä ennen menkkoja, ajattelin.
Tänään pyyhkiessäkin olin varma, että nyt paperiin taitaa jäädä jo punertavaa... Ei vieläkään. Päivän mittaan alavatsani on ollut tulessa niin, että istumasta seisomaan noustessa pitää hetki hengittää syvään ja hitaasti ojentautua selkä suoraksi. Ajattelen, että menkkakipuja, jotka muistuttavat kyllä ovulaatiokipuja, joita joskus olen tuntenut... En tosin todella pitkään aikaan. Enkä muistaakseni ikinä näin kovina.
Illalla saunan jälkeen rentona vitsinä heitin miehelle, että jos kerran raskaustesti on nega, niin pitäisköhän tehdä ovistesti... On ihan liian selkeät ovisoireet. Tiesin tuloksen... hymynaama pärähtikin ruutuun ja ennätysvahvoilla viivoilla! Pitihän se arvata, että kp 33, dpo 16 mulla ovulaatio! Seurauksena myös tänään seksiä! ;)
Kroppa elää miten tahtoo. Ei se kysele, milloin sopii mikäkin. Ei se katso kalenteria ja huomaa, että on menkkojen vuoro. Se tietää paremmin.
Käy se näinkin, ei tarvii turhaan käyttää aikaa kuukautisiin tai uuteen kiertoon ja oviksen odotteluun. Tositoimiin saman tien, kun edellinen ei tärpännyt....
Kuinka sekaisin sitä kroppansa on saanut yhdellä mantereen vaihdoksella ja 7 tunnin aikaerolla?
Mitäs sen on väliä - aivan sikahieno reissu oli ja sain mahtavan oviksen tuliaisiksi. Ja halut! :)
P.s Luvassa tuosta matkasta vielä oma postaus joskus.
Mun piti kirjoittaa ihan jotain muuta kuin nyt kirjoitan.
Piti kirjoittaa miten mahtava matka meillä oli New Yorkiin, kuinka lennot meni lasten kanssa loistavasti, kuinka hienoja leikkipuistoja NYC tarjoaa lapsille, kuinka koko Manhattan tuntui olevan yhtä suurta esteetöntä satua. Kuinka se tuntui epätodelliseen hienolta kävellä Hudson Riverin varrella edessä siintävää vapauden patsasta kohden ja kuinka saimme terveen punan kasvoille paahtavan auringon alla.
Piti kirjoittaa mitä raskaustesti näytti, kun kotiin päästiin. Kuinka mua jännitti, sillä mun aamupissa oli klo 04, koska elin täysin vielä New Yorkin aikaa. Ja tasoittelimme edelleen käynnissä olevaa jetlagia.
Sen sijaan, olen hoitanut kolme päivää oksentavaa ja ripuloivaa kuopustamme. Käynyt kahteen kertaan lääkärissä, kun välillä pieni mies on veltto ja kuumeinen ja välillä ei pysy mikään ruoka tai juoma sisällä. Ensimmäisellä lääkärikäynnillä todettiin, että korva punoittaa ja saatiin meidän lasten eka antibioottikuuri. No, tänään 2,5vrk myöhemmin lääkäri totesi korvan olevan puhdas, ja luojan kiitos vatsaa kuormittavat antibiootit sai lopettaa.
Kaiken lisäksi, joka päivä raskaustesti on ollut negatiivinen. Tänään siis jo kp 33, dpo n. 16. Luteaalivaihe on pidempi kuin naismuistiin. Emättimeni on erittänyt nyt useamman päivän kirkasta limaa todella runsaasti. Olen ajatellut sen olevan alkavien menkkojen oire, vaikka ikinä moista ei ole ollut. Olen toivonut sen olevan merkki alkaneesta raskaudesta, mutta ihmetellyt, miksi raskaustesti kerta toisensa jälkeen on puhdas nega.
Kiihotuin yllättävän paljon eilen illalla mieheni hieronnasta pitkin paljasta selkääni, leikkiinkutsumismerkeissä... Tunsin, että limaa lorahti, ajattelin hetken, että menkat. Muttei mitään vain kirkasta kananmunalimaa... Seurauksena huikeaa seksiä, vielä ennen menkkoja, ajattelin.
Tänään pyyhkiessäkin olin varma, että nyt paperiin taitaa jäädä jo punertavaa... Ei vieläkään. Päivän mittaan alavatsani on ollut tulessa niin, että istumasta seisomaan noustessa pitää hetki hengittää syvään ja hitaasti ojentautua selkä suoraksi. Ajattelen, että menkkakipuja, jotka muistuttavat kyllä ovulaatiokipuja, joita joskus olen tuntenut... En tosin todella pitkään aikaan. Enkä muistaakseni ikinä näin kovina.
Illalla saunan jälkeen rentona vitsinä heitin miehelle, että jos kerran raskaustesti on nega, niin pitäisköhän tehdä ovistesti... On ihan liian selkeät ovisoireet. Tiesin tuloksen... hymynaama pärähtikin ruutuun ja ennätysvahvoilla viivoilla! Pitihän se arvata, että kp 33, dpo 16 mulla ovulaatio! Seurauksena myös tänään seksiä! ;)
Kroppa elää miten tahtoo. Ei se kysele, milloin sopii mikäkin. Ei se katso kalenteria ja huomaa, että on menkkojen vuoro. Se tietää paremmin.
Käy se näinkin, ei tarvii turhaan käyttää aikaa kuukautisiin tai uuteen kiertoon ja oviksen odotteluun. Tositoimiin saman tien, kun edellinen ei tärpännyt....
Kuinka sekaisin sitä kroppansa on saanut yhdellä mantereen vaihdoksella ja 7 tunnin aikaerolla?
Mitäs sen on väliä - aivan sikahieno reissu oli ja sain mahtavan oviksen tuliaisiksi. Ja halut! :)
P.s Luvassa tuosta matkasta vielä oma postaus joskus.
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Yrityskierto 3, tai 7
Lasta yritetty 10kk. Tuntuu todella pitkältä ajalta. Keskenmenostakin on jo 5kk. Siinäpä vasta on aikaa, joka on mennyt ihan 32-34vrk sykleissä. Kp sitä, ovistikutus tätä, dpo tuota. Muu elämä on mennyt siinä sivussa. Odotan ovista, odotan menkkoja. Odotan jotain muuta.
Vois riittää jo tällainen elämä. Elämä on nyt.
Nyt menossa siis kaikkiaan yrityskierros 7, kun lapsen saaminen aluille on ollut mahdollinen.
Kp1 menkat alkoivat, edellisen kierron luteaalivaihe jäi kymmeneen päivään, mutta kokonaispituus oli silti 32vrk.
Kp 2 menkat runsaimmillaan. Niin, että kuukuppikin vuotaa yli, kun en käy parin tunnin jälkeen tyhjentämisessä ja olen ostoksilla....
Kp 3 menkat jatkuu, onneksi ei enää niin runsaana. Kuppia tyhjennän noin 4-8h välein.
Kp 4 menkat alkaa hiipua. Kuppi kestää tyhjentämättä aamusta iltaan, mikä on ihanaa, menkat voi unohtaa jo koko päiväksi ihan kevyesti.
Kp 5 kuppiin ei tule koko päivänä kuin ihan muutamia tippoja. Ei enää edes kirkasta punaista.
Kp 6 kuppi jätetty pois ja keitetty säilöön. Aloitettu venhänalkioöljyn "nauttiminen".
Kp 7 kuivat paikat, elämä alkaa taas hymyillä, menkat aina saa pettymään niin karvaasti kun toiveita on ladattu niin täysillä, että hetki menee niistä palautumisessa, uutta kohti
Kp 8 en ajattele kehon toimintaa suuremmin
Kp 9-15 en muista koko lapsen yritystä. Kerran intohimoista seksiä, ilman raskautumisajatuksia. Pari kertaa olen tarkastanut kiertopäivät, että ovis ei vahingossa mene ohi. En joka päivä ole "muistanut" vehnänalkioöljyä.
Kp 16 ajattelen aloittaa ovistestauksen, vaikka en odota hymiötä vielä moneen päivään. Ei ole oireitakaan. Yllätys on siis melkoinen, kun hymiö pärähtikin testinäyttöön! Illalla uusi hymiö ja seksiä, tietysti. ;)
Kp 17 aamulla hymiö, ja hyvä mieli. Mielessä on 90% tuleva matka ja vain 10% lapsenteko. Illalla tyhjä rinkula, ja seksiä. Oletan olevan dpo 0. Jotain alavatsalla tapahtuu, ei selviä kipuja.
Kp 18 matka mielessä, en tarkkaile kehoa, olen töissä. Illalla vähän kuplii alavatsalla ja seksiä, varmuuden vuoksi. ;) lasken, että olis dpo 1.
Kp 19 matka mielessä 98%, viimeisiä pakkauksia. Kaksi isoa matkalaukkua ja vaunut viedään tänään illalla jo kentälle. Dpo 2.
Amerikka, here we come! :) Nautitaan matkasta ilman päivien laskuja, ilman tarkkailuja, ilman piinailuja! ;)
Kotona odottaa raskaustesti ja dpo 13. Toivottavasti taas päästään "puhtain pikkarein" takaisin. Ehkä mä pakkaan kuukupin ihan vaan varalta mukaan....
I'll keep my fingers crossed! <3
Vois riittää jo tällainen elämä. Elämä on nyt.
Nyt menossa siis kaikkiaan yrityskierros 7, kun lapsen saaminen aluille on ollut mahdollinen.
Kp1 menkat alkoivat, edellisen kierron luteaalivaihe jäi kymmeneen päivään, mutta kokonaispituus oli silti 32vrk.
Kp 2 menkat runsaimmillaan. Niin, että kuukuppikin vuotaa yli, kun en käy parin tunnin jälkeen tyhjentämisessä ja olen ostoksilla....
Kp 3 menkat jatkuu, onneksi ei enää niin runsaana. Kuppia tyhjennän noin 4-8h välein.
Kp 4 menkat alkaa hiipua. Kuppi kestää tyhjentämättä aamusta iltaan, mikä on ihanaa, menkat voi unohtaa jo koko päiväksi ihan kevyesti.
Kp 5 kuppiin ei tule koko päivänä kuin ihan muutamia tippoja. Ei enää edes kirkasta punaista.
Kp 6 kuppi jätetty pois ja keitetty säilöön. Aloitettu venhänalkioöljyn "nauttiminen".
Kp 7 kuivat paikat, elämä alkaa taas hymyillä, menkat aina saa pettymään niin karvaasti kun toiveita on ladattu niin täysillä, että hetki menee niistä palautumisessa, uutta kohti
Kp 8 en ajattele kehon toimintaa suuremmin
Kp 9-15 en muista koko lapsen yritystä. Kerran intohimoista seksiä, ilman raskautumisajatuksia. Pari kertaa olen tarkastanut kiertopäivät, että ovis ei vahingossa mene ohi. En joka päivä ole "muistanut" vehnänalkioöljyä.
Kp 16 ajattelen aloittaa ovistestauksen, vaikka en odota hymiötä vielä moneen päivään. Ei ole oireitakaan. Yllätys on siis melkoinen, kun hymiö pärähtikin testinäyttöön! Illalla uusi hymiö ja seksiä, tietysti. ;)
Kp 17 aamulla hymiö, ja hyvä mieli. Mielessä on 90% tuleva matka ja vain 10% lapsenteko. Illalla tyhjä rinkula, ja seksiä. Oletan olevan dpo 0. Jotain alavatsalla tapahtuu, ei selviä kipuja.
Kp 18 matka mielessä, en tarkkaile kehoa, olen töissä. Illalla vähän kuplii alavatsalla ja seksiä, varmuuden vuoksi. ;) lasken, että olis dpo 1.
Kp 19 matka mielessä 98%, viimeisiä pakkauksia. Kaksi isoa matkalaukkua ja vaunut viedään tänään illalla jo kentälle. Dpo 2.
Amerikka, here we come! :) Nautitaan matkasta ilman päivien laskuja, ilman tarkkailuja, ilman piinailuja! ;)
Kotona odottaa raskaustesti ja dpo 13. Toivottavasti taas päästään "puhtain pikkarein" takaisin. Ehkä mä pakkaan kuukupin ihan vaan varalta mukaan....
I'll keep my fingers crossed! <3
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Hymynaamayllätys! :)
Olin ajatellut aloittaa ovulaatiotestaamisen tänään, kp 16. Ei mitään paineita, koko raskautumisajatus on päässyt helpommalla koko alkukierron, kiitos tulevan matkan. Siinä riittää stressattavaa ihan riittämiin.
Kahdessa aikaisemmassa kierrossa olen päässyt testaamaan Clearbluen digiovistesteillä ja molemmissa kierroissa hymynaama on tullut vasta kp 20 paikkeilla. Joten suuria odotuksia vielä näille kiertopäiville ei ollut. Mutta, yllätyshymiö pärähtikin ruutuun! Ilman mitään oireilua! Aika hyvin päässy nollailemaan alkukierron tähän asti, ja keho päässyt toimimaan ilman (raskautumis)stressiä. Nyt nostetaan toiveita, että luteaalivaihekin pidentyy ja ja ja.... Jne.
Olen jatkanut vehnänalkioöljyn siemailua, vaikka se onkin todella kuvottavaa. Mieskin maistoi ja sanoi, ettei se maistu miltään. Yök. Jälkimaku on kamala... Mutta voisiko se olla tämän syy/seuraus/ansio?
Ja se omituinen välivuotohäiriö kp 9 loppui kuin seinään. Se oli yksi isompi lorahdus ja sitten ei mitään. Toivottavasti se ei ole merkki mistään....
Tänään niin pannaan parastamme ja huomenna tsekkaan vielä, tuleeko hymiö vai onko huippu kenties ohi. Viime kierrossa hymiöitä tuli siis kaksi aamua ja kaksi iltaa.
Olipas piristävä yllätys! Tästä on hyvä jatkaa päivää! :)
Ja ihan kuin vasemmalta olis vihlaissut ihan pikkuisen.... ;)
Kahdessa aikaisemmassa kierrossa olen päässyt testaamaan Clearbluen digiovistesteillä ja molemmissa kierroissa hymynaama on tullut vasta kp 20 paikkeilla. Joten suuria odotuksia vielä näille kiertopäiville ei ollut. Mutta, yllätyshymiö pärähtikin ruutuun! Ilman mitään oireilua! Aika hyvin päässy nollailemaan alkukierron tähän asti, ja keho päässyt toimimaan ilman (raskautumis)stressiä. Nyt nostetaan toiveita, että luteaalivaihekin pidentyy ja ja ja.... Jne.
Olen jatkanut vehnänalkioöljyn siemailua, vaikka se onkin todella kuvottavaa. Mieskin maistoi ja sanoi, ettei se maistu miltään. Yök. Jälkimaku on kamala... Mutta voisiko se olla tämän syy/seuraus/ansio?
Ja se omituinen välivuotohäiriö kp 9 loppui kuin seinään. Se oli yksi isompi lorahdus ja sitten ei mitään. Toivottavasti se ei ole merkki mistään....
Tänään niin pannaan parastamme ja huomenna tsekkaan vielä, tuleeko hymiö vai onko huippu kenties ohi. Viime kierrossa hymiöitä tuli siis kaksi aamua ja kaksi iltaa.
Olipas piristävä yllätys! Tästä on hyvä jatkaa päivää! :)
Ja ihan kuin vasemmalta olis vihlaissut ihan pikkuisen.... ;)
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Eilen vuotohäiriö....
Kuukautiset loppuneet jo kp 5 ja eilinen siis kp 9. Ja ihan kirkasta verta tuli. Seassa myös ruskeaa ja jotain rippeitä. Oli myös tuskallisia vatsakipuja, ihan kuin olis menkat alkaneet uudestaan. Alapesun jälkeen ei enää verta ole näkynyt. Viime yönä oli sidekin, mutta siihen ei tullut mitään.
Aloitin Prismasta löytyneen vehnänalkioöljyn "nauttimisen" n. Kp 6. Ihan kauhean makuista litkua. Meinaa oksennus tulla kun ottaa teelusikallisen. Kapselit olis varmaan siedettävämmät.
Jos vuotohäiriö johtuikin vehnänalkioöljystä?
En osaa sanoa, mutta se kai paksuntaa limakalvoja, ja tuli guugletettua, että vuotohäiriö voi johtua limakalvon liikakasvusta. Rupes vähän pelottamaan, että saankohan mä syövän aiheutettua tuolla hyperstimulaatiolla. No, tuskin.
Mutta ehkä se limakalvo ei tarvitse sitä öljyn litkua, sen verran runsaat menkat on olleet. Että varmaan ihan ok limakalvo raskautta ajatellen siellä itsekseenkin kehittyy. Onhan se raskaus tapahtunut jo kolmesti. Ilman vehnänalkioöljyäkin.
Aloitin Prismasta löytyneen vehnänalkioöljyn "nauttimisen" n. Kp 6. Ihan kauhean makuista litkua. Meinaa oksennus tulla kun ottaa teelusikallisen. Kapselit olis varmaan siedettävämmät.
Jos vuotohäiriö johtuikin vehnänalkioöljystä?
En osaa sanoa, mutta se kai paksuntaa limakalvoja, ja tuli guugletettua, että vuotohäiriö voi johtua limakalvon liikakasvusta. Rupes vähän pelottamaan, että saankohan mä syövän aiheutettua tuolla hyperstimulaatiolla. No, tuskin.
Mutta ehkä se limakalvo ei tarvitse sitä öljyn litkua, sen verran runsaat menkat on olleet. Että varmaan ihan ok limakalvo raskautta ajatellen siellä itsekseenkin kehittyy. Onhan se raskaus tapahtunut jo kolmesti. Ilman vehnänalkioöljyäkin.
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Ajatukset tulevassa, kuukuppi keitetty...
...ja säilötty taas omaan sievään pikkuiseen säilytyspussukkaan, josta ei päällepäin ymmärtäisi pussukan liittyvän mitenkään kuukautisiin.
Tovottavasti sitä ei tarvita enää pitkään aikaan. Saa pysyä siellä pikku pussukassaan hyvin keitettynä.
Alan pikkuhiljaa taas nousta jaloilleni menkkakuopasta. Turhauttaa, mutten anna sen lannistaa. Oikeastaan ihan kiva, ettei tule joulukuun vauvaa. Ja oikeastaan on ehkä parempi, etten voi kovin pahoin matkallamme New Yorkiin. Kaikella on tarkoituksensa. Olen joskus sanonut, etten haluaisi, että lapsi syntyisi vuonna -13. Yhdistän sen aina epäonneen, vaikken mikään taikauskoinen ole.
Nämä ajatukset ovat tyhmiä ja naurettavia. Jos lapsi tulee, se tulee kun on sen aika. Ei laskelmoiden.
Ajatukset alkavat pyöriä enemmän tulevassa matkassa, kuin tulevassa ovulaatiossa. Mikä ei ehkä ole pahaksi ollenkaan. Sen verran katsoin laskurilla, että suunnilleen ovulaatio ajoittuu meidän lähtöpäivälle. Testejä kulutan kotona ennen reissua, mutta jos hymynaama ei testin.yttöön ilmesty, en varmaan ota tikkua mukaan... Mennään näppituntumalla reissussa. ;)
Saa nähdä missä ja miten on mahdollista saada siemenet sisälleni... Lentokoneessa Atlantin yllä? Hotellihuoneen vessassa, vai lasten nukkuessa viereisellä sängyllä.... Meillä hotellihuoneessa on kaks double bediä..... eli kaks normi parisänkyä. Mikäs kuulostaisi parhaimmalle?
Tietenkin talletuksia kotona ennen reissua, on luontevin vaihtoehto... Mutta riittääkö se?
Joka tapauksessa piinapäivät kuluvat toisella mantereella, joka on kaikkiaan aika mukava ajatus. Ei ehkä ehdi edes piinailla.
Enkä unohda viimeisintä raskauttani, jolloin piinapäivät olimme myös reissussa. Jospa sillä olis raskauttava taika, olla ratkaisevat päivät poissa tutuista maisemista.
Tovottavasti sitä ei tarvita enää pitkään aikaan. Saa pysyä siellä pikku pussukassaan hyvin keitettynä.
Alan pikkuhiljaa taas nousta jaloilleni menkkakuopasta. Turhauttaa, mutten anna sen lannistaa. Oikeastaan ihan kiva, ettei tule joulukuun vauvaa. Ja oikeastaan on ehkä parempi, etten voi kovin pahoin matkallamme New Yorkiin. Kaikella on tarkoituksensa. Olen joskus sanonut, etten haluaisi, että lapsi syntyisi vuonna -13. Yhdistän sen aina epäonneen, vaikken mikään taikauskoinen ole.
Nämä ajatukset ovat tyhmiä ja naurettavia. Jos lapsi tulee, se tulee kun on sen aika. Ei laskelmoiden.
Ajatukset alkavat pyöriä enemmän tulevassa matkassa, kuin tulevassa ovulaatiossa. Mikä ei ehkä ole pahaksi ollenkaan. Sen verran katsoin laskurilla, että suunnilleen ovulaatio ajoittuu meidän lähtöpäivälle. Testejä kulutan kotona ennen reissua, mutta jos hymynaama ei testin.yttöön ilmesty, en varmaan ota tikkua mukaan... Mennään näppituntumalla reissussa. ;)
Saa nähdä missä ja miten on mahdollista saada siemenet sisälleni... Lentokoneessa Atlantin yllä? Hotellihuoneen vessassa, vai lasten nukkuessa viereisellä sängyllä.... Meillä hotellihuoneessa on kaks double bediä..... eli kaks normi parisänkyä. Mikäs kuulostaisi parhaimmalle?
Tietenkin talletuksia kotona ennen reissua, on luontevin vaihtoehto... Mutta riittääkö se?
Joka tapauksessa piinapäivät kuluvat toisella mantereella, joka on kaikkiaan aika mukava ajatus. Ei ehkä ehdi edes piinailla.
Enkä unohda viimeisintä raskauttani, jolloin piinapäivät olimme myös reissussa. Jospa sillä olis raskauttava taika, olla ratkaisevat päivät poissa tutuista maisemista.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Tavistarinoiden tulkki Arttu W
Se meni juuri niinkuin mullakin. Se mökkitie oli mun kesän kohokohta, ja sain isin sylissä ajaa sen viimeisen pätkän, joka ajoi meidän mökin pihaan, sen järven rantaan. Oli mahtavaa, välillä isi ei pitänyt ollenkaan kiinni ratista ja välillä polkaisi vähän lujempaa kaasuakin, silloin suupielet nousivat korviin ja jännittävä kihelmöinti levisi rinnasta ratista kiinnipitäviin käsiin. Ehkä vieressä istuva äiti puristi pelkääjän paikallaan kauhukahvoja....
Mökki on edelleen, isää ei. Muistot elävät silti syvällä. On ihanaa päästä vieläkin sinne mökille, siellä on edelleen se sama leikkimökki, jonka isä rakensi. On kuviakin, kun minä istun katolla ja katson kun isi hakkaa nauloja. Kun kaikki oli vielä hyvin. Tai en minä ainakaan aikuisten ongelmia silloin nähnyt. Kiitos siitä, että minulla kaiken kaikkiaan oli ihan onnellinen lapsuus.
Arttu Wiskarin läpimurtohitti istui ja kolahti minuun pysyvästi. Edelleen kun se pärähtää radiosta, pääsen siihen kesään -86, olin silloin 4v. Suurinpiirtein niiltä ajoilta varhaisimmat muistot minullakin on.
Luin artikkelin Artun uusimmasta hitistä, joka kertoo lapsettomuudesta. Se biisi on kolahtanut minuun myös. Se on niin monen ihmisen, tavallisen ihmisen, koskettava tarina, voimallisilla sanoilla. Tässä jo kymmenen kuukautta sitä viimeistä lasta kovasti toivoneena ja yrittäneenä, yhden keskenmenon kokeneena pystyn samaistumaan noihin tunteisiin, vaikka emme olekaan ikuisesti kahdestaan.
Lue juttu täältä.
Mökki on edelleen, isää ei. Muistot elävät silti syvällä. On ihanaa päästä vieläkin sinne mökille, siellä on edelleen se sama leikkimökki, jonka isä rakensi. On kuviakin, kun minä istun katolla ja katson kun isi hakkaa nauloja. Kun kaikki oli vielä hyvin. Tai en minä ainakaan aikuisten ongelmia silloin nähnyt. Kiitos siitä, että minulla kaiken kaikkiaan oli ihan onnellinen lapsuus.
Arttu Wiskarin läpimurtohitti istui ja kolahti minuun pysyvästi. Edelleen kun se pärähtää radiosta, pääsen siihen kesään -86, olin silloin 4v. Suurinpiirtein niiltä ajoilta varhaisimmat muistot minullakin on.
Luin artikkelin Artun uusimmasta hitistä, joka kertoo lapsettomuudesta. Se biisi on kolahtanut minuun myös. Se on niin monen ihmisen, tavallisen ihmisen, koskettava tarina, voimallisilla sanoilla. Tässä jo kymmenen kuukautta sitä viimeistä lasta kovasti toivoneena ja yrittäneenä, yhden keskenmenon kokeneena pystyn samaistumaan noihin tunteisiin, vaikka emme olekaan ikuisesti kahdestaan.
Lue juttu täältä.
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Menkat ajallaan
Sieltä ne taas, jokakuiset ystäväni saapuivat. Ei tullut joulukuulle(kaan) odotettavaa.
Miks kaks peräkkäistä kiertoa ollaan päästy vaan dpo 10:een ja seuraavana päivänä alkaa jo menkat. Miks se luteaalivaihe on noin lyhentynyt. Mä en kestä enää. Ens kierrossa en testaa raskaustestilläkään ennen kun ne menkat on MYÖHÄSSÄ!
Ne on niin ajallaan, että hajottaa.
Kp 1, edellinen kierto 32 vrk.
P***le. Onneks tulee kevät.
Miks kaks peräkkäistä kiertoa ollaan päästy vaan dpo 10:een ja seuraavana päivänä alkaa jo menkat. Miks se luteaalivaihe on noin lyhentynyt. Mä en kestä enää. Ens kierrossa en testaa raskaustestilläkään ennen kun ne menkat on MYÖHÄSSÄ!
Ne on niin ajallaan, että hajottaa.
Kp 1, edellinen kierto 32 vrk.
P***le. Onneks tulee kevät.
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Aprillipilaa, dpo 10
Pitihän se aamulla myös testata taas tuo pregcheck. Odottelin tulosta kylppärissä samalla siinä vähän jotain siivoskellen. Mies kölli edelleen sängyllä Ipadin kanssa ja huuteli, että tänään on aprillipäivä.... En olis muistanut, ei kuulu perinteisiini mitenkään höpläytellä ketään... ;)
Tilaisuus teki varkaan... Huusin miehelle takas että "aijaa"... Ja otin testin mukaan ja menin makkariin, ja sanoin miehelleni, että: onhan tässä joku ihan selvä haamulainen! ;) kato vaikka! Mies katteli ja tihrusti, ja totesi, ettei hän kyllä nää.... NO, aprillii, syö sillii, juo kuravettä päälle!! :D
Siinämitäänoo....
Tyylipuhdas nega, niin kuin eilenkin. Nyt on siis 32, dpo 10 ja viimeksihän ne menkat alkoikin jo dpo 11. Ja viime kierto oli just 33 vrk....
Tilaisuus teki varkaan... Huusin miehelle takas että "aijaa"... Ja otin testin mukaan ja menin makkariin, ja sanoin miehelleni, että: onhan tässä joku ihan selvä haamulainen! ;) kato vaikka! Mies katteli ja tihrusti, ja totesi, ettei hän kyllä nää.... NO, aprillii, syö sillii, juo kuravettä päälle!! :D
Siinämitäänoo....
Tyylipuhdas nega, niin kuin eilenkin. Nyt on siis 32, dpo 10 ja viimeksihän ne menkat alkoikin jo dpo 11. Ja viime kierto oli just 33 vrk....
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
Kp 31/~33, dpo 9, optimisti vai pessimisti?
Pessimisti ei pety, mutta mitäs se optimisti saa?
Teoreettisesti olis voinu käydä niin, että jos olisin raskaana, ja olis voinu ollakin jo dpo 10 ja joskushan testit reagoi joillakin jo 9 päivää ovulaation jälkeen, niin tänään olis jo voinu saada jonkun haamun kummittelemaan pregcheck testiliuskaan. Optimistista?
Pakkohan se oli testata. ;)
No, ei tullu haamua meille. Ehkä kirkkaassa auringonvalossa taivuteltuna ja kierrettynä saattoi havaita pregchekissä haalean viivan paikan. Epätoivoista, yes. Petyinkö, no en. Optimistista? Tiesinhän jo testiä tehdessä, että ei siinä vielä mitään näy, vaikka olis tärpännyt. Piti vaan kokeilla... Että jos. Optimisti.
Ajatus on testata vähän kuin testaamisen ilosta, aina vaikka sinne dpo 14 asti. Silloin on kp 36/~33. Jos ei haileetakaan jälkeä, sitten uskon ettei tärpännyt. Tai ehkä vasta sitten, kun on taas se kp 1. ;)
Ikuinen optimisti. Aina on toivoa. :)
Teoreettisesti olis voinu käydä niin, että jos olisin raskaana, ja olis voinu ollakin jo dpo 10 ja joskushan testit reagoi joillakin jo 9 päivää ovulaation jälkeen, niin tänään olis jo voinu saada jonkun haamun kummittelemaan pregcheck testiliuskaan. Optimistista?
Pakkohan se oli testata. ;)
No, ei tullu haamua meille. Ehkä kirkkaassa auringonvalossa taivuteltuna ja kierrettynä saattoi havaita pregchekissä haalean viivan paikan. Epätoivoista, yes. Petyinkö, no en. Optimistista? Tiesinhän jo testiä tehdessä, että ei siinä vielä mitään näy, vaikka olis tärpännyt. Piti vaan kokeilla... Että jos. Optimisti.
Ajatus on testata vähän kuin testaamisen ilosta, aina vaikka sinne dpo 14 asti. Silloin on kp 36/~33. Jos ei haileetakaan jälkeä, sitten uskon ettei tärpännyt. Tai ehkä vasta sitten, kun on taas se kp 1. ;)
Ikuinen optimisti. Aina on toivoa. :)
perjantai 29. maaliskuuta 2013
Dpo 7 ja pieni vihlonta alavatsassa
Rakas odotuksen odotus -päiväkirjani.
Eilen ja tänään on valkovuoto runsastunut, niin että pyyhkiessä paperiin tuntuu jotenkin liukkaalta. Eihän se ole merkki yhtään mistään. Sehän runsastuu muutenkin ennen menkkoja. Laitoinpa sen nyt tänne päiväkirjan sivuillekin muistiin. Voihan olla, että joskus tulen palaamaan näihin tunnelmiin....
Olen ollut ihmeen seesteinen ja energinen viimeisen viikon. Jännittää ja kihelmöi. Mielessä, ei kovinkaan vatsassa. Joku nykäisy tuli aivastaessa oikealle puolelle, mutta muuten on ollut hiljaista sillä suunnalla.
Ajatuskin raskaudesta tuntuu suklaavanukkaalta kermavaahdon kera. Katselin eilen raskaana olevaa sukulaistamme, ja voi miten kaipaankaan sitä kumpua rintojeni alle. Sohvalla makoillessa lepuuttaisin käsiäni tuon hytkähtelevän pallon päällä. Hieroisin hoitavaa energiaa pitkin pyörivin sivelyin sen venyneeseen ihoon. Makoilisin kyljelläni ja silittelisin sitä kuin viereeni käpertynyttä koiranpentua. Tuntisin lämmön, hikan, potkun ja kuperkeikan vaimeana siellä jossain kämmeneni alla.
Voi anna sen tapahtua nyt. Laitan käteni kevyesti, mutta turvaa luoden alavatsalleni ja lähetän sinne voimia kiinnittymiseen.
Nähdään toivottavasti jouluna pikkuinen! <3
Tulin vielä jatkamaan tälle päivälle, sillä kävin taas hiihtelemässä taianomaisen kauniissa, rentouttavassa ja rauhoittavassa kevätauringossa. En kuvitellut, se tuli ihan puun takaa, siinä tasatyönnellessä loivaa alamäkeä rauhallisesti loilotellen. Kuulostelin, nautin, mietin kuinka kuvailisin tunnettani.... Alavatsaani vihlaisi, kirvelsi, tai ehkä nipisteli. Ja ihan alas asti. Tuntui siltä, että just tulee joku ripuli tai jotain.... ;)
Pojat oli päässy ajaa ekaa kertaa pyörillä sillä aikaa kun äiti lepuutti ajatuksia ladulla. Kyllä olivat olleet innoissaan! Niin kovasti ajokelejä on odotettu! ;)
Minua odotti kotona valmis ruoka ja jälleen ruokapöydässä, iski aivan yllättäen aika voimakas alavatsanipistys. Piti hetkeks pysäyttää haarukka lautaselle ja huokaista pari kertaa.
Taas, tässä sohvalla istuskellessani ja sulatellessa maittavaa ateriaa, se sama kohta, voiko se olla vain ilmakupla? Tuntuu, että koko alavatsa on myös turvoksissa....
Joo, just. Ja puff, takaisin maan pinnalle sieltä pilvistä.
Eilen ja tänään on valkovuoto runsastunut, niin että pyyhkiessä paperiin tuntuu jotenkin liukkaalta. Eihän se ole merkki yhtään mistään. Sehän runsastuu muutenkin ennen menkkoja. Laitoinpa sen nyt tänne päiväkirjan sivuillekin muistiin. Voihan olla, että joskus tulen palaamaan näihin tunnelmiin....
Olen ollut ihmeen seesteinen ja energinen viimeisen viikon. Jännittää ja kihelmöi. Mielessä, ei kovinkaan vatsassa. Joku nykäisy tuli aivastaessa oikealle puolelle, mutta muuten on ollut hiljaista sillä suunnalla.
Ajatuskin raskaudesta tuntuu suklaavanukkaalta kermavaahdon kera. Katselin eilen raskaana olevaa sukulaistamme, ja voi miten kaipaankaan sitä kumpua rintojeni alle. Sohvalla makoillessa lepuuttaisin käsiäni tuon hytkähtelevän pallon päällä. Hieroisin hoitavaa energiaa pitkin pyörivin sivelyin sen venyneeseen ihoon. Makoilisin kyljelläni ja silittelisin sitä kuin viereeni käpertynyttä koiranpentua. Tuntisin lämmön, hikan, potkun ja kuperkeikan vaimeana siellä jossain kämmeneni alla.
Voi anna sen tapahtua nyt. Laitan käteni kevyesti, mutta turvaa luoden alavatsalleni ja lähetän sinne voimia kiinnittymiseen.
Nähdään toivottavasti jouluna pikkuinen! <3
Tulin vielä jatkamaan tälle päivälle, sillä kävin taas hiihtelemässä taianomaisen kauniissa, rentouttavassa ja rauhoittavassa kevätauringossa. En kuvitellut, se tuli ihan puun takaa, siinä tasatyönnellessä loivaa alamäkeä rauhallisesti loilotellen. Kuulostelin, nautin, mietin kuinka kuvailisin tunnettani.... Alavatsaani vihlaisi, kirvelsi, tai ehkä nipisteli. Ja ihan alas asti. Tuntui siltä, että just tulee joku ripuli tai jotain.... ;)
Pojat oli päässy ajaa ekaa kertaa pyörillä sillä aikaa kun äiti lepuutti ajatuksia ladulla. Kyllä olivat olleet innoissaan! Niin kovasti ajokelejä on odotettu! ;)
Minua odotti kotona valmis ruoka ja jälleen ruokapöydässä, iski aivan yllättäen aika voimakas alavatsanipistys. Piti hetkeks pysäyttää haarukka lautaselle ja huokaista pari kertaa.
Taas, tässä sohvalla istuskellessani ja sulatellessa maittavaa ateriaa, se sama kohta, voiko se olla vain ilmakupla? Tuntuu, että koko alavatsa on myös turvoksissa....
Joo, just. Ja puff, takaisin maan pinnalle sieltä pilvistä.
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Dpo 5
Täällä ollaan niin tulisilla hiilillä. Kuvittelen vatsani vihlovan nykäisyissä ja polttelevan vatsamakuulla. Painelen tissejäni suhteellisen kovalla kouralla, ja kuvittelen niiden aristavan. Selaan päivittäin samoja palstoja hakusanalla dpo sitä ja tätä, alkuraskaus oireet, kiinnittymisoireet yms mitä nyt asiaan kuuluu....
Toisaalta, haluaisin ottaa nyt ihan rennosti ja olla kuulostelematta jokaista ilmavaivaa ja lihaskireyttä. Voisin riehua poikien kanssa pulkkamäessä, ja olla varomatta, ettei mitään vain satu kohtuni tietämille...
Tällä hetkellä tuntuu ajoittain, että jee, nyt ihan varmasti on tärpännyt. Ja sitten tajuan, etten voi sitä tuntea, että sieltä ne menkat taas tulee ja tämä on ihan mahdotonta koko homma.
Pojat kasvaa koko ajan hurjaa vauhtia, kun minä vaan odotan joko seuraavaa ovulaatiota tai uutta kiertoa... Laskeskelin tuossa että yrityksen aloituksesta, viime kesästä, on jo yhdeksän kuukautta, voisin olla jo ihan viimeisilläni.... Ihan turhaa jossittelua.
Pah, nyt nauttimaan tästä hetkestä! :)
Toisaalta, haluaisin ottaa nyt ihan rennosti ja olla kuulostelematta jokaista ilmavaivaa ja lihaskireyttä. Voisin riehua poikien kanssa pulkkamäessä, ja olla varomatta, ettei mitään vain satu kohtuni tietämille...
Tällä hetkellä tuntuu ajoittain, että jee, nyt ihan varmasti on tärpännyt. Ja sitten tajuan, etten voi sitä tuntea, että sieltä ne menkat taas tulee ja tämä on ihan mahdotonta koko homma.
Pojat kasvaa koko ajan hurjaa vauhtia, kun minä vaan odotan joko seuraavaa ovulaatiota tai uutta kiertoa... Laskeskelin tuossa että yrityksen aloituksesta, viime kesästä, on jo yhdeksän kuukautta, voisin olla jo ihan viimeisilläni.... Ihan turhaa jossittelua.
Pah, nyt nauttimaan tästä hetkestä! :)
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Hitaasti hyvä tulee.... dpo 2
Miks taas tuntuu, että aika vaan matelee... Olemme siirtyneet siihen "ovulaatio - menkat" -välimaastoon. Tämä on se vaihe, kun aletaan toivomaan pienen pientä ihmettä ja selaamaan netistä kiinnittymisoireita... ehkä kuvitellaan ja kuulostellaan ja luullaan, että jokainen nykäisy ja vihlonta on varma merkki tulevasta raskaudesta. Niin, miksi? On se kumma.
Tänään olin piiiitkästä aikaa (3 viikkoa) hiihtämässä. Selkä on saanut toipua siitä karseasta jalat alta-tyyppisestä, noidannuolen tapaisesta iskusta. Olen käynyt myös lääkärissä ja fysioterapeutilla tänä aikana ja sainkin ihan hyviä iskias-hermon venytysohjeita. Olen tehnyt niitä joka päivä ja löysin myös yhden venytysasennon, joka kiristää juuri siitä kohtaa, mihin se "puukko" iski siellä ladulla kolme viikkoa sitten. On vissiin auttaneet, sillä tänään hiihto tuntui mahtavalta! Pitää muistaa jatkossakin pitää vähän parempaa huolta kropastaan, etenkin tämä lihashuolto on jäänyt ihan retuperälle. Hyvä kun liikkumaan, lenkille, salille, uimaan, hiihtämään tms pääsee, niin ei sitä enää venyttelyä tahdo muistaa...
Hyvä opetus tämäkin kivunhallinta. Miks pitää tehdä asiat aina niin vaikeesti ja kantapään kautta oppia.
Ikä alkaa selvästi jo tuntua kehossa. ;) 30v. ja alamäki on alkanut. Paluuta nuoreen ja vetreään kroppaan ei ole. Se vaatii työtä, että palautuu rasituksesta... voi voi... ;D
Niin, siellä hiihtolenkillä.... Huomasin vaan, että tuli sellaisia repäisykipuja vasemmalle munasarjan kohdalle. Eli aina kun oikein vatsalihakset meni ruttuun, nimenomaan vasenta jalkaa takaa eteen tuodessa..... ;) ei ollut mukavantuntuista, mutta tuntui mukavalta ajatella, että tää on ihan hyvä merkki.... kai... =D
Tänään olin piiiitkästä aikaa (3 viikkoa) hiihtämässä. Selkä on saanut toipua siitä karseasta jalat alta-tyyppisestä, noidannuolen tapaisesta iskusta. Olen käynyt myös lääkärissä ja fysioterapeutilla tänä aikana ja sainkin ihan hyviä iskias-hermon venytysohjeita. Olen tehnyt niitä joka päivä ja löysin myös yhden venytysasennon, joka kiristää juuri siitä kohtaa, mihin se "puukko" iski siellä ladulla kolme viikkoa sitten. On vissiin auttaneet, sillä tänään hiihto tuntui mahtavalta! Pitää muistaa jatkossakin pitää vähän parempaa huolta kropastaan, etenkin tämä lihashuolto on jäänyt ihan retuperälle. Hyvä kun liikkumaan, lenkille, salille, uimaan, hiihtämään tms pääsee, niin ei sitä enää venyttelyä tahdo muistaa...
Hyvä opetus tämäkin kivunhallinta. Miks pitää tehdä asiat aina niin vaikeesti ja kantapään kautta oppia.
Ikä alkaa selvästi jo tuntua kehossa. ;) 30v. ja alamäki on alkanut. Paluuta nuoreen ja vetreään kroppaan ei ole. Se vaatii työtä, että palautuu rasituksesta... voi voi... ;D
Niin, siellä hiihtolenkillä.... Huomasin vaan, että tuli sellaisia repäisykipuja vasemmalle munasarjan kohdalle. Eli aina kun oikein vatsalihakset meni ruttuun, nimenomaan vasenta jalkaa takaa eteen tuodessa..... ;) ei ollut mukavantuntuista, mutta tuntui mukavalta ajatella, että tää on ihan hyvä merkki.... kai... =D
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Dpo 1
LH-huippuni kesti tässä kierrossa kp 20 illasta kp 22 aamuun. Yhteensä neljään ovistestiin sain bongattua hymiön. (Ilta, aamu, ilta, aamu)
Eilen illalla oli taas tyhjä renkula, oli ihan pakko kokeilla, kuinka pitkä on tuo huippu... ;)
Yhdyntöjä ollut kolme iltaa peräkkäin, kp 20, 21 ja 22.
Eilisen lasken ovispäiväksi dpo 0, kun illalla ei enää ollut LH koholla.... Tänään siis dpo 1.
Alavatsaa vihloo ja juilii. Ihan kuin olis kovempia kuin aiemmissa, ihan menee oikealle nivuseenkin jotkut vihlaisut....
Katsellaan ja kuulostellaan.... ;)
Tänään meillä on miehen kanssa seurustelun vuosipäivä! Ei kai niitä enää lasketa, kun hääpäiviäkin on jo useampia....
Toisaalta, mikäs sen mukavampaa, kuin muistella niitä vanhoja aikoja.... Tänään varattu-leima ollut koristeena jo 13 vuotta! <3 ihana oma nallukkani <3
Ehkä vois - ihan jo tän hienon päivän kunniaks - vielä tänään vähän leikkiä aikuisten leikkejä... Jos se olis jotenkin erilaista, kuin nuo kolme "pakollista" sopivan ajan puitteissa suoritettua yhtymistä... Hehe. ;)
Ihanaa, aurinkoista kevätpäivää teillekin!
torstai 21. maaliskuuta 2013
Jee, hymynaamat! :)
Eilen illalla oli pakko testaa vielä, vaikka aamulla olikin tyhjä renkula, kun limaoireitakin on ollut. Sitten yllättäen meitä ilahduttikin hymynaama! :) jeeee, tuuletuksia!!! Eka mun hymynaama ikinä! En ole siis ennen näillä digitaalisilla testeillä ovista metsästänyt!
Olimme suunnitelleet illaksi jo muutenkin "talletuksia", joten ajoitus osui paremmin kuin hyvin kohdilleen!
Tänään aamupissasta tehtyyn testiin piirtyi myös hymiö, ja irroitetussa tikussa näkyi komeasti vahvat viivat.... ;)
Tänään on myös päivän mittaan tuntunut erinäisiä vihlaisuja.... eniten ehkä keskellä alavatsaa (?) ja yksi vihlaisu vasemmalla ja muutama oikealla.... Tiiä sitte mitä vihlaisuja nekin on... ilmavaivojako ;)
Ja juuri käväisin tekemässä myös nyt iltapissasta testin.... testaushirmu näköjään irti... ;P ja hienot viivat ja hymynaama testiin! Jei!
Tänään taidetaan myös talletella. Nyt on hyvä mieli.
A big smile in my face. =D
Kyllä on muuten niin paljon rennompaa näillä testaa, kun ei tartte viivoista arvuutella... Olipa mahtavaa päästä siihen testausryhmään, en olis varmaan ikinä raaskinut näitä CB digitestejä ostaa....
Ja mites se nyt sitte menikään....
Clearbluen testiohjeissa sanotaan, että olet hedelmällisimmilläsi LH-huipun päivänä ja sitä seuraavana päivänä. Kaksi hedelmällisintä päivääsi alkavat siitä hetkestä, kun Clearblue Digital havaitsee LH-huipun.... Jos tulos on :), LH-huippu on havaittu ja olet hedelmällisimmilläsi. Yhdyntä seuraavien kahden päivän aikana maksimoi mahdollisuutesi tulla raskaaksi. Tämän kierron aikana ei tarvitse enää testata.
Ai, että ei tarvitsisi enää sitä tyhjää renkulaa metsästää, joka kertoisi LH-huipun menneen? Ja kertoisi siis samalla sen ovulaatiopäivän... hmmm.... no, okei. Säästän testitikut sitten seuraavaan kiertoon. Jos vielä muka tarttis niitä.... hehe. ;)
 |
| Kp 20 eka hymynaama ikinä iltapissasta :) |
Olimme suunnitelleet illaksi jo muutenkin "talletuksia", joten ajoitus osui paremmin kuin hyvin kohdilleen!
Tänään aamupissasta tehtyyn testiin piirtyi myös hymiö, ja irroitetussa tikussa näkyi komeasti vahvat viivat.... ;)
Tänään on myös päivän mittaan tuntunut erinäisiä vihlaisuja.... eniten ehkä keskellä alavatsaa (?) ja yksi vihlaisu vasemmalla ja muutama oikealla.... Tiiä sitte mitä vihlaisuja nekin on... ilmavaivojako ;)
Ja juuri käväisin tekemässä myös nyt iltapissasta testin.... testaushirmu näköjään irti... ;P ja hienot viivat ja hymynaama testiin! Jei!
 |
| Kp 20a oli tyhjä renkula, 20i eka hymynaama, 21a ja 21i hymynaamat :)) |
Tänään taidetaan myös talletella. Nyt on hyvä mieli.
A big smile in my face. =D
Kyllä on muuten niin paljon rennompaa näillä testaa, kun ei tartte viivoista arvuutella... Olipa mahtavaa päästä siihen testausryhmään, en olis varmaan ikinä raaskinut näitä CB digitestejä ostaa....
Ja mites se nyt sitte menikään....
Clearbluen testiohjeissa sanotaan, että olet hedelmällisimmilläsi LH-huipun päivänä ja sitä seuraavana päivänä. Kaksi hedelmällisintä päivääsi alkavat siitä hetkestä, kun Clearblue Digital havaitsee LH-huipun.... Jos tulos on :), LH-huippu on havaittu ja olet hedelmällisimmilläsi. Yhdyntä seuraavien kahden päivän aikana maksimoi mahdollisuutesi tulla raskaaksi. Tämän kierron aikana ei tarvitse enää testata.
Ai, että ei tarvitsisi enää sitä tyhjää renkulaa metsästää, joka kertoisi LH-huipun menneen? Ja kertoisi siis samalla sen ovulaatiopäivän... hmmm.... no, okei. Säästän testitikut sitten seuraavaan kiertoon. Jos vielä muka tarttis niitä.... hehe. ;)
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Taas tosi myöhäinen ovulaatio tulossa....
Mä alan pikkuhiljaa jo huolestua, miks ovis on tulossa taas näin myöhäisille kiertopäiville. Nyt mennään jo kp 20/~33 ja aamupissasta taas tyhjä renkula Clearblueen.
Eilen illalla pyyhkiessä jäi sitten kuuluisa limaklöntti paperiin. Perään oli sitten pakko testaa myös sormitestillä ja sain napattua suhteellisen runsaasti limaa kohdunsuulta. Täysin läpinäkyvää se ei ollut, mutta oli myös läpinäkyvää materiaa selvästi joukossa... ;)
Toivottavasti se hymynaama nyt ihan näillä päivillä ilmestyy testikapulaan. Muuten huolestun entisestään, että ovuloinko ollenkaan. Ja mikä sille nyt on syynä? Keskenmenon jälkeen ei ole vieläkään vissiin oikeen kroppa palautunut ennalleen. Pitäisköhän sitä kuitenkin käydä jossain tarkastuksessa? Jos sinne kohtuun onkin jotain rippeitä jäänyt....
Äh, ei kannata edes ajatella. Tulee vaan hullummaks. Onkohan Googlekaan niin hyvä vaihtoehto? Huolestuu vaan entisestään, kun kauhutarinoita menee lukemaan...
Sormet ristiin, taidan illalla tehdä toisen ovistestin... Pakkohan sen nyt tässä on tulla. Hulluksihan tässä meinaa itsensä saada....
Eilen illalla pyyhkiessä jäi sitten kuuluisa limaklöntti paperiin. Perään oli sitten pakko testaa myös sormitestillä ja sain napattua suhteellisen runsaasti limaa kohdunsuulta. Täysin läpinäkyvää se ei ollut, mutta oli myös läpinäkyvää materiaa selvästi joukossa... ;)
Toivottavasti se hymynaama nyt ihan näillä päivillä ilmestyy testikapulaan. Muuten huolestun entisestään, että ovuloinko ollenkaan. Ja mikä sille nyt on syynä? Keskenmenon jälkeen ei ole vieläkään vissiin oikeen kroppa palautunut ennalleen. Pitäisköhän sitä kuitenkin käydä jossain tarkastuksessa? Jos sinne kohtuun onkin jotain rippeitä jäänyt....
Äh, ei kannata edes ajatella. Tulee vaan hullummaks. Onkohan Googlekaan niin hyvä vaihtoehto? Huolestuu vaan entisestään, kun kauhutarinoita menee lukemaan...
Sormet ristiin, taidan illalla tehdä toisen ovistestin... Pakkohan sen nyt tässä on tulla. Hulluksihan tässä meinaa itsensä saada....
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Ovistestausta
Kolme päivää testattu ovulaatiota tyhjin tuloksin. Menossa jo kp 18/~33. Joten soisi kohta jo tulevan sen hymynaaman testeihin, jottei kierto veny ja luteaalivaihe olis riittävän pitkä....
Ihan kuin yrittäis stressiä taas tästä yrittämisestä syntyä. Koetetaan taas unohtaa yrittäminen ja keskittyä ihan muihin juttuihin... Limantarkkailu on nyt vähän jäänyt, mutta kyllä se lisääntymään päin tuntuu olevan. En ole sormitestejä tehnyt enkä limoja venytellyt. Mitä vähemmän niin suurennuslasin kanssa tarkkailee, niin vähemmän stressaa. Näin olen kokenut.
Ihan kuin yrittäis stressiä taas tästä yrittämisestä syntyä. Koetetaan taas unohtaa yrittäminen ja keskittyä ihan muihin juttuihin... Limantarkkailu on nyt vähän jäänyt, mutta kyllä se lisääntymään päin tuntuu olevan. En ole sormitestejä tehnyt enkä limoja venytellyt. Mitä vähemmän niin suurennuslasin kanssa tarkkailee, niin vähemmän stressaa. Näin olen kokenut.
perjantai 15. maaliskuuta 2013
"Se mihin keskittyy, se lisääntyy"
Tilannekatsausta....
Hain postista pari päivää sitten paketin, jossa oli läjä Clearbluen testejä! Wuhuu! Kivaa päästä testailemaan, kun en tosiaan ole aiemmin ovista niillä testannut. Saa nähdä, tuleeko hymiöitä... ;)
Täällä mennään nyt kp 15/~33 ja ovulaatio toivottavasti viikon sisällä löytyy.
Alkukierto ollaan sairasteltu poikien taholta oikein olan takaa. Perusflunssaa, mutta todella sitkeälaatuista. Ei meinaa yskä ja nenänvuoto hellittää millään. Pienemmällä oli myös reilun parin päivän kuumetta, joka buranan liuoksella pysyi maltillisena ja yöt on olleet olosuhteisiin nähden rauhallisia.
Jotakin apua on tarjonnut myös Sniffer Baby, joka on siis vastaavaa kuin "vicks", jota levitellään rintaan tukkoisuutta ja hengitystä helpottamaan. Lisäksi paketissa on "huulirasvapuikko" josta samaa ainetta laitetaan nenänalusiholle nenäröörejä avaamaan.
Meidän pojat on oppineet hienosti jo aika pienestä niistämään, mikä on onni sinänsä. Aiemmin meillä oli käytössä Nenä Friida, joka on "imuri" lasten nenän tyhjentämiseen. Oikein mukava väline. Toimii paremmin kuin ne sellaiset pumppuperiaatteelliset "pallot", joilla vauvojen neniä on tyhjennetty. Muutenkin vauvojen nenän tukkoisuuteen paras on ollut keittosuolatipat ja esim Nasolin nenäsuihke, joka on siis myös keittosuolaliuosta...
Oho, postaus piti olla ovistestaushehkutusta, mutta kirjoittaminen näyttää ihan ajautuneen vauvojen nuhan hoidon puolelle... ;)
Olen katsellut Suomen selviytyjät sarjaa, ja jossain jaksossa eräs kilpailija psyykkasi itseään siellä seuraavalla lausahduksella:
"Se mihin keskittyy, se lisääntyy."
Jos siis kaiken ajattelunsa, tekemisensä ja puhumisensa keskittää siihen, kuinka kurjaa viidakossa on kun ei ole ruokaa ja sataa kaatamalla ja on kylmä ja vituttaa, niin oma keskittyminen kurjuuden ajatteluun, vain lisää sitä.
Ja sama kääntäen.
Nyt siis keskitetään ajatukset onnistumiseen, se ovis sieltä kohta löytyy.... ja sitten tehdään vauva.
;)
Mieskin toivottavasti saadaan tänään työmatkalta kotiin. Ei tarvi muuta sanoa kuin Finnair.... Illaksi kotiin.... Hope so.... If You know what I mean....
Ihanaa viikonloppua positiiviseen ajatteluun keskittyville!
Hain postista pari päivää sitten paketin, jossa oli läjä Clearbluen testejä! Wuhuu! Kivaa päästä testailemaan, kun en tosiaan ole aiemmin ovista niillä testannut. Saa nähdä, tuleeko hymiöitä... ;)
Täällä mennään nyt kp 15/~33 ja ovulaatio toivottavasti viikon sisällä löytyy.
Alkukierto ollaan sairasteltu poikien taholta oikein olan takaa. Perusflunssaa, mutta todella sitkeälaatuista. Ei meinaa yskä ja nenänvuoto hellittää millään. Pienemmällä oli myös reilun parin päivän kuumetta, joka buranan liuoksella pysyi maltillisena ja yöt on olleet olosuhteisiin nähden rauhallisia.
Jotakin apua on tarjonnut myös Sniffer Baby, joka on siis vastaavaa kuin "vicks", jota levitellään rintaan tukkoisuutta ja hengitystä helpottamaan. Lisäksi paketissa on "huulirasvapuikko" josta samaa ainetta laitetaan nenänalusiholle nenäröörejä avaamaan.
Meidän pojat on oppineet hienosti jo aika pienestä niistämään, mikä on onni sinänsä. Aiemmin meillä oli käytössä Nenä Friida, joka on "imuri" lasten nenän tyhjentämiseen. Oikein mukava väline. Toimii paremmin kuin ne sellaiset pumppuperiaatteelliset "pallot", joilla vauvojen neniä on tyhjennetty. Muutenkin vauvojen nenän tukkoisuuteen paras on ollut keittosuolatipat ja esim Nasolin nenäsuihke, joka on siis myös keittosuolaliuosta...
Oho, postaus piti olla ovistestaushehkutusta, mutta kirjoittaminen näyttää ihan ajautuneen vauvojen nuhan hoidon puolelle... ;)
Olen katsellut Suomen selviytyjät sarjaa, ja jossain jaksossa eräs kilpailija psyykkasi itseään siellä seuraavalla lausahduksella:
"Se mihin keskittyy, se lisääntyy."
Jos siis kaiken ajattelunsa, tekemisensä ja puhumisensa keskittää siihen, kuinka kurjaa viidakossa on kun ei ole ruokaa ja sataa kaatamalla ja on kylmä ja vituttaa, niin oma keskittyminen kurjuuden ajatteluun, vain lisää sitä.
Ja sama kääntäen.
Nyt siis keskitetään ajatukset onnistumiseen, se ovis sieltä kohta löytyy.... ja sitten tehdään vauva.
;)
Mieskin toivottavasti saadaan tänään työmatkalta kotiin. Ei tarvi muuta sanoa kuin Finnair.... Illaksi kotiin.... Hope so.... If You know what I mean....
Ihanaa viikonloppua positiiviseen ajatteluun keskittyville!
torstai 7. maaliskuuta 2013
Oodi Perjantaille: Ihanaa naistenpäivää!
Nukkumaan käydessä ajattelen.
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun!
- Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja, WSOY 1972
Ihanaa naistenpäivää huomiselle perjantaille ihanat pienet urheat naiset! :)
Voimaa sanojen keinoin löytyi täältä
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun!
- Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja, WSOY 1972
Ihanaa naistenpäivää huomiselle perjantaille ihanat pienet urheat naiset! :)
Voimaa sanojen keinoin löytyi täältä
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
Clearbluen testiryhmään
Yllättäen nettisurffaillessa törmäsin ilmoitukseen, jossa haetaan Clearbluen testien testaajia! ;) Tietysti klikkasin ja päätin yrittää onneani päästä testiryhmään. Ja tänään sain postia, että minut on valittu kyseiseen ryhmään. ;)
Jee! En ole ennen testannut kyseisiä ovistestejä, en ole raaskinut. Viikkonäytöllisiä raskaustestejä olen sen sijaan tehnyt. Ja aina liuskan jälkeen, ihan vaan varmistukseksi. Ja aina olen siihen saanut tekstin "Raskaana 2-3". Ne kaikki kolme kertaa.
Saa nähdä kerkeääkö tulemaan tähän kiertoon vielä testit, en edes tiedä miten tämä juttu etenee. Siitä on tulossa vielä lisää informaatiota kaikille, jotka ovat vahvistaneet hyväksynnän ryhmään.
Nyt vaan odotellaan postia! Ajattelin, etten tilaa nyt mitään testejä, vaan mennään noilla kehonmerkeillä tämä kierto, jos eivät Clearbluet ehdi.
Nyt on kp 6/~33. Laskurilla ovulaatio olis kp 19 paikkeilla. Eli 19.3. Helppo kierto, kun kp 1 oli 1.3. ;)
Jos suakin kiinnostaa tuo testiryhmä, niin alla on linkki. :)
http://kaksplus.fi/sisalto/toiveena-raskaus-hae-mukaan-clearblue-ryhmaan-2961
Jee! En ole ennen testannut kyseisiä ovistestejä, en ole raaskinut. Viikkonäytöllisiä raskaustestejä olen sen sijaan tehnyt. Ja aina liuskan jälkeen, ihan vaan varmistukseksi. Ja aina olen siihen saanut tekstin "Raskaana 2-3". Ne kaikki kolme kertaa.
Saa nähdä kerkeääkö tulemaan tähän kiertoon vielä testit, en edes tiedä miten tämä juttu etenee. Siitä on tulossa vielä lisää informaatiota kaikille, jotka ovat vahvistaneet hyväksynnän ryhmään.
Nyt vaan odotellaan postia! Ajattelin, etten tilaa nyt mitään testejä, vaan mennään noilla kehonmerkeillä tämä kierto, jos eivät Clearbluet ehdi.
Nyt on kp 6/~33. Laskurilla ovulaatio olis kp 19 paikkeilla. Eli 19.3. Helppo kierto, kun kp 1 oli 1.3. ;)
Jos suakin kiinnostaa tuo testiryhmä, niin alla on linkki. :)
http://kaksplus.fi/sisalto/toiveena-raskaus-hae-mukaan-clearblue-ryhmaan-2961
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Rakasta joka päivä niin, kuin se olisi viimeinen
Leiki lasten kanssa joka päivä niin, kuin se olisi viimeinen.
Kerro ja näytä rakkautesi lähimmäisillesi joka ikinen päivä niin, kuin se päivä olisi viimeinen.
Suukota, halaa, paijaa ja pidä huolta. Jos suutut, lepy pian ja tee sopu. Elämä on liian lyhyt ja arvaamaton.
Elä jokainen päivä, kuin se olisi viimeinen.
Sillä joku niistä on se viimeinen.
Olemme eilen täysin yllättäen menettäneet työtapaturmassa ihmisen, jolla oli vaimo ja kaksi lasta, 3v ja 6kk. Mieheni kummityttö menetti toisen kummisetänsä.
Mä olen niin järkyttynyt. Olen sekaisin ja suruissani kun vain ajattelenkin mahdollisuutta sille, että lapseni menettäisivät toisen vanhemman ja vanhempi puolison. Mitä mä tekisin siinä tilanteessa, mihin tuttavaperheemme on nyt joutunut. En tiedä mistä keräisin ne viimeiset voiman rippeet, että arki pyörisi.
Itken niin paljon jo toisten puolesta. Elämä on niin epäreilua. Epäoikeudenmukaista. Perhe, jossa kaikki oli niin hyvin. Kaikki niin alussa. Kaksi pientä lasta, toinen vielä ihan pieni vauva. Niin pahaa tekee vain ajatella. Tuollaista kohtaloa ei toivoisi kenellekään. Liian julmaa.
Tulee myös suurimman tunneryöpyn välissä ajatelleeksi omaa ja mieheni henkivakuutusta. Varsinkin itse mietin, että miten ihmeessä talous pysyisi pystyssä, jos ainoa palkansaaja kuolee perheessä? Kun pelkkä eläminen, elättäminen, huolehtiminen ja arki vaatisi niin paljon ponnisteluja, että raha-huolet voisivat romahduttaa koko pohjan.
Asioita, joita ei toivoisi koskaan joutuvansa edes ajattelemaan.
Kun kerroin asian lapsilleni, nuorempi 2v ei reagoinut mitenkään. 4-vuotiaamme oli suruissaan, kyseli, että lentääkö "pojan" isä nyt lintujen kanssa taivaaseen, saako se siivet, jääkö siitä vain luuranko? Kysymysten jälkeen hän sanoi, että sai hyvän ajatuksen. Että "pojan" vaari voi olla nyt sen isä. Tai jonkun toisen lapsen isä voi olla sen "pojan" isä.
Niinhän se rakas lapseni menee. Se oli ihana ajatus. <3
Kerro ja näytä rakkautesi lähimmäisillesi joka ikinen päivä niin, kuin se päivä olisi viimeinen.
Suukota, halaa, paijaa ja pidä huolta. Jos suutut, lepy pian ja tee sopu. Elämä on liian lyhyt ja arvaamaton.
Elä jokainen päivä, kuin se olisi viimeinen.
Sillä joku niistä on se viimeinen.
Olemme eilen täysin yllättäen menettäneet työtapaturmassa ihmisen, jolla oli vaimo ja kaksi lasta, 3v ja 6kk. Mieheni kummityttö menetti toisen kummisetänsä.
Mä olen niin järkyttynyt. Olen sekaisin ja suruissani kun vain ajattelenkin mahdollisuutta sille, että lapseni menettäisivät toisen vanhemman ja vanhempi puolison. Mitä mä tekisin siinä tilanteessa, mihin tuttavaperheemme on nyt joutunut. En tiedä mistä keräisin ne viimeiset voiman rippeet, että arki pyörisi.
Itken niin paljon jo toisten puolesta. Elämä on niin epäreilua. Epäoikeudenmukaista. Perhe, jossa kaikki oli niin hyvin. Kaikki niin alussa. Kaksi pientä lasta, toinen vielä ihan pieni vauva. Niin pahaa tekee vain ajatella. Tuollaista kohtaloa ei toivoisi kenellekään. Liian julmaa.
Tulee myös suurimman tunneryöpyn välissä ajatelleeksi omaa ja mieheni henkivakuutusta. Varsinkin itse mietin, että miten ihmeessä talous pysyisi pystyssä, jos ainoa palkansaaja kuolee perheessä? Kun pelkkä eläminen, elättäminen, huolehtiminen ja arki vaatisi niin paljon ponnisteluja, että raha-huolet voisivat romahduttaa koko pohjan.
Asioita, joita ei toivoisi koskaan joutuvansa edes ajattelemaan.
Kun kerroin asian lapsilleni, nuorempi 2v ei reagoinut mitenkään. 4-vuotiaamme oli suruissaan, kyseli, että lentääkö "pojan" isä nyt lintujen kanssa taivaaseen, saako se siivet, jääkö siitä vain luuranko? Kysymysten jälkeen hän sanoi, että sai hyvän ajatuksen. Että "pojan" vaari voi olla nyt sen isä. Tai jonkun toisen lapsen isä voi olla sen "pojan" isä.
Niinhän se rakas lapseni menee. Se oli ihana ajatus. <3
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
Huono olo ja paha mieli
Sattuuhan sitä. Nyt sattuu joka paikkaan. Eniten päähän ja niskaan. Toiseksi eniten vatsaan ja luojan kiitos vasta kolmanneksi selkään.
Selkään iski tasan viikko sitten akuutti lumbago. Eli jonkin asteinen noidannuoli-tyyppinen kipu. Olin hiihtämässä, kuten edellisiltanakin. Olin jo paluumatkalla. 10,5km takana, enää noin 1,5km jäljellä. Ja kuin salama kirkkaalta taivaalta. Oikeasta jalasta katosi voimat. Ihan totaalinen stoppi. Epäinhimillisen tuskainen kipu ja kramppi. Meinasin lyhyistyä ladulle, mutten olisi päässyt enää sieltä ylös, joten paino vasemmalla jalalla työnsin itseni pois metsän keskeltä. Se oli hirveää ja pelottavaa.
Vaikka pahin kipu pysyykin loitolla lääkkeillä. Se ei ole vienyt henkistä pahaa oloa pois. En ole koko viikkona jaksanut tehdä mitään. Enkä pystynyt liikkumaan. Kävelykin on jo haaste.
On olo, että saisipa käpertyä sohvalle ja jäädä sinne. Muu maailma voi mennä menojaan. Mä en jaksa pysyä vauhdissa. Olo on voimaton. Miehen kanssa keskenmeno nousi tänään puheeksi kaiken tämän muun sonnan keskellä. Mies oli vierelläni, kyseli, lohdutti, kannusti, käski suunnata ajatukset tulevaan matkaan ja piti kiinni, halasi. <3
Taitaa asiat olla kaiken tämän harmaan sumun keskellä lopulta aika hyvin. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat isoilta, kun asiat ovat oikeasti hyvin.
Mikähän lääke tepsis tähän voimattomuuteen ja kyllästyneisyyteen? Mä oon jotenkin nyt tosi maalla, henkisesti ja fyysisestikin enemmän rikki kuin aikoihin. Haluaisin olla niin paljon parempi äiti, kumppani, vaimo ja ihminen. Miks mä en jaksa?
Masentaa katsoa toisia, joilla menee ihan helvetin hyvin. Masentaa nähdä aurinko, kun ei vaan huvita lähteä ulos. Onneks tulee aina huominen.
Toivottavasti huomenna paistaa aurinko ja mieli on parempi. Niin, että jaksais taas.
Kp 3, ja että ärsyttää. Nääkin tässä vielä.
Selkään iski tasan viikko sitten akuutti lumbago. Eli jonkin asteinen noidannuoli-tyyppinen kipu. Olin hiihtämässä, kuten edellisiltanakin. Olin jo paluumatkalla. 10,5km takana, enää noin 1,5km jäljellä. Ja kuin salama kirkkaalta taivaalta. Oikeasta jalasta katosi voimat. Ihan totaalinen stoppi. Epäinhimillisen tuskainen kipu ja kramppi. Meinasin lyhyistyä ladulle, mutten olisi päässyt enää sieltä ylös, joten paino vasemmalla jalalla työnsin itseni pois metsän keskeltä. Se oli hirveää ja pelottavaa.
Vaikka pahin kipu pysyykin loitolla lääkkeillä. Se ei ole vienyt henkistä pahaa oloa pois. En ole koko viikkona jaksanut tehdä mitään. Enkä pystynyt liikkumaan. Kävelykin on jo haaste.
On olo, että saisipa käpertyä sohvalle ja jäädä sinne. Muu maailma voi mennä menojaan. Mä en jaksa pysyä vauhdissa. Olo on voimaton. Miehen kanssa keskenmeno nousi tänään puheeksi kaiken tämän muun sonnan keskellä. Mies oli vierelläni, kyseli, lohdutti, kannusti, käski suunnata ajatukset tulevaan matkaan ja piti kiinni, halasi. <3
Taitaa asiat olla kaiken tämän harmaan sumun keskellä lopulta aika hyvin. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat isoilta, kun asiat ovat oikeasti hyvin.
Mikähän lääke tepsis tähän voimattomuuteen ja kyllästyneisyyteen? Mä oon jotenkin nyt tosi maalla, henkisesti ja fyysisestikin enemmän rikki kuin aikoihin. Haluaisin olla niin paljon parempi äiti, kumppani, vaimo ja ihminen. Miks mä en jaksa?
Masentaa katsoa toisia, joilla menee ihan helvetin hyvin. Masentaa nähdä aurinko, kun ei vaan huvita lähteä ulos. Onneks tulee aina huominen.
Toivottavasti huomenna paistaa aurinko ja mieli on parempi. Niin, että jaksais taas.
Kp 3, ja että ärsyttää. Nääkin tässä vielä.
perjantai 1. maaliskuuta 2013
Kp 1, yk 2
Kuopus huuteli vähän ennen seiskaa sängystään unen läpi peittoa päälle. Nousin pöpperössä, hoipertelin viereiseen makkariin ja kyykistyin peittelemään sekä paijaamaan pienintä poikaani. Mietin, menenkö samalla reissulla testaamaan... Vai odotanko vielä, kenties vasta huomiseen...
Tunsin, kuinka lorahti. Ensimmäinen ajatus oli, oho, nytkö menkat alkoivat. Paijasin vielä tuhisevaa uinujaa. Toinen ajatus oli, voisiko näin paljon lorahtaa valkovuotoa? No, vessassa se hyvin nopeasti selvisi. Kuukuppi paikalleen, kyse ei ollut valkovuodosta.
Mies oli vielä kotona, juuri lähdössä töihin. Hän vain rauhoitteli tapansa mukaan. Sanoi, että tämä se on ihan normaalia. Se ei ole normaalia, että aina tärppää ekalla.
Niin, esikoinen ekalla, toinen tokalla. Ehkäpä tämä kolmas sitten... ;)
Yk 2, km jälkeen, alkoi N.Y.T. Tänään siis kp 1/33.
Tunsin, kuinka lorahti. Ensimmäinen ajatus oli, oho, nytkö menkat alkoivat. Paijasin vielä tuhisevaa uinujaa. Toinen ajatus oli, voisiko näin paljon lorahtaa valkovuotoa? No, vessassa se hyvin nopeasti selvisi. Kuukuppi paikalleen, kyse ei ollut valkovuodosta.
Mies oli vielä kotona, juuri lähdössä töihin. Hän vain rauhoitteli tapansa mukaan. Sanoi, että tämä se on ihan normaalia. Se ei ole normaalia, että aina tärppää ekalla.
Niin, esikoinen ekalla, toinen tokalla. Ehkäpä tämä kolmas sitten... ;)
Yk 2, km jälkeen, alkoi N.Y.T. Tänään siis kp 1/33.
torstai 28. helmikuuta 2013
Kp 33, dpo 10: nega
Ei jälkeäkään haamusta tai viivanpaikasta. Ei mitään. Vain tyhjää. Tyhjyys levisi ensin silmiin, sieltä syvälle sisimpään. Oliko tää nyt tässä? Kai sitä voi taas pari päivää odottaa ja testaa uudelleen... Voi kunpa mahdoton muuttuisi mahdolliseksi. Vatsassakin tuntuu vain ilmakuplia...
Mies oli vierelläni ja katsoi testä, tarttui käteeni ja sanoi, että kyllä se vielä tärppää. Hänkin olisi toivonut jo kovasti. <3
Mies oli vierelläni ja katsoi testä, tarttui käteeni ja sanoi, että kyllä se vielä tärppää. Hänkin olisi toivonut jo kovasti. <3
tiistai 26. helmikuuta 2013
Kuunkiertoa: kp 31/~33-36, dpo 8
 |
| Kuu kotipihalta 25.2.2013 |
Katson täysikuuta. Ajatus siintää avaruudessa, kuunloisteessa. Tähtien tuikkiessa, auringon laskiessa toisella suunnalla, suljen hetkeksi silmät, hengitän syvään ja lähetän ajatukseni kohti tuntematonta. Onko tämä meidän Kuu? Anna sen olla. Kuu on niin iso ja tuntuu, että se on nyt jotenkin lähempänä. Tuntuu jo, että voisin lähes koskea sitä. Älä karkaa enää. Tule ja valaise meitä. Ihan kuin tuo kuu loistaisi nyt jotenkin erityisen kirkkaana.
Olkoon helmikuu Se kuu. Tuokoon se mukanaan pienen pienen valon ihmeen. Alkaako tästä meidän kevät?
Ajatus on navan alapuolella vain lähes koko ajan. Tekisi niin kovasti mieli testata jo. Ei se vielä kuitenkaan näkyis... Paljon turvallisempaa on olla tietoinen mahdollisuudesta, joka meille on suotu. Se mahdollisuus tuntuu yhtä isolta ja yhtä kaukaiselta kuin tuo taivaalla möllöttävä kuu. Hetken se on siinä. Niin kauniina ja valoisana. Ja taas koittaa uusi päivä. Vielä se meidän kuu on kuitenkin taivaalla. Helmikuutakin on vielä jäljellä.
Kannan Sinua, meidän pieni iso täysikuu.
Täysikuuta ihaillen ja kuunkiertoa seuraten. Tänään siis jo kp 31 ja ehkä dpo 8. Kierron pituudet vaihtelivat ennen keskenmenoa n. 33-36 vrk.
Valkovuotoa tulee melko reilusti, ihan niinkin, että välillä sitä lorahtaa pikkareihin asti. Alavatsatuntemukset ovat jomottelua, kuin särkyä, muttei satu... ;) Tuntemukset paikallistuvat nyt molemmin puolisesti ja keskelle...
Makaan lastenhuoneen lattialla, kuuntelen kuinka kuopus etsii unta. On hiljaista. Olen kyljelläni, alavatsa tuntuu painavalta. Muljahteleeko? Vihlooko? Nippaako? Jotain ehkä. Ihan pientä. Niin pientä, että sitä ei silmälläkään näkisi, mitä siellä sisällä ehkä on. Onko siellä? Laitan lämpimältä tuntuvalle alavatsalle käteni. Jos siellä on jotain, se on ainakin turvassa.
Unelmoin.... saahan sitä, tämähän on nyt "sitä aikaa" kuusta. Ja kuunkierrosta.
Saatiinko napattua "kuu taivaalta" tässä kuunkierrossa. Enää vain hetki, ja tiedämme sen. En malta enää hetkeäkään pidempään, vaikka varmempaahan se olis vielä vaan odottaa.....
Enää 2 päivää raskaustestin tekoon (dpo10)!
 |
| Kuu 25.2.2013 |
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Tuntemuksia oviksen jälkeen, yk 1
Vahva (ensimmäinen kolmesta) ovisplussa saatu testiin siis kp 22
Kp 22 kipuili ihan kunnolla oikea munasarja. Varsinkin kun makasi selällään ja veti vatsaa sisään... Lima oli kirkasta ja venyvää.
Kp 23 ehkä dpo 0, alavatsalla on jotain pieniä tuntemuksia, ei varsinaista kipua, enkä paikallista vain yhteen kohtaan, kuten eilen. Limaa jäi vähän pyyhkiessä. Sormitestillä kohdun napukka tuntuu jotenkin kuin olisi korkeammalla, limatesti kirkas ja venyvä.
Kp 24 dpo 1, ei tuntemuksia vatsanalueella, ei testattu kohdunnapukkaa, ei limatuntemuksia, paperiin ei jää mitään
Kp 25 dpo 2, ovulaatio todennäköisesti ohi. Alavatsaa vähän turvottaa, vatsamakuulla vähän paineen tunnetta ihan alavatsalla. Ei limoja....
Kp 26 dpo 3, ei erityisiä tuntemuksia, ei limoja
Kp 27 dpo 4, oikealla alavatsalla tykyttelee ajoittain, ehkäpä se on nyt sitä keltarauhasen toimintaa ja kasvua. Eli tukee mukavasti sitä, että ovulaatio tosiaan olis tapahtunut. Tissejä, erityisesti nännejä kuumottaa. Limaneritys lisääntynyt parin kuivemman päivän jälkeen.
Kp 28 dpo 5, alavatsalta kuuluu mouruntaa.... olen tietoinen oikeasta munasarjastani, välillä tykyttää. Tissit lähes normaalit, seksi ei oikein huvita, väsyttää.
Kp 29 dpo 6, vihlaisee välillä oikealla alavatsalla, tissit on ihan normaalit vaikka kuinka painelis, olen kiukkuinen ja väsynyt... (mies on ihan varma, että menkat ne sieltä taas kohta alkaa) ;)
Raskaustestaukseen enää 4 päivää!
Kaunista kevätpäivää ihanaiset! Nauttimaan ulos auringosta ja tankkaamaan niin tärkeää D-vitamiinia!
 |
| Meidän Phalaenopsis! ;) |
torstai 21. helmikuuta 2013
Yk 1, kp 26, ehkä dpo 3
Näin se kai tilanne nyt on. Harmi, että testit päättivät loppua juuri, ettei ehtinyt varmuutta saada viivan haalenemisesta. Luulin, että muovipussissa pari olisi vielä ollut, mutta ne olikin niitä raskaustestejä...
Joka tapauksessa, viiva tummui jopa vahvemmaksi kuin kontrolli, tai ainakin yhtä vahvaksi. Jos nyt ajatellaan että eka tosi tumma kp 22 oli se LH+, se oli siis se dpo -1. Kp 23 olis näin ollut ovispäivä, eli dpo 0. Olihan aika myöhäinen ovulaatiopäivä... No, näillä mennään. Katsotaan tärppääkö. Toivottavasti seuraavassa kierrossa, jos sinne mennään, niin hormonituotanto pikkuhiljaa normalisoituisi keskenmenon jäljiltä....
Tässä vielä kuva, jossa kaikki testit kuivuneena. Tiedän, eihän niitä enää pitäisi edes tulkita.... ;)
Siemeniä laitettu talteen useammin kuin oli ajateltu.... Toivotaan parasta, että siittiöitä olis kehittynyt noin 24 tunnissa. Sormet ristissä, että joku elävä, terve, hyväkuntoinen ja kehityskelpoinen siittiö olisi löytänyt elämänsä toisen puoliskon. ;)
Kierto nro 1, km jälkeen
Kp 1-5 menkat
Kp 6-8 aika kuivat paikat
Kp 9-11 kirkasta, liukasta limaa pyyhkiessä
Kp 12-15 melko "tahmeaa" sormitestillä, paperiin ei jää mitään, aloitettu myös tikutus: hyvin haaleat testiviivat.
Kp 16 sormitestillä napattu kohdun suulta n. 1 cm halk. "limatulppa", (joka saattoi olla myös edellisillan "talletustuotetta"), koostumus vaalea, ei venyvää, kuin "hyytelöä", testiviivat haalenee.
Kp 17-18 sormitestit illalla: sormeen jäi valkeaa kosteusvoidemaista ei venyvää limaa, paperiin ei jäänyt mitään, testiviivat haaleita. Turvottaa ja välillä vihlaisee oikealla alavatsalla. (ehkä se munasolu nyt kasvaa, näin luin jostakin, että ovulaatiota edeltävät vihlaisut johtuvat kasvamisesta)
Kp 19 kirkasta limaa jäi wc-paperiin melko reilusti, sormitesti illalla: runsaasti lähes läpinäkyvää limaa napattu, joka "kauniisti" venyy sormien välissä yli 5 cm. Muistutti koostumukselta lähes kananmunan valkuaista. Testiviiva haalea. Hiukan turvottaa, välillä vihloo alavatsaa.
Kp 20 paperiin ei jää mitään limaa, sormitestillä tulos eilisen kaltainen, mutta jotenkin limaa on vähemmän, ehkä enemmän oli valkoista läpinäkyvän seassa (ehkä aamuista spermaa?) (jep, todella harvinaista meillä, mutta eilinen lima innoitti ;)). Testiviiva aavistuksen tummempi, ei edelleenkään kontrolliviivan vahvuinen. Mietityttää, ovuloinko lainkaan tässä kierrossa...
Kp 21 paperiin ei jää limaa, tuntuu kostealta. Parin tunnin pidätyksen jälkeen päiväpissasta tehdyssä testissä vihdoinkin jo melko tumma se toinenkin viiva. Sormitesti aamupäivällä: Kosteaa, hyvin ohutta lähes kokonaan läpinäkyvää nauhamaista venyvää limaa, ei mitenkään erityisen runsaasti. Ei turvota eikä vihlo... vielä.... ja nyt tätä kirjoittaessa, kuuntelen oikein tarkkaan, niin oikealla alavatsalla tykyttää ajoittain....
Kp 22 kipuili ihan kunnolla oikea munasarja. Varsinkin kun makasi selällään ja veti vatsaa sisään... Lima oli kirkasta ja venyvää.
Kp 23 alavatsalla on jotain pieniä tuntemuksia, ei varsinaista kipua, enkä paikallista vain yhteen kohtaan, kuten eilen. Limaa jäi vähän pyyhkiessä. Sormitestillä kohdun napukka tuntuu jotenkin kuin olisi korkeammalla, limatesti kirkas ja venyvä.
Kp 24 ehkä dpo 1, ei tuntemuksia vatsanalueella, ei testattu kohdunnapukkaa, ei limatuntemuksia, paperiin ei jää mitään
Kp 25 ehkä dpo 2, ovulaatio todennäköisesti ohi. Alavatsaa vähän turvottaa, vatsamakuulla vähän paineen tunnetta ihan alavatsalla. Ei limoja....
Kp 26 ehkä dpo 3, ei erityisiä tuntemuksia, ei limoja
Joka tapauksessa, viiva tummui jopa vahvemmaksi kuin kontrolli, tai ainakin yhtä vahvaksi. Jos nyt ajatellaan että eka tosi tumma kp 22 oli se LH+, se oli siis se dpo -1. Kp 23 olis näin ollut ovispäivä, eli dpo 0. Olihan aika myöhäinen ovulaatiopäivä... No, näillä mennään. Katsotaan tärppääkö. Toivottavasti seuraavassa kierrossa, jos sinne mennään, niin hormonituotanto pikkuhiljaa normalisoituisi keskenmenon jäljiltä....
Tässä vielä kuva, jossa kaikki testit kuivuneena. Tiedän, eihän niitä enää pitäisi edes tulkita.... ;)
Siemeniä laitettu talteen useammin kuin oli ajateltu.... Toivotaan parasta, että siittiöitä olis kehittynyt noin 24 tunnissa. Sormet ristissä, että joku elävä, terve, hyväkuntoinen ja kehityskelpoinen siittiö olisi löytänyt elämänsä toisen puoliskon. ;)
Kierto nro 1, km jälkeen
Kp 1-5 menkat
Kp 6-8 aika kuivat paikat
Kp 9-11 kirkasta, liukasta limaa pyyhkiessä
Kp 12-15 melko "tahmeaa" sormitestillä, paperiin ei jää mitään, aloitettu myös tikutus: hyvin haaleat testiviivat.
Kp 16 sormitestillä napattu kohdun suulta n. 1 cm halk. "limatulppa", (joka saattoi olla myös edellisillan "talletustuotetta"), koostumus vaalea, ei venyvää, kuin "hyytelöä", testiviivat haalenee.
Kp 17-18 sormitestit illalla: sormeen jäi valkeaa kosteusvoidemaista ei venyvää limaa, paperiin ei jäänyt mitään, testiviivat haaleita. Turvottaa ja välillä vihlaisee oikealla alavatsalla. (ehkä se munasolu nyt kasvaa, näin luin jostakin, että ovulaatiota edeltävät vihlaisut johtuvat kasvamisesta)
Kp 19 kirkasta limaa jäi wc-paperiin melko reilusti, sormitesti illalla: runsaasti lähes läpinäkyvää limaa napattu, joka "kauniisti" venyy sormien välissä yli 5 cm. Muistutti koostumukselta lähes kananmunan valkuaista. Testiviiva haalea. Hiukan turvottaa, välillä vihloo alavatsaa.
Kp 20 paperiin ei jää mitään limaa, sormitestillä tulos eilisen kaltainen, mutta jotenkin limaa on vähemmän, ehkä enemmän oli valkoista läpinäkyvän seassa (ehkä aamuista spermaa?) (jep, todella harvinaista meillä, mutta eilinen lima innoitti ;)). Testiviiva aavistuksen tummempi, ei edelleenkään kontrolliviivan vahvuinen. Mietityttää, ovuloinko lainkaan tässä kierrossa...
Kp 21 paperiin ei jää limaa, tuntuu kostealta. Parin tunnin pidätyksen jälkeen päiväpissasta tehdyssä testissä vihdoinkin jo melko tumma se toinenkin viiva. Sormitesti aamupäivällä: Kosteaa, hyvin ohutta lähes kokonaan läpinäkyvää nauhamaista venyvää limaa, ei mitenkään erityisen runsaasti. Ei turvota eikä vihlo... vielä.... ja nyt tätä kirjoittaessa, kuuntelen oikein tarkkaan, niin oikealla alavatsalla tykyttää ajoittain....
 |
| Ovulaatiolima, kp 23 |
Kp 23 alavatsalla on jotain pieniä tuntemuksia, ei varsinaista kipua, enkä paikallista vain yhteen kohtaan, kuten eilen. Limaa jäi vähän pyyhkiessä. Sormitestillä kohdun napukka tuntuu jotenkin kuin olisi korkeammalla, limatesti kirkas ja venyvä.
Kp 24 ehkä dpo 1, ei tuntemuksia vatsanalueella, ei testattu kohdunnapukkaa, ei limatuntemuksia, paperiin ei jää mitään
Kp 25 ehkä dpo 2, ovulaatio todennäköisesti ohi. Alavatsaa vähän turvottaa, vatsamakuulla vähän paineen tunnetta ihan alavatsalla. Ei limoja....
Kp 26 ehkä dpo 3, ei erityisiä tuntemuksia, ei limoja
tiistai 19. helmikuuta 2013
Miksi se ovistesti ei haalene?
Tuossa ne nyt on.... testit, joissa testiviiva melko tumma. Kaikki testit kuvattu testiajalla, kun ovat vielä märkinä, ovat siis vertailukelpoisia.... Uskon ainakin niin. Kaikki otettu myös päivän toisesta pissasta, joita pidätetty 2-4h.
Ovulaatio
"Munasarjat tuottavat estrogeenia, ovulaatio on mahdollinen vain kun kehon estrogeenitasot ovat tarpeeksi korkeat. Nouseva estrogeenin tuotanto aktivoi myös muiden hormoonien tuotannon, kuten luteinisoivaa hormoonia (LH). Noin vuorokauden LH:n tuotannon alkamisesta yksi munasoluista irtoaa. Näin ovulaatio on tapahtunut. Nyt ironnut munasolu on valmis vastaanottamaan siittiön."
Tekstinpätkä täältä
Ovistestaaminen loppui tämän kierron osalta tähän, koska testit loppuivat.... ;)
Mielessä pyörii tietysti kysymyksiä, johtuen noista tummista viivoista....
Mikä noista nyt olis se LH-huippu, eli plussa? Mikä olis sitte se ovulaatio, dpo0? Miks ne on noin tummia näin pitkään? Eikö se munasolu pysty syystä tai toisesta irtoamaan? Miks ei se viiva jo haalene?
Tietysti tästä johtuen ystävämme Google on ollut ahkerassa käytössä.
Vaikka testi ei olisi selkeästi positiivinen (esim. em. syystä) voi ovulaatio silti tapahtua. LH huipun kohdalla hormonin määrä elimistössä on noin 10 kertaistunut normaalista, joten testillä haetaan voimakasta 10 kertaista nousua hormonin määrässä. Tämä voi toisilla naisilla olla vain lähes saman vahvuinen viiva, kuin kontrolliviiva.
Toisaalta herkkien testien ongelmana saattaa olla se, että tulos on positiivinen useamman päivän ajan, tällöin on vaikeaa tietää, milloin todellinen huippu tapahtuu. Jos testi on positiivinen usean päivän, on suositeltavaa vaihtaa epäherkempään testiin."
Tämä testi-informaatio täältä.
Tässä lisäksi muutamia koottuja "palstaselityksiä nettitohtoreilta" pitkään positiivisena jatkuville ovistesteille:
"että silloin on irronnut yksi munasolu ja toinen jäänyt " roikkumaan" ja vain yrittämään irtoamista joka oisi aiheuttanut tämän jatkuvan ovisplussan."
"testaaminen lopetetaan siihen ekaan plussaan. Sillä ei ole merkitystä monta päivää se sen jälkeen näyttää vahvaa viivaa. Hormonitaso nousee riittäväksi ja munasolu irtoaa, sen jälkeen ilmeisesti hormonitaso pysyy ylhäällä jonkun aikaa, tai alkaa laskea tosi hitaasti, jonka takia ne testit plussaa näyttää vielä mahdollisen oviksen jälkeenkin. Usko vaan että kun ekan plussan saat niin siitä max.48h (Oliko se noin, lukee niissä ohjeissa) ovis todennäkösesti on."
"että jos ovistestit kovin kauan näyttää plussaa, olisko yli 4 päivää tai jotain, niin voipi olla, että munasolu ei oikein meinaa irrota."
"tosiaan niinhän niissä ohjeissa sanotaan että ekasta plussasta katsotaan se aika siihen ovikseen. Ja jossain palstalla joku sanoi että ne sen jälkeiset plussat on vaan jotain " hajoamistuotetta" tai mitenkähän se meni. ELi että niistä ei pidä piitata."
"What if my OPK is positive for several days in a row?
It is possible, in a normal ovulation, to have a positive OPK for several days in a row. This is because LH peaks (surges) about 12-36 hours before ovulation occurs, and then dissipates. So, you could theoretically detect this high level of LH with positive OPK's from the time it begins to the time it dissipates-- over 36 hours. It is also possible that your body is "gearing up" to ovulate, and you have an LH surge-- and then, for some reason (such as stress, illness, travel, or random fluke), your body fails to release an egg . . . then tries, tries again ASAP with another, or overlapping, surge. If you see a positive OPK for longer than 3 consecutive days, your egg is probably just having a little trouble getting out of the starting gate. If this happens to you occasionally, it's no big deal. If it happens a lot, talk to your doctor."
maanantai 18. helmikuuta 2013
Kp 23 ja ovulaation metsästys
 |
| kp 22 testi märkänä |
Eilen (kp 22) kipuili ihan kunnolla oikea munasarja. Varsinkin kun makasi selällään ja veti vatsaa sisään... Lima oli kirkasta ja venyvää. Sanoin miehelle, että nyt ei voi erehtyä ja eilinen testikin oli niin tumma.
 |
| kp 23 testi märkänä |
No, tänään on kp 23. Tässä juuri tehty ovistesti 2,5h pidätyksestä, kuvassa testi on n. 3 min vanha. Alavatsalla on jotain pieniä tuntemuksia, ei varsinaista kipua, enkä paikallista vain yhteen kohtaan, kuten eilen. Limaa jäi vähän pyyhkiessä. Sormitestillä kohdun napukka tuntuu jotenkin kuin olisi korkeammalla, limaa en saa napattua, sormeen jää valkeaa materiaalia... Miks tää on niin vaikeeta?
Mua vähän huolettaa, voiko "joka päivä" -tahdilla riittää just oikeaan aikaan tarpeeks siittiöitä? Nytkin on kolme päivää jo peräkkäin.... eilen ajattelin, että enää huominen varmistellaan. Tänään ajattelen, että vielä tänään ja huomenna. Mitäs, jos huominenkin testi on tumma. Mikä tässä olis siittiöiden kannalta parasta? Uskoisko siihen, että siellä on "tallessa" jo ja esim. tänään ei tarvita enää uusia, vaan vaikka sitten huomenna?
ÄÄÄh.
Olis varmaan tänään hyvä pitää taukoa.
Esikoista tehdessä muistan, että harrastettiin seksiä varmaan viikko putkeen joka päivä. Kuopuksesta en ihan muista, mutta todennäköisesti ainakin parina kolmena päivänä peräkkäin.
Mutta esikoisen tekemisestäkin on jo 5 vuotta! Ollaan siis jo 5 vuotta vanhempia, kolmekymmentä. Ei enää niin hedelmällisiä. Se vaan on niin.
Ja sitten kun tärppää, niin menee kesken. Niin tätä. Ahdistaa. Onneks vaan vähän.... ;)
Pitäsköhän testaa sellasella digitestillä.... saakohan niitä ihan yksittäispakkauksissa? En oo ennen ovista sellaisella testannukaan.
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Ovistestit
Tässä tämän aamuinenkin testi, tehty 3h pidätyksen jälkeen 9.00. Kuva otettu n. 2 min testin tekemisestä. Aika jännä tuo eilinen testi, eilen vielä märkänä (kun kuva otettu) näytti lähes plussalta, mutta tänään kuivuttuaan on jo ihan surkean haalea.... Mutta tänpäiväinen alkaa jo olee aika selkee, vai mitä?
Toivottavasti miehelläni on tehokas siementehdas... jos tänään ja etenkin huomenna on parhaat päivät siemenkylvölle. ;) on meinaan jo tehokkaasti tyhjennetty säiliöitä.... heh.
lauantai 16. helmikuuta 2013
Limatarkastelua ja ovistikutusta, yk 1 km jälkeen
Tässä kohtaa kohtuullista varoittaa suht limaisesta postauksesta.... Jollekin ehkä TMI.... ;)
Tosin, ehkäpä otsikkokin varoitti jo asiasta, joten ehkä kaikkein herkimmät eivät edes päätyneet tekstiin asti rasittamaan silmiään....
Tässä siis tähän astiset tapahtumat
Kp 1-5 menkat
Kp 6-8 aika kuivat paikat
Kp 9-11 kirkasta, liukasta limaa pyyhkiessä
Kp 12-15 melko "tahmeaa" sormitestillä, paperiin ei jää mitään, aloitettu myös tikutus: hyvin haaleat testiviivat.
Kp 16 sormitestillä napattu kohdun suulta n. 1 cm halk. "limatulppa", (joka saattoi olla myös edellisillan "talletustuotetta"), koostumus vaalea, ei venyvää, kuin "hyytelöä", testiviivat haalenee.
Kp 17-18 sormitestit illalla: sormeen jäi valkeaa kosteusvoidemaista ei venyvää limaa, paperiin ei jäänyt mitään, testiviivat haaleita. Turvottaa ja välillä vihlaisee oikealla alavatsalla. (ehkä se munasolu nyt kasvaa, näin luin jostakin, että ovulaatiota edeltävät vihlaisut johtuvat kasvamisesta)
Kp 19 kirkasta limaa jäi wc-paperiin melko reilusti, sormitesti illalla: runsaasti lähes läpinäkyvää limaa napattu, joka "kauniisti" venyy sormien välissä yli 5 cm. Muistutti koostumukselta lähes kananmunan valkuaista. Testiviiva haalea. Hiukan turvottaa, välillä vihloo alavatsaa.
Kp 20 paperiin ei jää mitään limaa, sormitestillä tulos eilisen kaltainen, mutta jotenkin limaa on vähemmän, ehkä enemmän oli valkoista läpinäkyvän seassa (ehkä aamuista spermaa?) (jep, todella harvinaista meillä, mutta eilinen lima innoitti ;)). Testiviiva aavistuksen tummempi, ei edelleenkään kontrolliviivan vahvuinen. Mietityttää, ovuloinko lainkaan tässä kierrossa...
Kp 21 paperiin ei jää limaa, tuntuu kostealta. Parin tunnin pidätyksen jälkeen päiväpissasta tehdyssä testissä vihdoinkin jo melko tumma se toinenkin viiva. Sormitesti aamupäivällä: Kosteaa, hyvin ohutta lähes kokonaan läpinäkyvää nauhamaista venyvää limaa, ei mitenkään erityisen runsaasti. Ei turvota eikä vihlo... vielä.... ja nyt tätä kirjoittaessa, kuuntelen oikein tarkkaan, niin oikealla alavatsalla tykyttää ajoittain....
Katsotaan tilanne vielä illalla, mutta lupaavalta näyttää testi! ;) Huomenna taas testaillaan, tummuuko vielä, vai onko tämän päiväinen nyt se plussa... vihdoin!
Lupaan päivittää nyt päivittäin, kun jotain tosiaan nyt näyttäis tapahtuvan.
Tässä tähän astiset kuulumiset. Tässä vielä kuva testeistä. <3
Tosin, ehkäpä otsikkokin varoitti jo asiasta, joten ehkä kaikkein herkimmät eivät edes päätyneet tekstiin asti rasittamaan silmiään....
Tässä siis tähän astiset tapahtumat
Kp 1-5 menkat
Kp 6-8 aika kuivat paikat
Kp 9-11 kirkasta, liukasta limaa pyyhkiessä
Kp 12-15 melko "tahmeaa" sormitestillä, paperiin ei jää mitään, aloitettu myös tikutus: hyvin haaleat testiviivat.
Kp 16 sormitestillä napattu kohdun suulta n. 1 cm halk. "limatulppa", (joka saattoi olla myös edellisillan "talletustuotetta"), koostumus vaalea, ei venyvää, kuin "hyytelöä", testiviivat haalenee.
Kp 17-18 sormitestit illalla: sormeen jäi valkeaa kosteusvoidemaista ei venyvää limaa, paperiin ei jäänyt mitään, testiviivat haaleita. Turvottaa ja välillä vihlaisee oikealla alavatsalla. (ehkä se munasolu nyt kasvaa, näin luin jostakin, että ovulaatiota edeltävät vihlaisut johtuvat kasvamisesta)
Kp 19 kirkasta limaa jäi wc-paperiin melko reilusti, sormitesti illalla: runsaasti lähes läpinäkyvää limaa napattu, joka "kauniisti" venyy sormien välissä yli 5 cm. Muistutti koostumukselta lähes kananmunan valkuaista. Testiviiva haalea. Hiukan turvottaa, välillä vihloo alavatsaa.
Kp 20 paperiin ei jää mitään limaa, sormitestillä tulos eilisen kaltainen, mutta jotenkin limaa on vähemmän, ehkä enemmän oli valkoista läpinäkyvän seassa (ehkä aamuista spermaa?) (jep, todella harvinaista meillä, mutta eilinen lima innoitti ;)). Testiviiva aavistuksen tummempi, ei edelleenkään kontrolliviivan vahvuinen. Mietityttää, ovuloinko lainkaan tässä kierrossa...
Kp 21 paperiin ei jää limaa, tuntuu kostealta. Parin tunnin pidätyksen jälkeen päiväpissasta tehdyssä testissä vihdoinkin jo melko tumma se toinenkin viiva. Sormitesti aamupäivällä: Kosteaa, hyvin ohutta lähes kokonaan läpinäkyvää nauhamaista venyvää limaa, ei mitenkään erityisen runsaasti. Ei turvota eikä vihlo... vielä.... ja nyt tätä kirjoittaessa, kuuntelen oikein tarkkaan, niin oikealla alavatsalla tykyttää ajoittain....
Katsotaan tilanne vielä illalla, mutta lupaavalta näyttää testi! ;) Huomenna taas testaillaan, tummuuko vielä, vai onko tämän päiväinen nyt se plussa... vihdoin!
Lupaan päivittää nyt päivittäin, kun jotain tosiaan nyt näyttäis tapahtuvan.
Tässä tähän astiset kuulumiset. Tässä vielä kuva testeistä. <3
maanantai 11. helmikuuta 2013
Kp 16/~33: missä se leikkikaveri viipyy? ;)
Hopsis!
Täällä tikutellaan jo ahkerasti ovulaatiota, aloitin jo kp 12, kun testejä on kertynyt jostain sattuneesta syystä aimo tukku. Kaksi viivaa näkyy joka testissä, mutta vielä surkean haaleina. Enpä usko, että huomenna olis yhtäkkiä selkeä plussa, mutta soisin sen kernaasti tietysti olevan, ettei mahdottomaksi venyisi tämä eka normikierto keskenmenon jälkeen.
Limojakin olen tutkaillut. Ja niistä en nyt oikein ota selvää, sillä oletuksen mukaan valkovuodon tulisi lisääntyä kohti ovulaatiota, mutta parin "limaisemman" päivän jälkeen tuntuu, että olis vähän vähentynyt, pyyhkiessä wc-käynnillä paperiin ei jää mitään limoja.
Sormitesti tehty tänään ja kohdunsuulta napattu näyte oli kiinteää, kimmoisaa, vaaleaa, melko venyvää ainesta. Tuli ihan mieleen limatulppa, jollaisen bongasin wc-paperista ennen kakkosen synnytystä ja myös ennen keskenmenoa. Tosin nyt oli paljon pienempi määrä.
Parina päivänä vähän oikealla alavatsalla nipistelly, joten ehkäpä sieltä kohta jotain irtoaa. :)
Mieli on odottavan innokas! Toiveikas ja jännittynyt. Ei stressaantunut eikä hermostunut. Se passaa. Pääsis nyt hommiin! Pari talletustakin on jo tehty, joten veijareita pitäis olla siellä jo ovella kolkuttelemassa. Ja huutelemassa, että missä se leikkikaveri viipyy? ;)
Täällä tikutellaan jo ahkerasti ovulaatiota, aloitin jo kp 12, kun testejä on kertynyt jostain sattuneesta syystä aimo tukku. Kaksi viivaa näkyy joka testissä, mutta vielä surkean haaleina. Enpä usko, että huomenna olis yhtäkkiä selkeä plussa, mutta soisin sen kernaasti tietysti olevan, ettei mahdottomaksi venyisi tämä eka normikierto keskenmenon jälkeen.
Limojakin olen tutkaillut. Ja niistä en nyt oikein ota selvää, sillä oletuksen mukaan valkovuodon tulisi lisääntyä kohti ovulaatiota, mutta parin "limaisemman" päivän jälkeen tuntuu, että olis vähän vähentynyt, pyyhkiessä wc-käynnillä paperiin ei jää mitään limoja.
Sormitesti tehty tänään ja kohdunsuulta napattu näyte oli kiinteää, kimmoisaa, vaaleaa, melko venyvää ainesta. Tuli ihan mieleen limatulppa, jollaisen bongasin wc-paperista ennen kakkosen synnytystä ja myös ennen keskenmenoa. Tosin nyt oli paljon pienempi määrä.
Parina päivänä vähän oikealla alavatsalla nipistelly, joten ehkäpä sieltä kohta jotain irtoaa. :)
Mieli on odottavan innokas! Toiveikas ja jännittynyt. Ei stressaantunut eikä hermostunut. Se passaa. Pääsis nyt hommiin! Pari talletustakin on jo tehty, joten veijareita pitäis olla siellä jo ovella kolkuttelemassa. Ja huutelemassa, että missä se leikkikaveri viipyy? ;)
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
Kp 11/~33
Ovulaatiota odotellessa.... Pitäis kohta alkaa testailemaan taas ovulaatiotikuilla. Mietin ensin, että aloitan 10.2, joka olis siis kp 15. Kuitenkin tuli väistämättä mieleen aikaisemmat kiertoni, jossa LH+ saatu kutakuinkin kp 17 paikkeilla. Aloin sitten miettimään, josko ehkä testaankin jo pari päivää aiemmin, ihan vaan huvin, urheilun ja varmuuden vuoksi.
Testiohjeessa mainitaan, että kierron ollessa n. 33 päivää, aloitetaan testaus kp 16. Ihan liian myöhään mulle, varsinkin nyt, kun kierrot eivät ole näyttäytyneet vielä "normipituudessaan" km jälkeen.
Kirkasta limaa olen huomannut tässä pari päivää, taas pitäis kaivella jostakin normaalikierron vaiheet, kun joka kerta unohtaa, mitä missäkin vaiheessa kropassa tapahtuu... ;)
Yk 1, km jälk. tähän mennessä:
Kp 1-5 menkat
Kp 6-8 aika kuivat paikat
Kp 9-11 kirkasta, liukasta limaa pyyhkiessä
Täydennän tuota tulevissa teksteissä, ihan itselleni ;)
Täällä ehkä ei "asiantuntijatason", mutta varmasti pätevistä lähteistä koottua asiaa kuukautiskierrosta. :) Mitä jokaisen naisen tulisi siitä tietää.... ;)
Testiohjeessa mainitaan, että kierron ollessa n. 33 päivää, aloitetaan testaus kp 16. Ihan liian myöhään mulle, varsinkin nyt, kun kierrot eivät ole näyttäytyneet vielä "normipituudessaan" km jälkeen.
Kirkasta limaa olen huomannut tässä pari päivää, taas pitäis kaivella jostakin normaalikierron vaiheet, kun joka kerta unohtaa, mitä missäkin vaiheessa kropassa tapahtuu... ;)
Yk 1, km jälk. tähän mennessä:
Kp 1-5 menkat
Kp 6-8 aika kuivat paikat
Kp 9-11 kirkasta, liukasta limaa pyyhkiessä
Täydennän tuota tulevissa teksteissä, ihan itselleni ;)
Täällä ehkä ei "asiantuntijatason", mutta varmasti pätevistä lähteistä koottua asiaa kuukautiskierrosta. :) Mitä jokaisen naisen tulisi siitä tietää.... ;)
tiistai 5. helmikuuta 2013
4 vuotta sitten...
Olin Kättärillä. Juuri siirtynyt synnytyssaliin. Esikoispoikani oli matkalla maailmaan. Oli kulunut jo kaksi viikkoa lasketusta ajasta, eikä vauvamme ollut halukas luopumaan vuokrayksiöstään - täysillä etuuksilla. Synnytys oli käynnistetty yliaikaisuuden vuoksi. Tuossa yhdeksän aikaan illalla, noin 12h ensimmäisestä cytotecistä alkoivat supistukset. Ne tulivat heti rajuna ja säännöllisinä, mies oli lähtenyt ehkä puoli tuntia aiemmin kotiin. Kunnes kutsu kävi takaisin. Yöllä ajantajuni katosi täydellisesti, paikantaju säilyi jossakin määrin. Olin kipeä. En voinut nousta ylös, sillä vauvan sydänäänet laskivat silloin. Oli maattava erittäin epämukavalla sängyllä kyljellään, samassa asennossa koko ajan, että anturit saivat piirrettyä käyränsä.
Yö vaihtui aamuun ja aamupäivään. Kivut eivät olleet hellittäneet ollenkaan. Epiduraalikin oli jo saatu, mutta paineentunne jäi, kovimmat supistuskivut onneksi hellitti. Aamupäivällä mies oli lähetetty käymään kotona syömässä ja lepäämässä. Sektiopäätös tehtiin hänen poissaollessa ja taas piti kutsua hänet takaisin. Onneksi mies oli juuri parkkeeraamassa autoa Kättärin edustalla ja hänet saatiin nopeasti sisään ja mukaan leikkaukseen. Olin aivan puhki ja pyörryksissä kaikesta yön ja aamun tapahtumista. Olin helpottunut, ja onnellinen, että kohta se kaikki olisi ohi ja vauva maailmassa.
Siitä on siis tasan 4 vuotta, minusta tuli äiti ja miehestäni isi. Huomenna (tänään) meillä juhlitaan 4 vuotiaan kanssa ritarisynttäreitä! Voi miten häntä on jännittänyt ja kuinka synttäripäivää on odotettu. Jo viime vuonna keksimme askarrella hänelle synttärikalenterin, josta hän voi seurata päiviä lähestyvään merkkipäivään. Se on koettu mukavaksi ja erittäin tärkeäksi.
Ja vihdoin, enää yksi yö! :)
Mihin on hurahtanut 4 vuotta? Välillä yksi hankala päivä/yö tuntuu loputtoman pitkältä. Jälkikäteen yksi päivä, yksi kuukausi, yksi vuosi tuntuu todella lyhyeltä. Aika menee niin äkkiä.
Ei ole vitsi, että kohta se on koulussa. Vaikka se tuntui vitsiltä kun 1v juhlissa mietin kuinka äkkiä meni se vauva-aika. Ja silloin sanottiin, että kohta se on koulussa ja armeijassa ja saa omia lapsia. Onneks ne tuntuu vielä kaukaisuudelta....
Nautitaan nyt tästä, ritarivaiheesta ja 4 vuotiaan maailmasta.
Itse en edes muista mikä kp on... Odotan vain, että 10.2 aloitan testaamaan taas ovista... Menkatkin loppuivat jo "ajat sitten".... tää on nyt tätä "kuivaa välikautta".... ;)
Yö vaihtui aamuun ja aamupäivään. Kivut eivät olleet hellittäneet ollenkaan. Epiduraalikin oli jo saatu, mutta paineentunne jäi, kovimmat supistuskivut onneksi hellitti. Aamupäivällä mies oli lähetetty käymään kotona syömässä ja lepäämässä. Sektiopäätös tehtiin hänen poissaollessa ja taas piti kutsua hänet takaisin. Onneksi mies oli juuri parkkeeraamassa autoa Kättärin edustalla ja hänet saatiin nopeasti sisään ja mukaan leikkaukseen. Olin aivan puhki ja pyörryksissä kaikesta yön ja aamun tapahtumista. Olin helpottunut, ja onnellinen, että kohta se kaikki olisi ohi ja vauva maailmassa.
Siitä on siis tasan 4 vuotta, minusta tuli äiti ja miehestäni isi. Huomenna (tänään) meillä juhlitaan 4 vuotiaan kanssa ritarisynttäreitä! Voi miten häntä on jännittänyt ja kuinka synttäripäivää on odotettu. Jo viime vuonna keksimme askarrella hänelle synttärikalenterin, josta hän voi seurata päiviä lähestyvään merkkipäivään. Se on koettu mukavaksi ja erittäin tärkeäksi.
Ja vihdoin, enää yksi yö! :)
Mihin on hurahtanut 4 vuotta? Välillä yksi hankala päivä/yö tuntuu loputtoman pitkältä. Jälkikäteen yksi päivä, yksi kuukausi, yksi vuosi tuntuu todella lyhyeltä. Aika menee niin äkkiä.
Ei ole vitsi, että kohta se on koulussa. Vaikka se tuntui vitsiltä kun 1v juhlissa mietin kuinka äkkiä meni se vauva-aika. Ja silloin sanottiin, että kohta se on koulussa ja armeijassa ja saa omia lapsia. Onneks ne tuntuu vielä kaukaisuudelta....
Nautitaan nyt tästä, ritarivaiheesta ja 4 vuotiaan maailmasta.
Itse en edes muista mikä kp on... Odotan vain, että 10.2 aloitan testaamaan taas ovista... Menkatkin loppuivat jo "ajat sitten".... tää on nyt tätä "kuivaa välikautta".... ;)
torstai 31. tammikuuta 2013
Niagara alkaa hiipua, kp 4
Tai jo 5, yli puolenyönhän kellokin jo löi. Kuukuppi on taas pitkän tauon jälkeen, tuon viime vuoden syyskuun, osoittautunut luottokumppanikseni huonoina (eli menkka) päivinä. Se ei jätä, ei petä ja saa jopa unohtamaan hetkeksi tulvivat niagarat.
Mieli on ollut vähän maassa, mikään oikein ei ole huvittanut, mitään en oikein ole jaksanut. Ne mitä on ns. ollut pakko tehdä, on saatu tehtyä. Mitään ylimääräistä en ole edes ajatuksen tasolla tehnyt. Kaiken näiden kurjien päivien ajan lisäharmina, kaiken kukkuraksi, mieheni on ollut taas työmatkalla.
Tänään, juuri tähän kellonlyömään, hänen piti laskeutua takaisin Suomeen, mutta täällä ollaan koko ilta jännätty kuinka kauan kone on myöhässä tai tuleeko ollenkaan. Taas on talven yksi pahimmista lumimyrskyistä juuri miehen lentopäivänä. Noin 2,5h myöhässä kone on kuitenkin päässyt liikkeelle Sveitsistä ja toivottavasti pääsee turvallisesti maan pinnalle. On ollut erityisen pitkältä tuntuva työmatka ja ikävä sekä minulla että pojilla on jo kova. Täällä minä en malta edes mennä nukkumaan, kun haluan jo miehen viereeni.
No, onneksi alkaa menkat olla niin niukat, että kohta päästään taas tositoimiin. Laskurilla laskin, että jos kiertoni jatkuisi 33 päiväisenä, niin seuraava ovulaatio olis n. 15.2. Ajattelin kyllä tikutella taas ja varmaan aloitan jo viim. 10.2, ettei vahingossakaan mene ohi.... ;)
Mä olen päättänyt, että nyt tämä on se kierto, jossa kolmas lapsemme saa alkunsa. Vau.fi ovulaatiolaskuri heitti ruutuun myös samalla kun kertoi hedelmällisimmät päiväni, niin mahdollisen lasketun ajan, jos lapsi saa alkunsa 15.2. Se olisi 8.11.2013, eli 3 päivää ennen kuin kuopuksemme täyttää 3v. En tiedä miten Kelan kanssa sitten menee nuo äitiyspäivärahat, jos menee yli lasketun ajan... Se, että laskettu aika tai syntymä menis yli tuon maagisen 3v, on tällä hetkellä häviävän pieni murheeni, vaikka se olikin tavoite, ennen kuin kolmosta lähdettiin yrittämään. Tällä hetkellä huoli terveen kolmannen lapsen saamisesta ylipäätään on suurempi. Mitä sitten, jos en enää pystykään saamaan lasta? Niin, sitten olen maailman onnellisin kahden lapsen äiti ja meillä on ihana perhe.
Kaikella on joku tarkoitus. <3
Mieli on ollut vähän maassa, mikään oikein ei ole huvittanut, mitään en oikein ole jaksanut. Ne mitä on ns. ollut pakko tehdä, on saatu tehtyä. Mitään ylimääräistä en ole edes ajatuksen tasolla tehnyt. Kaiken näiden kurjien päivien ajan lisäharmina, kaiken kukkuraksi, mieheni on ollut taas työmatkalla.
Tänään, juuri tähän kellonlyömään, hänen piti laskeutua takaisin Suomeen, mutta täällä ollaan koko ilta jännätty kuinka kauan kone on myöhässä tai tuleeko ollenkaan. Taas on talven yksi pahimmista lumimyrskyistä juuri miehen lentopäivänä. Noin 2,5h myöhässä kone on kuitenkin päässyt liikkeelle Sveitsistä ja toivottavasti pääsee turvallisesti maan pinnalle. On ollut erityisen pitkältä tuntuva työmatka ja ikävä sekä minulla että pojilla on jo kova. Täällä minä en malta edes mennä nukkumaan, kun haluan jo miehen viereeni.
No, onneksi alkaa menkat olla niin niukat, että kohta päästään taas tositoimiin. Laskurilla laskin, että jos kiertoni jatkuisi 33 päiväisenä, niin seuraava ovulaatio olis n. 15.2. Ajattelin kyllä tikutella taas ja varmaan aloitan jo viim. 10.2, ettei vahingossakaan mene ohi.... ;)
Mä olen päättänyt, että nyt tämä on se kierto, jossa kolmas lapsemme saa alkunsa. Vau.fi ovulaatiolaskuri heitti ruutuun myös samalla kun kertoi hedelmällisimmät päiväni, niin mahdollisen lasketun ajan, jos lapsi saa alkunsa 15.2. Se olisi 8.11.2013, eli 3 päivää ennen kuin kuopuksemme täyttää 3v. En tiedä miten Kelan kanssa sitten menee nuo äitiyspäivärahat, jos menee yli lasketun ajan... Se, että laskettu aika tai syntymä menis yli tuon maagisen 3v, on tällä hetkellä häviävän pieni murheeni, vaikka se olikin tavoite, ennen kuin kolmosta lähdettiin yrittämään. Tällä hetkellä huoli terveen kolmannen lapsen saamisesta ylipäätään on suurempi. Mitä sitten, jos en enää pystykään saamaan lasta? Niin, sitten olen maailman onnellisin kahden lapsen äiti ja meillä on ihana perhe.
Kaikella on joku tarkoitus. <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)